Tyhmä kysymys, mutta voisiko joku avata, mitä parisuhteessa on, kun ”on vaikeaa”?

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vastaa... onko liian vaikea? Yritän avata enemmän. Tiedän, että kysymys on outo.

Kerron itsestäni: olen ollut naimissa yhteensä 25 vuotta. Ekalla kerralla 20 v, nyt viidettä vuotta. En silti tunnista, että koskaan olisi ollut Vaikeaa.

Eka avioliitto päättyi miehen pettämiseen. Ei se vaikeaa ollut, se oli katastrofi. Vaikeaa ehkä olisi ollut, jos avioliitto olisi jatkunut ja luottamus pitänyt rakentaa uudelleen. Eksäni ei myöskään ollut ihminen helpoimmasta päästä. Hän saattoi olla ilkeä suustaan. Mutta ei se ollut tilanne, että olisi ollut koko ajan vaikeaa.

Nyt elän uusperheessä. En ole kovin innoissani, kun miehen lapset tulee, mutta eivät he meidän parisuhteesta tee vaikeaa, että terapiaan pitäisi mennä.

Jos minun eksäni kiukuttelee, niin ei sekään tee parisuhteestamme vaikeaa.

Eli: ymmärrän vaikeudeksi tilanteen, jossa toinen on pettänyt, ja silti yritetään jatkaa yhdessä. Mikä asia sinun parisuhteessasi hiertää, että koet parisuhteenne olevan vaikeaa?

Ongelma on siis siinä, että et ymmärrä, mitä sana vaikea tarkoittaa. Etkä myöskään sitä, että haastattelussa ei välttämättä tarkoitettu, että parisuhde olisi vaikeaa. Vaikeaa voi olla myös syistä, jotka eivät liity parisuhteeseen. Esimerkiksi sairastuminen voi tehdä elämästä hyvinkin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt. Mies ei osallistu?

Jos 20 vuotta on tehnyt kaiken ja opettanut miehen tällaiseen, on aika paljon olettaa ettei muutos vaikuttaisi mieheen. Eikö?

Kun ei vietetä aikaa yhdessä? Vietettiinkö suhteen alussa ja miten? Mikä muuttui tai kumpi muuttui?

Parisuhde on vähän kuin työsopimus. Alussa tulee sopia säännöt joita kumpikin noudattaa, ei niitä voi yksipuolisesti muuttaa!

Paitsi että voi. Ihmiset muuttuvat. Työpaikkaa voi vaihtaa, mutta jos ei halua vaihtaa liittoa, liiton on sopeuduttava.

Kyllä voi sanoa, että esim synnytyksen jälkeen tällainen seksi ei enää tunnu hyvältä. Tai en enää halua käyttää alkoholia, enkä siis käy enää sinun ja kavereidesi kanssa baarissa. Tai, haluan alkaa käydä salilla ja syödä kasvisruokaa, enää emme vietä aikaa ribsejä grillaten. Tai, vaihdan työpaikkaa ja lopetan vuorotyöt, ja meidän tulot laskee, ja lapsi pitää laittaa hoitoon.

Ym. Ym.

Me emme ole parisuhteessa töissä.

Niin mikä on toisille vaikeeta ja mikä ei, joskus tuntuu että vaikeaa on se että mitä parisuhteelta pari haluaa.. Olen törmännyt siihen että nämä eivät kohtaa ja se muuttuu vaikeaksi. Parisuhteen toinen osapuoli jopa niin vaikeaksi että puuttuvia huomioita lähdetään hakemaan pettämisenä vaikkakin ei fyysisesti nin ollaan henkisesti muualla, ja tämä on tietysti sen toisen vika kun se on niin tai näin eikä ole toiminut niinkun toinen haluaisi.  

Vaikeaa on juuri ketjussa tulleet kotityöt ja mikä kuuluu kenellekin, onko pihan lumityöt tai autonrenkaiden vaihto/öljyjen yms tehdyt työt kotitöiden päälle olevaa extraa.. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta on puute seksistä. Se kun sujuu niin kaikki muukin toimii.

Hyvä kun enemmistö peukuttaa totuutta.

Minusta tuolla sanonnalla tarkoitetaan, että olemme välillä olleet onnettomia yhdessä. Syitä voi olla miljoonia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vastaa... onko liian vaikea? Yritän avata enemmän. Tiedän, että kysymys on outo.

Kerron itsestäni: olen ollut naimissa yhteensä 25 vuotta. Ekalla kerralla 20 v, nyt viidettä vuotta. En silti tunnista, että koskaan olisi ollut Vaikeaa.

Eka avioliitto päättyi miehen pettämiseen. Ei se vaikeaa ollut, se oli katastrofi. Vaikeaa ehkä olisi ollut, jos avioliitto olisi jatkunut ja luottamus pitänyt rakentaa uudelleen. Eksäni ei myöskään ollut ihminen helpoimmasta päästä. Hän saattoi olla ilkeä suustaan. Mutta ei se ollut tilanne, että olisi ollut koko ajan vaikeaa.

Nyt elän uusperheessä. En ole kovin innoissani, kun miehen lapset tulee, mutta eivät he meidän parisuhteesta tee vaikeaa, että terapiaan pitäisi mennä.

Jos minun eksäni kiukuttelee, niin ei sekään tee parisuhteestamme vaikeaa.

Eli: ymmärrän vaikeudeksi tilanteen, jossa toinen on pettänyt, ja silti yritetään jatkaa yhdessä. Mikä asia sinun parisuhteessasi hiertää, että koet parisuhteenne olevan vaikeaa?

Ongelma on siis siinä, että et ymmärrä, mitä sana vaikea tarkoittaa. Etkä myöskään sitä, että haastattelussa ei välttämättä tarkoitettu, että parisuhde olisi vaikeaa. Vaikeaa voi olla myös syistä, jotka eivät liity parisuhteeseen. Esimerkiksi sairastuminen voi tehdä elämästä hyvinkin vaikeaa.

Kyllä minullakin on poika joutunut onnettomuuteen ja vammautunut. Vietti seuraavan vuoden sairaalassa. Se oli vaikeaa. Mutta: parisuhteelle se ei ollut vaikeaa. Ja parisuhdevaikeuksia kysyn.

Hyviä esimerkkejä olen saanut. Ymmärrän nyt enemmän.

Ap

Varmaan se edellyttää perustunnetta samassa veneessä olemisesta. Tulee mieleen ensimmäisessä pitkässä suhteessa mies kärsi vaikeista mielenterveysongelmista. Ne eivät vähentäneet keskinäistä rakkautta tai luottamusta. Olimme tosi pihalla, mitä tehdä kun lääkityskokeilut ja terapia eivät tuoneet helpotusta. Hänen vanhempansa sotkeutuivat asioihin omilla mielipiteillään, miten tulisi toimia. Jotkut taas suhtautuivat kunhan skarppaa, niin kyllä se siitä. Toisaalta se aiheutti häpeää. Oli riitoja, pitkiä rakentavia keskusteluja, seksiä ei ollut lainkaan, taloudellisia vaikeuksia, sairauden ehdoilla elämistä, olisin auttanut kun olisin tiennyt miten yms. Se oli vaikeaa. Lopulta erosimme ystävinä. Joku toinen pariskunta on ehkä osannut selättää tilanteen ja muistelee jälkeenpäin sitä vaikeana ajanjaksona.

Sitten taas on ollut, että vain minulla on vaikeaa. Mies on ollut henkisesti väkivaltainen, mutta ei ole itse kokenut sitä ongelmaksi. Ero on tullut. Jotenkin sitä ei miellä, että parisuhteessa oli vaikeaa, vaan jouduin kaltoinkohtelun kohteeksi. Vähän kuin tuo pettäminen. Ei se ole parisuhdekriisi, kun toinen yrittää alistaa ja latistaa toisen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut lähiaikoina vaikeaa. Yhdessä ollaan oltu n. 25 v. Pitkään olin kiltti pikkurouva ja pullantuoksuinen perheenäiti. Ei ollut vaikeaa. Kun ikää ja ymmärrystä tuli minulle, tajusin, että en halua olla kotiorja. Aloin siis entistä enemmän pyytää miestä osallistumaan kotitöihin. Mies ei tästä pitänyt, vaan hänestä minusta tuli nalkuttava akka. Miehen mielestä teemme tasapuolisesti kotitöitä tai mies tekee enemmän, minun mielestäni minä teen lähes kaiken. Mutta minun koitityöni eivät ole mitään, koska kone pesee tiskit ja pyykit, uuni tekee ruoan ja kaupassahan on kiva käydä ja siivoaminenkin on nopeaa ja helppoa samoin lastenhoito kaikkineen.

Mies suorastaan inhottaa minua nyt. Samoin varmaan minä häntä.

Jos miehen mielestä kone pesee tiskit ja pyykit ja uuni tekee ruoan, niin sittenhän mies voi alkaa huolehtia kaikista noista hommista. Hänen työkuormansa ei lisäännyt helpoista pikkuhommista ja nainen lopettaa nalkuttamisen. Kaikki voittavat. Jos mies kieltäytyy helpoista pikkuhommista, jotka koneet hoitavat, niin sitten on parempi olla kunnon selitys miksi ei ota töitä vastuulleen.

Kaikenlainen voi olla vaikeaa, riippuu tietysti ihmisestäkin.

Meillä on minusta vaikeaa turhat riidat, se että ei aina ymmärretä toisiamme täysin erilaisista taustoista johtuen, ja joskus oli erilaiset tarpeet seksissäkin vaikea asia.

Terapioiden jälkeen on paljon helpompaa, koska ymmärrys syistä, MIKSI toinen käyttäytyy eri lailla kuin itse on lisääntynyt. Ja nykyisin seksikin on paljon parempaa, koska ollaan puhuttu siitä syvällä tasolla. Turhia riitoja on joskus edelleen, mutta se on pientä, ja kuuluukin elämään.

Joku olisi antanut periksi, ja meilläkin se oli lähellä, mutta olen iloinen että jaksettiin tehdä töitä silloin kun oli vuositolkulla vaikeaa. Nyt on pääosin ihanaa =)

Kohta 24v naimisissa

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen voi olla vaikeaa, riippuu tietysti ihmisestäkin.

Meillä on minusta vaikeaa turhat riidat, se että ei aina ymmärretä toisiamme täysin erilaisista taustoista johtuen, ja joskus oli erilaiset tarpeet seksissäkin vaikea asia.

Terapioiden jälkeen on paljon helpompaa, koska ymmärrys syistä, MIKSI toinen käyttäytyy eri lailla kuin itse on lisääntynyt. Ja nykyisin seksikin on paljon parempaa, koska ollaan puhuttu siitä syvällä tasolla. Turhia riitoja on joskus edelleen, mutta se on pientä, ja kuuluukin elämään.

Joku olisi antanut periksi, ja meilläkin se oli lähellä, mutta olen iloinen että jaksettiin tehdä töitä silloin kun oli vuositolkulla vaikeaa. Nyt on pääosin ihanaa =)

Kohta 24v naimisissa

Mutta kun sitä toista ei voi pakottaa sopeutumaan. Parisuhteen jatkumiseen ei riitä, että vain toinen osapuoli on siihen täysin sitoutunut. Sanoisin, että tämä on se "vaikeus", useimmiten. Toinen osapuoli ei halua/jaksa/viitsi panostaa suhteeseen.

Silloin toisen mitkään teot eivät riitä.

Tajuan nyt, että en ole parisuhteissani koskaan 'ollut samassa veneessä' sen toisen kanssa. Ei ole tullut me-yksikköä, olemme aina pysyneet yksilöinä.

Siksikö olen/olemme päätyneet aina eroon? Eikö liian(!) itsenäiset ihmiset sovi parisuhteeseen?

(Huom. itsekkyydestä ei ole kyse, itsenäisyys ja omaehtoisuus ovat eri asia.)

Vierailija kirjoitti:

Tajuan nyt, että en ole parisuhteissani koskaan 'ollut samassa veneessä' sen toisen kanssa. Ei ole tullut me-yksikköä, olemme aina pysyneet yksilöinä.

Siksikö olen/olemme päätyneet aina eroon? Eikö liian(!) itsenäiset ihmiset sovi parisuhteeseen?

(Huom. itsekkyydestä ei ole kyse, itsenäisyys ja omaehtoisuus ovat eri asia.)

En kyllä näksi että asia on välttämättä noin (vaikka voi kyllä juuri teidän kohdallanne ollakin). Me olemme aina olleet voimakkaasti kaksi yksilöä enkä ole koskaan kokenut mitään "yhteen sulautumista". Mutta silti olemme aina kokeneet että meidän on parempi olla yhdessä kuin erikseen vaikka meillä onkin paljon ihan omia juttuja ja teemme monia asioita omalla tavallamme. Mutta kun se toinen tuntuu edelleen 20 vuoden jälkeen todella mahtavalta tyypiltä niin ei siitä halua luopua.

Vaikeaa on, kun kaikenlaisista turhistakin asioista syntyy riitaa, koska toinen haluaa loukkaantua tai periaatteesta vastustaa. Vaikeampaa on, kun kommunikaatio ei toimi, jolloin em. riidat eivät ratkea, vaan eskaloituvat. Vaikeinta on, kun jokaisen uuden konfliktin ilmaantuessa kaivetaan nuo edelliset vanhatkin aina muisteloista vähän väritettyinä esimerkiksi kuinka toinen AINA ennenkin on ollut ja sanonut sitä ja tätä ja tuota.

Mikään ei ratkea, taakkaa kertyy lisää. Siitä tulee vähitellen todella vaikeaa. 

Minun nähdäkseni Vaikeaa on se, kun on haasteita ja niistä pitää löytää tie yli. Ollaan todennäköisesti yhtä mieltä siitä, että jotenkin tämä pitäisi ratkaista, muttei välttämättä siitä, miten.

Esim lasten pitkäaikaissairaudet tai pahat rahavaikeudet, työttömyys, työstressi, matkatyö tai omat sairaudet tai hoitovastuu vanhemmista/muista sukulaisiata  voivat aiheuttaa tällaisia tilanteita.

Vaikka se parin välinen yhteisymmärrys löytyisikin, kaikkia ongelmia vaan ei voi noin vain ratkaista "pois", vaan sen sairauden, köyhyyden, stressin jne kanssa vaan pitää elää, vaikka se koko ajan vaikeuttaa elämään, teettää lisää työtä ja aiheuttaa surua.

Parisuhteiden vaikeat jaksot ovat siis niitä, missä elämä muutenkin on vaikeaa. Älkää tulko väittämään, että vaikeudet jollain elämän alueella juuri koskaan pysyisivät pelkästään sillä yhdellä elämänalueella. Kyllä ne liukuvat koko elämään.

Jurotus, kauna, itsekkyys. Miesten tyyppipiirteet.

Eroaminen turhan kallista ja hidasta.

Parisuhteessa oli vaikeaa = en ollut (ja/tai puolisoni ei ollut) onnellinen

Lisäksi mikä on niiin "vaikeaa" että pitää erota ettei pääse yli tästä "vaikeasta ajasta", ymmärrän väkivallan ymmärrän pettämisen jne.. mutta mitä muuta.. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tällä hetkellä vähän vaikeaa, miehelle ilmeni sydän vika ja siitä on aiheutunut myös paniikkihäiriö. Kurjaa kun toisella on selkeästi huono ja epämukava olo, enkä asialle mitään oikein voi. Mies kyllä yrittää hoitaa itseään kuntoon, mikä on hyvä.

Olojen takia seksi on jäänyt vähemmälle, muuta läheisyyttä kyllä on ollut.

Sydämen sekoilut ja ahdistus/paniikkiolot voivat johtua ihan fysiologisista tekijöistä, vaikka lääkärissä kaikki pistetään pääkopasta johtuvaksi. 

Kilpirauhanen, suola/mineraalit, kalium, kahvi, sokeri, nikotiini jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tällä hetkellä vähän vaikeaa, miehelle ilmeni sydän vika ja siitä on aiheutunut myös paniikkihäiriö. Kurjaa kun toisella on selkeästi huono ja epämukava olo, enkä asialle mitään oikein voi. Mies kyllä yrittää hoitaa itseään kuntoon, mikä on hyvä.

Olojen takia seksi on jäänyt vähemmälle, muuta läheisyyttä kyllä on ollut.

Sydämen sekoilut ja ahdistus/paniikkiolot voivat johtua ihan fysiologisista tekijöistä, vaikka lääkärissä kaikki pistetään pääkopasta johtuvaksi. 

Kilpirauhanen, suola/mineraalit, kalium, kahvi, sokeri, nikotiini jne...

Miehelle on todettu sydämen johtumishäiriö, mutta sen selviäminen kesti hieman ja pakkaa sekoitti lääkärien sekoilut sekä väärien lääkkeiden määrääminen ja käyttö.

Epätietoisuus ja sydämen oma sekoilu on taas johtanut paniikkihäiriöön, joka taas aiheuttaa lisää sydämen sekoilua.

On kyllä totta tuo lista, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja niiden avulla voi oloa helpottaa ja pitää ottaa huomioon.