Vinkkejä ammattipullonkerääjälle?

Kai olet älynnyt sijoittaa pullotulojasi? Jos olet elänyt tuilla ja sijoittanut pullotulosi indeksiin viidentoista vuoden ajan on sinulla koossa jo yli 300 000 € potti. Ei paha 4 tunnin päivillä.

Vierailija kirjoitti:

Kai olet älynnyt sijoittaa pullotulojasi? Jos olet elänyt tuilla ja sijoittanut pullotulosi indeksiin viidentoista vuoden ajan on sinulla koossa jo yli 300 000 € potti. Ei paha 4 tunnin päivillä.

Heh, taitaa verottaja puuttua tuossa vaiheessa peliin kun sijoitukset tulevat heidän tietoon suoraan toisin kuin kotona makaava käteinen raha.

Miten pulloja voi löytää talvella? Kesän vielä ymmärtää kun ihmiset ovat menossa aamusta iltaan ympäri peltoja ja metsiä mutta en muista nähneeni pantillista pulloa tai tölkkiä kaupungissa talvisaikaan lojumassa ympäriinsä. Lisäksi ainakin meidän kylillä ulkolaiset kerääjät pitävät huolen että jokainen purkki päätyy pussiin välittömästi suoraan juojan kädestä.

Suomessa on niin paljon kermap'rseisiä kaappijuoppoja, jotka eivät kehtaa viedä tölkkejään palautukseen, että varmaan oikeasti tienaisi, jos olisi pokkaa kiertää ihan ovelta ovelle tölkkejä hakemassa. Perustaisi vaan jonkun "Eko-Kierrätys oy":n, että näyttäisi ammattimaiselta, ja suostuisi viemään myös pantittomia.

Pikkukaupunkien kylänraittien sivut on täynnä tölkkejä su-aamuisin. Jopa teiden varsilta keväällä kerätään isot saaliit. Harvalla vaan pokka kestää ojia tonkia. Jos nuo tölkit olisivat rahoina siellä, niin aika hulluna pidettäisiin sellaista, joka ei euroa maasta nosta. Minä ainakin nostan, vaikka en työkseni kerääkään.

Ei tarvitse kerätä ammatikseen että tuolla hommalla ruokarahat hommaa. Otan aina iltalenkille pari pussia mukaan ja täyteen ne tulevat lähes joka kerta kun on hyvä sää. Siis kesäisin tietysti.

Puistoista kesäisin. Sieltä, missä kokoontuu paljon nuoria. Mistä niitä talvella löytää, sitä minä en tiedä.

Päiväkotien pihat ovat täällä parhaita paikkoja. Kierrän aamukävelyllä neljä päiväkotia ja aina löytyy.

Minä keräsin muutaman vuoden mutta homma oli hyvin rasittavaa ei ehkä niinkään fyysisesti vaan henkisesti kun piti aina ehtiä jollekin apajalle ennen muita se olisi se kaikista pahin juttu koko hommassa. Palkitseehan se silloin kun ehtii mutta sitten kun toinen onkin ehtinyt niin tulee mitättömyyden tunne ja tuntee että koko homma meni vessasta alas. Onneksi pääsin tuosta eroon ja ihan oikeisiin töihin jossa ei tarvitse kilpailla toisia ja kelloa vastaan.

Pusikkoon työnnetty tölkki ei ole pantillinen, havaittu.

Laavut ja nuotiopaikat. Keräilee tölkit pois ja paistaa samalla makkarat. Ei mene päivä hukkaan siinä.