Mies haluaisi, että aloitan salilla käynnin, en uskalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos kehtaat käydä uimahallissa niin varmasti kehtaat salille

En lähtisi uimahalliin kirveelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Jos kehtaat käydä uimahallissa niin varmasti kehtaat salille

Eri asia. Kukaan ei näe veden alle liikkeitäni, ja ympärillä lihavia mummoja ja pappoja. Toisin kuin jossain salilla, täydellisiä ihmisiä.

Kyllä mua pelotti mennä alkuun salille todella paljon. Nyt kun olen käynyt muutaman vuoden, sujahdan jo tottuneesti bodarien väliin tekemään omaa juttuani, mutta kyllä siinä aika pitkään meni, että uskalsin maastavetoa tehdä silloin, kun sali oli täynnä. Ei ole epänormaalia jännittää salille menemistä, mutta sen takia ei kannata jättää salilla käymistä väliin.

Sen sijaan salilla käyminen tavoitteellisesti on todella rankkaa. Sitä ei kannata tehdä miehen mieliksi, vaan siitä pitää itsekin nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Nyt saan varmaan lynkkauksen, mutta minusta nämä pelkurit ovat tosi ärsyttäviä. Tosi itsekeskeisiä. Luulevat että toisilla ihmisillä on muka oikeasti kiinnostusta katsella jonkun tavis-taijan hiippailua salilla tai missään muuallakaan. Minkä ihmeen takia kukaan katsoisi? Ja jos katsoo, niin kuoletko siihen? Suututtaa ihan ajatella, ettei uskalla elää omaa elämäänsä, vaikkei kukaan koskaan tekisi eikä sanoisi yhtään mitään pahaa, mutta saattaa vilkaista. Miten te jaksatte elää kun kaikki on noin vaikeaa?

Täytyy myöntää, välillä tuntuu ettei jaksakaan elää, kun kaikki pelottaa. Olisi mukava olla normaali.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua siellä?

laihtuminen :D

Hei AP - mulla ollut aina ennen sama juttu, mutta kuitenkin nykyään kehtaan.

Harmittaa tosi paljon, että päästin itseni todella huonoon kuntoon häpeäni vuoksi. Olen jo lähes 50v ja vasta  viime vuodet olen vasta kehdannut julkisesti urheilla. Mulla häpeän syy on todennäköisesti päinvastainen, kuin sulla, eli olin nuorena liikunnallisesti aina parhaimpien joukossa ja olen aina - ja edelleen - näyttänyt tosi hyväkuntoiselta, vaikka totuus varsinkin vanhemmiten olikin aivan toinen. Tästä syystä en kehdannut mennä minnekään, missä olisin paljastunut. Ymmärisin kyllä, miten järjetön tuo oma ajatuskuvioni oli, mutten voinut asialle mitään. Paitsi sitten yhtäkkiä, joian päivänä menin vaan ja saman tien totesin, että ihan helvetin sama: ketään ei kiinnosta. Ihan kaikessa rauhassa saa kyllä ährätä omia juttujaan esim. salilla ja ryhmien ohjaajat ovat lähtökohtaisesti joko kannustavia ja kivoja tai sitten ovat neutraaleja ja suht välinpitämättömiä, mikä sekin ihan ok.

Lenkillä "juoksen" edelleen kävelyvauhtia ja välillä kävelen reippaasti. Huohotan. Mutta mitä sitten, mitä väliä? Ryhmäliikuntatunneilla teen joskus liikkeitä ilman painoja, vaikka muilla on painot käsissä. Esim. 1kg saattavat tuntua pitkissä sarjoissa liialta ( niin huono on lihaskuntoni ja niin paskana olkapääni ), mutta en välitä! Olen siellä todellakin vain itseäni varten.

Voi kumpa voisin saada sut AP uskomaan, että sua ei kukaan naura, päinvastoin. Nyt kun olen jo jossain lajeissa vähän edistynyt ja näen niitä ihan aloittelijoita, joissa tunnistan sen niin kovin tutun nolouden, niin tunnen heitä kohtaan lähes hellyyttä. Olet todennäköisesti vielä aika nuori ja kuntosi nousisi varmaankin ihan eri tahtia, kuin minulla tämän ikäisenä. Älä hyvä ihminen tuhoa terveyttäsi järjettömien uskomustesi vuoksi <3. 

kermis kirjoitti:

Hei AP - mulla ollut aina ennen sama juttu, mutta kuitenkin nykyään kehtaan.

Harmittaa tosi paljon, että päästin itseni todella huonoon kuntoon häpeäni vuoksi. Olen jo lähes 50v ja vasta  viime vuodet olen vasta kehdannut julkisesti urheilla. Mulla häpeän syy on todennäköisesti päinvastainen, kuin sulla, eli olin nuorena liikunnallisesti aina parhaimpien joukossa ja olen aina - ja edelleen - näyttänyt tosi hyväkuntoiselta, vaikka totuus varsinkin vanhemmiten olikin aivan toinen. Tästä syystä en kehdannut mennä minnekään, missä olisin paljastunut. Ymmärisin kyllä, miten järjetön tuo oma ajatuskuvioni oli, mutten voinut asialle mitään. Paitsi sitten yhtäkkiä, joian päivänä menin vaan ja saman tien totesin, että ihan helvetin sama: ketään ei kiinnosta. Ihan kaikessa rauhassa saa kyllä ährätä omia juttujaan esim. salilla ja ryhmien ohjaajat ovat lähtökohtaisesti joko kannustavia ja kivoja tai sitten ovat neutraaleja ja suht välinpitämättömiä, mikä sekin ihan ok.

Lenkillä "juoksen" edelleen kävelyvauhtia ja välillä kävelen reippaasti. Huohotan. Mutta mitä sitten, mitä väliä? Ryhmäliikuntatunneilla teen joskus liikkeitä ilman painoja, vaikka muilla on painot käsissä. Esim. 1kg saattavat tuntua pitkissä sarjoissa liialta ( niin huono on lihaskuntoni ja niin paskana olkapääni ), mutta en välitä! Olen siellä todellakin vain itseäni varten.

Voi kumpa voisin saada sut AP uskomaan, että sua ei kukaan naura, päinvastoin. Nyt kun olen jo jossain lajeissa vähän edistynyt ja näen niitä ihan aloittelijoita, joissa tunnistan sen niin kovin tutun nolouden, niin tunnen heitä kohtaan lähes hellyyttä. Olet todennäköisesti vielä aika nuori ja kuntosi nousisi varmaankin ihan eri tahtia, kuin minulla tämän ikäisenä. Älä hyvä ihminen tuhoa terveyttäsi järjettömien uskomustesi vuoksi <3. 

Ihanan kannustava teksti! Olen kanssasi samaa mieltä. Se kynnyksen ylittäminen on vaikeaa, mutta kannattaa.

Ollaan miehen kanssa sellainen nolo plösähtänyt keski-ikäinen pari. Ollaan käyty salilla nyt puolisen vuotta ja edelleen aivan tumpeloita.  Meillä on kuitenkin kivaa ja kuntokin on kaikesta huolimatta vähän noussut. 

Oon huomannut, että ollaan varmaan ainoita, joilla ei ole luurit korvilla eli muut tuntuvat kyllä keskittyvän ihan omiin hommiin. 

Ja tuo nolous ylipäätään karisee sitä myöten kun tulee ikää. Tässä vaiheessa 40++ ajattelen jo niin, että jos jotakin kiinnostaa meidän läskit tai väärät liikkeet, niin ei ole riittävästi sisältöä elämässä sellaisella ihmisellä. Ja jos meistä saa tyhjään elämäänsä hieman täytettä, niin eipä se ole meiltä pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kehtaat käydä uimahallissa niin varmasti kehtaat salille

Eri asia. Kukaan ei näe veden alle liikkeitäni, ja ympärillä lihavia mummoja ja pappoja. Toisin kuin jossain salilla, täydellisiä ihmisiä.

Kyllä sieltä saliltakin löytyy mummoja ja pappoja. Oma +70 v. äitini liikkuu rollaattorilla ja hänkin on käynyt salilla. Siellä on myös eri tavalla liikuntarajoitteisia, vammaisia tai kuntoutuksessa olevia ihmisiä. Mene kaupungin salille, monissa kaupungeissa löytyy uimahallin yhteydestä. 

Ehdota miehelle, että aloitatte yhdessä ensin kotona. Sulle riittää varmasti kehon oma paino ensialkuun.

En ole nuori vaan 35v.

Voiko eläkeläisten vuorolla mennä salille vai onko siellä joku portsari:"D

Ap

Ai mies haluaa mutta sinä et.

Älä sitten mene, helppoa eikö?

En ole vieläkään käynyt siellä salilla, mies jo kohta vuoden käynyt (pois lukien korona rajoitus)

Lihoin ja istun kotona ja pelkään.

Mistä rohkeutta?

Ap

Ota PT-ohjauskerta alkuun, se helpottaa! Niin mä aion tehdä.

Vierailija kirjoitti:

En ole vieläkään käynyt siellä salilla, mies jo kohta vuoden käynyt (pois lukien korona rajoitus)

Lihoin ja istun kotona ja pelkään.

Mistä rohkeutta?

Ap

Onko pakko käydä siellä salilla, jumppaa vaikka kotona? Hanki kahvakuulia ja painoja kotiin ja aloita kuntoilu niillä. Parempi sekin, kuin vain istua sohvalla.