Kellä perheellisellä on varaa ostaa normihintaisia vaatteita tai vaikkapa urheiluvarusteita?

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista. Minulla on palkka suunnilleen samaa luokkaa kuin vuorotyötä tekevällä sairaanhoitajalla. Mies myös keskipalkkainen. Meillä kolme lasta, ja olemme kyllä ostaneet uutena kaiken, mitä on ollut järkevää ostaa uutena, kuten esimerkiksi rattaat. Sitten toki on kierrätetty sisarukselta toiselle.

Mihin rahanne kuluvat? Oletko varma ettei perheessänne ole sellaisia menoja, joista et tiedä mitään?

Ostin just tytölle pyörän, pojalle laskettelusukset jne. Helposti on varaa, kun ei kähytä rahaa turhaan. https://veksi.com/respUutiset.jsp?otsikko=sairaanhoitaja

Vierailija kirjoitti:

2500e tulot neljän hengen perheelle ovat todella pienet. 1700e asumiskulut ovat todella isot kenelle tahansa. Noin pienille tuloille ne ovat järjettömät. Mistä edes tulee ajatus, että noin pienillä tuloilla "pitäisi" olla varaa asua kalliisti, maksaa autolainaa, ja vielä ostaa tavaroita uutena?! Täysin mahdoton yhtälö.

Meillä nettotulot yhteensä miehen kanssa 2000e ja on 2 lasta, 2 autoa jne. Meillä ei ole ikinä tili nollilla vaikka ostetaan uutena tavaroita ja on hevosiakin. Toki asumiskulut ei ole 1700e.

Entäs jos teet keikkaa, jos olet sairaanhoitaja? Mä keikkailin koko hoitovapaan ajan, ja jo muutamasta yö- ja pyhävuorosta jäi kivasti ekstraa käteen, koska veroprosentti oli sen hoitovapaan takia aivan älyttömän pieni. Oli myös kivaa saada vähän vaihtelua siihen ainaiseen kotona olemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kyllä siitä että Suomessa on kaikki liian kallista ja ihmisillä jää keskimäärin liian vähän rahaa elämiseen asumiskustannusten jälkeen.

Tätä olen myös miettinyt siis ihan verrattuna muihin maihin. Suomessa saa oikeasti olla hyvätuloinen, jotta voi käydä kaupungilla vaikka kahvilla ja leivoksella, kampaajalla säännöllisesti, ostaa kukkia tms. pientä mistä vaikutelmani on, että se on monissa maissa ihan tavallista. En tiedä, onko tuo sitten vain harhakuva ulkomaista, mutta jos on yhtään pienempituloinen, Suomessa pitää kaikki suunnitella tasan tarkkaan. Et todellakaan käy ex tempore kahvilla työpäivän jälkeen tai osta nättiä suklaarasiaa tai kukkia masentuneelle ystävälle ellet ole sitä budjetoinut viikkoja sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kyllä siitä että Suomessa on kaikki liian kallista ja ihmisillä jää keskimäärin liian vähän rahaa elämiseen asumiskustannusten jälkeen.

Tätä olen myös miettinyt siis ihan verrattuna muihin maihin. Suomessa saa oikeasti olla hyvätuloinen, jotta voi käydä kaupungilla vaikka kahvilla ja leivoksella, kampaajalla säännöllisesti, ostaa kukkia tms. pientä mistä vaikutelmani on, että se on monissa maissa ihan tavallista. En tiedä, onko tuo sitten vain harhakuva ulkomaista, mutta jos on yhtään pienempituloinen, Suomessa pitää kaikki suunnitella tasan tarkkaan. Et todellakaan käy ex tempore kahvilla työpäivän jälkeen tai osta nättiä suklaarasiaa tai kukkia masentuneelle ystävälle ellet ole sitä budjetoinut viikkoja sitten. 

Jos näin oikeasti on, niin suosittelen käymään raha-asiasi läpi jonkun oikeasti taloustaitoisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kyllä siitä että Suomessa on kaikki liian kallista ja ihmisillä jää keskimäärin liian vähän rahaa elämiseen asumiskustannusten jälkeen.

Tätä olen myös miettinyt siis ihan verrattuna muihin maihin. Suomessa saa oikeasti olla hyvätuloinen, jotta voi käydä kaupungilla vaikka kahvilla ja leivoksella, kampaajalla säännöllisesti, ostaa kukkia tms. pientä mistä vaikutelmani on, että se on monissa maissa ihan tavallista. En tiedä, onko tuo sitten vain harhakuva ulkomaista, mutta jos on yhtään pienempituloinen, Suomessa pitää kaikki suunnitella tasan tarkkaan. Et todellakaan käy ex tempore kahvilla työpäivän jälkeen tai osta nättiä suklaarasiaa tai kukkia masentuneelle ystävälle ellet ole sitä budjetoinut viikkoja sitten. 

Jos näin oikeasti on, niin suosittelen käymään raha-asiasi läpi jonkun oikeasti taloustaitoisen kanssa.

En niinkään kirjoittanut itsestäni, mutta jokunen päivä sitten luin täältä ketjuja, joissa taivasteltiin noita samoja asioita. Kyllä se ohje yleensä oli, että menot vaan tulojen mukaan eli jos ei ole varaa siihen ja tähän, niin sitten ei ole. Toki olen samaa mieltä, mutta vaikutelmaksi jäi, että suomalaiset ovat yksinkertaisesti tottuneet kaiken kalleuteen ja jos ei töissäkäyvällä ole varaa ihan tavallisiin asioihin, niin sitten niitä tavallisia asioita ei vain osteta ja tehdä. Mitään sellaista "kapinamielialaa" ei ole, että asioita pidettäisiin liian kalliina, itse on vain typerä, jos ei ole varaa ostaa. Eikös joku vuosi sitten joku päivittäistavarakaupan pomo (?) tullut kuuluisaksi lausahduksestaan, että suomalaiset ovat tottuneet maksamaan paljon, kun kysyttiin, miksi on niin kallista. Joillekin paljon maksaminen on melkeinpä kunnia-asia. Ja jos esim. kampaajalla on edulliset hinnat, heti ollaan epäilemässä veronkierrosta. Omaa kampaajaani on syytetty hintojen polkemisesta, mutta hänelläpä onkin päivät täynnä asiakkaita. Muille kampaajille voi täällä saada ajan heti eli päivässä on paljon tyhjää.  Mutta ilmeisesti hinnalla kilpaileminen on sitten jotenkin kunniatonta? Ihmiset kun ovat tottuneet maksamaan paljon. Kannatan kyllä järkevää taloudenpitoa ja säästämistä, mutta en pidä tästä ilmapiiristä, että kaikki on aina ihmisen oma vika. Jos on köyhä ja syö kaurapuuroa, kohta on joku nalkuttamassa, että liian kalliita hiutaleita ostit. Herrat juhlii, kun tavallinen kansa syyttelee toisiaan!

Meillä on kyllä osa ostettu uutena, vaikka olin kotiäitinä 7 vuotta joista vuoden tuloton. Kun palasin töihin (sairaanhoitajaksi, päivätyö, osa-aikainen), ekan 1,5 vuoden jälkeen maksettiin ylimääräiset 10 000 euroa asuntolainaa pois kun tilille vain kertyi itsekseen rahaa, vaikka remppaakin tehtiin. Puolison bruttotulot tuona aikana 3500-4000e.

Käytettyäkin ostetaan, siksi että se on järkevää eikä ole mitään järkeä ostaa kaikkea uutena. Mutta sitä mitä ei käytettynä ole järkevää / halua / jaksa etsiä, ostetaan kaupasta. No joo, katson kyllä maksanko 8-vuotiaan hiihtovälineistä 300 euroa urheiluliikkeelle vai 120 euroa Prismalle, mutta ilman ei tartte olla.

Mene töihin. Meillä riittää rahat ihan hyvin kun käydään molemmat töissä. 3 lasta.

Miksi pitäisi ostaa uutena, kun kirppikseltä saa parilla eurolla?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi ostaa uutena, kun kirppikseltä saa parilla eurolla?

Kirppareilta voi tosiaan tehdä hyviä löytöjä. Lapsillemme ei ole esim. ikinä ostettu uusia luistimia, aina ne ovat löytyneet kirpparilta, kun alkaa hyvissä ajoin etsimään. Olen myynyt itse ahkerasti tavaraa kirppareilla ja ei voi kuin hämmästellä, miten surutta ihmiset ilmeisesti ostavat vaatteita uutena, mutta kirpparilla kaikkea pidetään kalliina. Juuri lehdestä luin, kuinka joku hehkutti saaneensa jostain "käsityöläistalosta" iiiihania villasukkia ja voi arvata että aika kalliilla. Itse olen tuloksetta yrittänyt myydä uusia villasukkia, jotka lapseni sai lahjaksi, mutta olivat liian pienet. Muutama euro kirpparilla on selvästikin ihan liikaa. Joku merkitön siisti vaate tai kahvikuppi ei mene kaupaksi 50 sentillä, mutta merkkivaate tai Pentik on selvästikin niin "laadukas", että rahaa palaa. Toisaalta kun itse etsin vaatteita itselleni, niin tosi harvoin löydän. Parikin euroa on liikaa paidasta, joka on täynnä nyppyjä tai aivan haalistunut. Eli kyllä sitä tavaraa on laidasta laitaan.

Olen nyt hoitovapaalla ja mies yrittäjä, pystyy nostamaan palkkaa n.3000e/kk. Kun olin vielä äitiyslomalla, niin ihan ongelmitta pystyttiin ostamaan kahdelle alakoululaiselle harrastusvälineitä yms ja lastenvaunut uutena.

Nyt tosiaan tämä lastenhoidontuki on kyllä niin pieni että pitää vähän katsoa mihin rahat laittaa. Lasten harrastukset ovat kalliita, molemmat koululaiset ratsastavat ja taitoluistelevat.. Toiselle koululaiselle pitäisi nyt ostaa myös sukset, mutta katsotaan josko hommattaisi käytettynä. On onneksi säästöjä, mutta suksia tuskin käyttää muuten kuin koulussa, niin ei viitsi rahaa pistää niihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten työssäkäyvällä ei ole varaa ostaa luistimia? Mihin käytätte rahanne?

Ihan normiasioihin rahat menee. Asumiseen, ruokaan, autoon (joka pakollinen töiden takia), bensaan, sähkölaskuun, puhelinlaskuihin, vakuutuksiin, lapsen harrastukseen joka ei kallein mahdollinen.

Joo toki voisimme irtisanoa vaikka lapsivakuutukset. Mutta lapsemme on sairastanut tosi paljon ja se on kyllä maksanut tähän mennessä itsensä takaisin kun korvaa lääkkeet, rasvat ym. Toki voisimme myös muuttaa vaikka kaksioon asumaan, mutta kuka haluaa asua kahden lapsen kanssa kaksiossa? Siis että ymmärrän kyllä hyvin, että ne lapset jätetään myös tekemättä.

Ja toki voisimme myös muuttaa jonnekin korpeen, mutta asumme pääkaupunkiseudulla, kun molempien perheet ja tukiverkostot ovat täällä. T. Ap

Niin, ja tietysti voisimme muuttaa myös vuokralle (joka todennäköisesti onkin edessä) ja siten olisimme oikeutettuja asumistukeen. Mutta onko se oikeasti ainoa vaihtoehto? Että kaksi työssäkäyvää ihmistä nostaa asumistukea jotta pystyy ostamaan uudet luistimet lapselle? T. Ap

Avaa vähän, millaiset tulot ja kuinka suuret asumismenot? Asumistukeen tuskin olette oikeutettuja.

Asumismenot on n. 1700e/kk tähän ei kuulu vielä sähköä tai esim kotivakuutusta. Eli käytännössä toisen palkka lähes kokonaan verojen jälkeen. Vuokrat ovat samaa tasoa pk-seudulla tai jopa enemmän, joten sikäli en näe että asuntomme olisi erityisen kallis. T. Ap

Aikamoinen asuinalue täytyy olla että perheasunto maksaa 1700€/kk:ssa. Tai sitten niitä lapsia on niin paljon että tarvitsee 5 h+ keittiö asunnon. Itse olen katsellut 1100€/kk maksavia 3 h+k asuntoja mutta tietenkään en ei ole missään Ullanlinnassa.

Ostin vasta pojalle luistimet, 39,90e. Miten muka tuohon ei ole varaa? Yhden lapsen lapsilisällä ostaa helposti uudet luistimet ja jää rahaa vielä muuhunkin.

Ymmärrän hyvin ettei ihmiset halua tehdä lapsia mutta en usko että syynä siihen on yksinään raha.

Tervetuloa pk-seudulle. Ei täällä saa juuri mitään perheasuntoa 250 k eurolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten työssäkäyvällä ei ole varaa ostaa luistimia? Mihin käytätte rahanne?

Ihan normiasioihin rahat menee. Asumiseen, ruokaan, autoon (joka pakollinen töiden takia), bensaan, sähkölaskuun, puhelinlaskuihin, vakuutuksiin, lapsen harrastukseen joka ei kallein mahdollinen.

Joo toki voisimme irtisanoa vaikka lapsivakuutukset. Mutta lapsemme on sairastanut tosi paljon ja se on kyllä maksanut tähän mennessä itsensä takaisin kun korvaa lääkkeet, rasvat ym. Toki voisimme myös muuttaa vaikka kaksioon asumaan, mutta kuka haluaa asua kahden lapsen kanssa kaksiossa? Siis että ymmärrän kyllä hyvin, että ne lapset jätetään myös tekemättä.

Ja toki voisimme myös muuttaa jonnekin korpeen, mutta asumme pääkaupunkiseudulla, kun molempien perheet ja tukiverkostot ovat täällä. T. Ap

Niin, ja tietysti voisimme muuttaa myös vuokralle (joka todennäköisesti onkin edessä) ja siten olisimme oikeutettuja asumistukeen. Mutta onko se oikeasti ainoa vaihtoehto? Että kaksi työssäkäyvää ihmistä nostaa asumistukea jotta pystyy ostamaan uudet luistimet lapselle? T. Ap

Avaa vähän, millaiset tulot ja kuinka suuret asumismenot? Asumistukeen tuskin olette oikeutettuja.

Asumismenot on n. 1700e/kk tähän ei kuulu vielä sähköä tai esim kotivakuutusta. Eli käytännössä toisen palkka lähes kokonaan verojen jälkeen. Vuokrat ovat samaa tasoa pk-seudulla tai jopa enemmän, joten sikäli en näe että asuntomme olisi erityisen kallis. T. Ap

Teillä on järkyttävän suuri laina. Meillä on 250.000euron laina/25v ja kuukausierä 970€,