Miten pääsen ihastuksesta irti?
Tutustuin erään miehen kanssa yhteisen tutun avulla: tarvitsin apua yhteen juttuun (sanotaan nyt vaikka rakentamiseen liittyen) ja tämä mies osasi auttaa.
Muutamassa kuukaudessa meistä tuli kavereita.
Olimme yhteydessä pääosin viestitse ja näimme kun hän auttoi minua asiassani. Puhuimme siinä kaikenlaista samalla ja tutustuimme. Molemmilla on puoliso, joten ajattelin viattomasti että kiva kun saa aikuisena uusia kavereita, vielä kun yhteisiä tuttujakin on.
Sitten - kuin vahingossa - kävi jotain. Itse ihastuin, miehestä en tiedä, kuvittelisin että hänkin. Aloimme viestitellä lähes päivittäin, kunnes eräänä päivänä mies teki tikusta asiaa ja sanoi että emme enää voi jatkaa näin, että on elämässä kiirettä ym. Mitään ihastuksesta ei ollut puhetta. Eli selkeästi varmaan hänkin huomasi, että jokin raja on ylitetty.
Olemme pysyneet ihan ok väleissä mutta mitään muuta ei ole. Olemme tekemisissä kun asiaa on, mutta emme enää kysele kuulumisia tai mitään. Molemmilla omat kuviot ym.
Koen, että omassa suhteessani ei koko aikana ole ollut mitään ”vialla”; minulla ja miehelläni on aina mennyt hyvin. Miksi siis ihastuin vieraaseen? Vaikka en tehnyt mitään fyysistä, asia vaivaa minua.
En ole kokenut vastaavaa aiemmin. Tunne on ollut niin voimakas ja edelleen päivittäin tuo toinen on mielessä.
Miten pääsen tästä yli?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisesta voi päästä eteenpäin? Kannattaako / voiko olla ystävä? Vai onko paras ottaa etäisyyttä?🤔
Omasta kokemuksestani sanoisin ettei kannata. Pääsin itse ihastuksesta yli vasta kun lopetin yhteydenpidon kokonaan. Harmitti menettää ystävyys, mutta siinä oli niin kova vetovoima että turhaan sitä olisi vain leikkinyt tulella. Etäisyys auttaa kummasti. :)
Mä en vaan ymmärrä! Miksei voi olla ystävä? Ystäviä ei koskaan ole liikaa...
Kenellä tässä maailmassa on varaa valaita ystävät? Onko se joku ylemmyydentunto vai se että pelkää kontrollin häipyvän ja hyppäävän tyyliin alasti toisen kimppuun? I just don’t get it.
No terapia ei tässä varmaan auta...
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien näiden suhteiden - mitä kuulen ja luen - keskellä mietin, mitä nää miehet miettii: pohtiiko ne asioita yhtä paljon kuin me naiset? Porskuttaako ne vaan eteenpäin eikä mieti yhtään, vai kaihertaako niillä?
Ei ne mieti.
Miehelläni oli tämä tilanne pari vuotta sitten ja on kuin ei muistaisikaan, välillä töksäyttää jotain esim telkkaria katsellessa miten typerää pettäminen on ja kuka siihen ryhtyisi . Ja itse en ole päässyt vieläkään yli siitä, että hän viritteli tuollaista tekstisuhdetta työkaverinaisen kanssa, vähintään kerran kuussa herään painajaiseen tuosta naisesta. Tuo nainenkin yhä haikailee.
Miehet elää eri todellisuutta, viihdefilmiä siinä missä naiset draamaa.
Kaikista pahinta on olla rakastunut mahdottomaan.. Olen rakastunut syvästi Tobias Forgeen, enkä pysty unohtamaan häntä. Ihan kamalaa kun sydäntä särkee.
Poikkeaako tuo pakkomielteestä mitenkään?
Ehkä samat ohjeet käy kuin siihen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien näiden suhteiden - mitä kuulen ja luen - keskellä mietin, mitä nää miehet miettii: pohtiiko ne asioita yhtä paljon kuin me naiset? Porskuttaako ne vaan eteenpäin eikä mieti yhtään, vai kaihertaako niillä?
Ei ne mieti.
Miehelläni oli tämä tilanne pari vuotta sitten ja on kuin ei muistaisikaan, välillä töksäyttää jotain esim telkkaria katsellessa miten typerää pettäminen on ja kuka siihen ryhtyisi . Ja itse en ole päässyt vieläkään yli siitä, että hän viritteli tuollaista tekstisuhdetta työkaverinaisen kanssa, vähintään kerran kuussa herään painajaiseen tuosta naisesta. Tuo nainenkin yhä haikailee.
Miehet elää eri todellisuutta, viihdefilmiä siinä missä naiset draamaa.
Sinä elät väärässä ja sukupuolirajoitteisessa todellisuudessa, kyllä jotkut hyvinkin pakkomielteisiä, tämä näkyy tilastoissa.
Hieno novelli, unohditko että mies syö räkäänsä?
Tämähän on yleisempää kuin luullaan...olisi mielenkiintoista tietää, mikä on se ikä milloin näitä ihastumisia eniten liitoissa tapahtuu...