Lue keskustelun säännöt.
Ystäväpariskunnan mies kutsui kylään vain mieheni, olemme yli 40v ihmisiä, vieläkö näitä "poikien iltoja" tässä iässä vietetään?
02.02.2020 |
Olen luullut, että nyt kun kaikki ovat perheellisiä ja pariskuntia, teini-illanvietot (poikien illat ja tyttöjen illat) ovat naurettavia teini-ikään kuuluvia asioita ja kaikki elää jo kuin aikuiset, koska ikää 40+. Onkohan tuo mies jäänyt sinne 90-luvulle? Vai johtuuko koulutustasosta? Onko enemmän amis -ihmisten juttu, että vielä aikuisiässä vietetään tyttöjen- ja poikien iltoja?
Kommentit (61)
Toiset kun pariutuu niin eivät voi mimnekään mennä enää yksin,miksi?Meilläkin yksi tuo siipan tyttöjen iltaan mukaan aina (jos Siis on tulossa) ,en tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 60 ja tapailen naisystäviäni ilman miestäni ja hän omia miesystäviään myös. Olemme myös käyneet lomilla näitten ystäviemme kanssa erikseen. Mikähän siinä on niin outoa? On kiva, kunnon omakin elämä etenkin kun harrastuksemme puolison kanssa eivät kohtaa.
Mahtaa teillä olla hieno avioliitto, kun ette tee mitään yhdessä. Harrastukset eivät kohtaa, ette lomaile yhdessä ja illanvietot erikseen.
Ei herranjumala, pitääkö ukko ottaa nyt myös mukaan kansalaisopiston korjausompeluun ja reisi-peppujumppaan?!
Yhteisiäkin juttuja pitää olla mutta jos ei saa kaveriaan tavata ilman puolisoa niin jokin on pielessä.
Kuka nainen käy nykyisin kansalaisopistonnkursseilla? Etenkään korjausompelussa, tai jumpassa? Korjaus ulkoistetaan ompelijoille ja kuntosalit ovat avoinna kaikille. Taidat elää jossain 60-luvulla.
Todellako 60v ihmiset puhuu "tyttöjen" ja "poikien" illoista. Eikö tytöt ja pojat ole lapsia, aikuiset miehiä ja naisia? Huvittavaa, että 60v luulee olevansa nuori.
Minun mielestäni noita tyttöjen iltoja vietetään siksi, että surkeat näkymättömät naiset eivät tunne itseään alempiarvoisiksi pariskuntien keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 60 ja tapailen naisystäviäni ilman miestäni ja hän omia miesystäviään myös. Olemme myös käyneet lomilla näitten ystäviemme kanssa erikseen. Mikähän siinä on niin outoa? On kiva, kunnon omakin elämä etenkin kun harrastuksemme puolison kanssa eivät kohtaa.
Mahtaa teillä olla hieno avioliitto, kun ette tee mitään yhdessä. Harrastukset eivät kohtaa, ette lomaile yhdessä ja illanvietot erikseen.
Ei herranjumala, pitääkö ukko ottaa nyt myös mukaan kansalaisopiston korjausompeluun ja reisi-peppujumppaan?!
Yhteisiäkin juttuja pitää olla mutta jos ei saa kaveriaan tavata ilman puolisoa niin jokin on pielessä.
Kuka nainen käy nykyisin kansalaisopistonnkursseilla? Etenkään korjausompelussa, tai jumpassa? Korjaus ulkoistetaan ompelijoille ja kuntosalit ovat avoinna kaikille. Taidat elää jossain 60-luvulla.
Olen ikäni asunut isossa kaupungissa ja ompelukurssit ovat täynnä muijaa nuoresta vanhaan. Itse korjaan vintagevaatteita. Persejumppa ei ole kansalaisopiston eikä se ole "kuntosalilla".
Koska näkyy autismin kirjoa pukkaavan niin huomauttaisin että tämä nyt ei liity mitenkään käsiteltävään asiaan.
Eli miehesi ja ystäväperheen mies ovat kavereita, muuten et tuntisi koko perhettä ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellako 60v ihmiset puhuu "tyttöjen" ja "poikien" illoista. Eikö tytöt ja pojat ole lapsia, aikuiset miehiä ja naisia? Huvittavaa, että 60v luulee olevansa nuori.
Minun mielestäni noita tyttöjen iltoja vietetään siksi, että surkeat näkymättömät naiset eivät tunne itseään alempiarvoisiksi pariskuntien keskellä.
Minkä ikäinen sinä olet... asenteesi ovat jostain 50-luvulta 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 60 ja tapailen naisystäviäni ilman miestäni ja hän omia miesystäviään myös. Olemme myös käyneet lomilla näitten ystäviemme kanssa erikseen. Mikähän siinä on niin outoa? On kiva, kunnon omakin elämä etenkin kun harrastuksemme puolison kanssa eivät kohtaa.
Mahtaa teillä olla hieno avioliitto, kun ette tee mitään yhdessä. Harrastukset eivät kohtaa, ette lomaile yhdessä ja illanvietot erikseen.
Ei herranjumala, pitääkö ukko ottaa nyt myös mukaan kansalaisopiston korjausompeluun ja reisi-peppujumppaan?!
Yhteisiäkin juttuja pitää olla mutta jos ei saa kaveriaan tavata ilman puolisoa niin jokin on pielessä.
Kuka nainen käy nykyisin kansalaisopistonnkursseilla? Etenkään korjausompelussa, tai jumpassa? Korjaus ulkoistetaan ompelijoille ja kuntosalit ovat avoinna kaikille. Taidat elää jossain 60-luvulla.
Olen ikäni asunut isossa kaupungissa ja ompelukurssit ovat täynnä muijaa nuoresta vanhaan. Itse korjaan vintagevaatteita. Persejumppa ei ole kansalaisopiston eikä se ole "kuntosalilla".
Koska näkyy autismin kirjoa pukkaavan niin huomauttaisin että tämä nyt ei liity mitenkään käsiteltävään asiaan.
Kielenkäyttösi paljastaa sivitystasosi ja sosiaaliluokkasi. Sivistynyt nainen ei käytä sanoja muija ja perse. Ehkä niillä kansalaisopiston ilmaiskursseilla on muitakin kaltaisiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellako 60v ihmiset puhuu "tyttöjen" ja "poikien" illoista. Eikö tytöt ja pojat ole lapsia, aikuiset miehiä ja naisia? Huvittavaa, että 60v luulee olevansa nuori.
Minun mielestäni noita tyttöjen iltoja vietetään siksi, että surkeat näkymättömät naiset eivät tunne itseään alempiarvoisiksi pariskuntien keskellä.
Meinaatko että sinkkunaiset ovat jotenkin surkeampia tai mielenkiinnottomampia kuin joku umpitylsä 35 vuotta yhdessä ollut pari jotka puhuttelevat toisiaan mammaksi ja iskäksi ja jotka puhuvat itsestään me-muodossa?
Voi ei, tänään hauska ilta tyttöporukalla tiedossa, yäääh, eiku mä haluankin väkisin esikaupunkiin pariskuntailtaan! Sinne tulee Tarja ja Mikakin!
On kiva tavata kavereita ilman puolisoita. Pystyn "sata vuotta" tuntemilleni Mirkulle ja Lissulle kertomaan asioitani ihan eri tavalla kuin jos paikalla on myös Pate ja Jaska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sulla siis ole enää koskaan tyttöjen iltaa? Surullista =(
Kyllä meillä on sekä tyttöjen- ett poikien- että perheiltoja, kaikenlaisilla kokoonpanoilla tavataan ja nautitaan elämästä ja ystävyydestä! Ei nyt kauhean usein tiettykään, mutta välillä.
Miestä oikein patistan menemään joskus poikien kanssa viihteelle, sellainen kotikissa olis...
Tarkoittaako perhe tai parisuhde ettei ihmisellä enää saa olla mitään omaa? Kaikki tehdään perheenä tai pariskuntana ja sinkkukaverit pitää unohtaa? Minä lakkaa olemasta ja tilalle tulee Me
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla siis ole enää koskaan tyttöjen iltaa? Surullista =(
Kyllä meillä on sekä tyttöjen- ett poikien- että perheiltoja, kaikenlaisilla kokoonpanoilla tavataan ja nautitaan elämästä ja ystävyydestä! Ei nyt kauhean usein tiettykään, mutta välillä.
Miestä oikein patistan menemään joskus poikien kanssa viihteelle, sellainen kotikissa olis...
Niin ja me ollaan kohta 50v.
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt sinkku ja muistelen puistatuksella pariskuntanaittamista. Miehellä on esim. kaveri josta en niin perusta ja hänellä tyttökaveri jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Minkä ihmeen takia pitää hengata pariskunnittain tai jos on lapsia, koko perheen voimin toisen perheen kanssa saatika lähteä jonnekin reissuun. Ymmärrän se että kohteliaisuudesta tutustutaan toisen ystäviin ja kyläillään joskus mutta kyllä ihmisillä on oikeus omiin ystäviin ja omaan aikaan. En myöskään valkkaa ja poistele kavereitani iän ja siviilisäädyn mukaan.
Juuri näin. Olen tavannut oman puolisoni vasta aikuisiällä, joten meillä ei ole sellaisia yhteisiä ystäviä, jotka molemmat olisivat tunteneet vuosikausia ja jopa -kymmeniä. Olen tavannut miehen ystäväpariskuntia, mutta en minä heidän seuraansa kaipaa. Kukaan naisista ei ole ollut sen tyyppinen, että kemiat olisivat välittömästi kohdanneet ja olisin halunnut tutustua paremmin. Siksi pariskunta-illanvietot ovat minulle pakkopullaa enkä kaipaa niitä.
Mieheni on tavannut muistaakseni neljän oman ystäväni puolisot. Heistä yksi pariskunta on sellainen, jota hän haluaisi tavata useammin, mutta satojen kilometrien välimatka on este.
Meillä molemmat siis useimmiten tapaavat itse omia kavereitaan, itse yleensä jään töiden jälkeen kaupungille kahville tms silloin, kun tapaan ystävääni. Mies puolestaan kutsuu omia kavereitaan käymään silloin, kun itse olen työmatkalla.
Meillä on yhteisiä harrastuksia ja useimmiten matkustamme yhdessä, mutta kummallakin on myös omat harrastuksensa ja omat matkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla siis ole enää koskaan tyttöjen iltaa? Surullista =(
Kyllä meillä on sekä tyttöjen- ett poikien- että perheiltoja, kaikenlaisilla kokoonpanoilla tavataan ja nautitaan elämästä ja ystävyydestä! Ei nyt kauhean usein tiettykään, mutta välillä.
Miestä oikein patistan menemään joskus poikien kanssa viihteelle, sellainen kotikissa olis...
Niin ja me ollaan kohta 50v.
Ja siis akateemisiakin ollaan, kuten suurin osa ystävistämme =) Rai-rai ja chin-chin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 60 ja tapailen naisystäviäni ilman miestäni ja hän omia miesystäviään myös. Olemme myös käyneet lomilla näitten ystäviemme kanssa erikseen. Mikähän siinä on niin outoa? On kiva, kunnon omakin elämä etenkin kun harrastuksemme puolison kanssa eivät kohtaa.
Mahtaa teillä olla hieno avioliitto, kun ette tee mitään yhdessä. Harrastukset eivät kohtaa, ette lomaile yhdessä ja illanvietot erikseen.
Ei herranjumala, pitääkö ukko ottaa nyt myös mukaan kansalaisopiston korjausompeluun ja reisi-peppujumppaan?!
Yhteisiäkin juttuja pitää olla mutta jos ei saa kaveriaan tavata ilman puolisoa niin jokin on pielessä.
Kuka nainen käy nykyisin kansalaisopistonnkursseilla? Etenkään korjausompelussa, tai jumpassa? Korjaus ulkoistetaan ompelijoille ja kuntosalit ovat avoinna kaikille. Taidat elää jossain 60-luvulla.
Olen ikäni asunut isossa kaupungissa ja ompelukurssit ovat täynnä muijaa nuoresta vanhaan. Itse korjaan vintagevaatteita. Persejumppa ei ole kansalaisopiston eikä se ole "kuntosalilla".
Koska näkyy autismin kirjoa pukkaavan niin huomauttaisin että tämä nyt ei liity mitenkään käsiteltävään asiaan.
Kielenkäyttösi paljastaa sivitystasosi ja sosiaaliluokkasi. Sivistynyt nainen ei käytä sanoja muija ja perse. Ehkä niillä kansalaisopiston ilmaiskursseilla on muitakin kaltaisiasi.
Olen akateeminen. Perhetaustassa isä akateeminen, äitikin koulutettu. Isän suvussa väkeä laidasta laitaan, äidin suku ns. parempaa väkeä. Tämähän ei toki sivistyneisyyttä takaa mutta minulla on erittäin hyvä yleissivistys ja korkea äö. Kiroilen kyllä paljon, olen boheemi. Vittumainen tapa josta yritän eroon. En ole enkä halua olla hieno nainen, mistä tuon vaatimuksen vetäisit? Kansalaisopiston kurssit eivät ole ilmaisia.
Oletko jotenkin fiksoitunut minuun kun jaksat kommentoida minun oletettua persoonaani asian sijasta? Haluatko kantaa laukkujani ja voin myös laittaa nimmarit tulemaan;).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 60 ja tapailen naisystäviäni ilman miestäni ja hän omia miesystäviään myös. Olemme myös käyneet lomilla näitten ystäviemme kanssa erikseen. Mikähän siinä on niin outoa? On kiva, kunnon omakin elämä etenkin kun harrastuksemme puolison kanssa eivät kohtaa.
Mahtaa teillä olla hieno avioliitto, kun ette tee mitään yhdessä. Harrastukset eivät kohtaa, ette lomaile yhdessä ja illanvietot erikseen.
Eiköhän seksiä ole kuitenkin yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Todellako 60v ihmiset puhuu "tyttöjen" ja "poikien" illoista. Eikö tytöt ja pojat ole lapsia, aikuiset miehiä ja naisia? Huvittavaa, että 60v luulee olevansa nuori.
Minun mielestäni noita tyttöjen iltoja vietetään siksi, että surkeat näkymättömät naiset eivät tunne itseään alempiarvoisiksi pariskuntien keskellä.
Mummoni (terävä kuin mikä loppuun saakka) sanoi vielä 84-vuotiaanakin, että on se kumma kun tuntee olevansa vielä ihan se sama tyttö kuin aina, mutta kun katsoo peiliin niin säpsähtää oikein kunnolla.
Sisäinen tyttö ja poika elää meissä aina, oli ikää lasissa mitä tahansa.
Todennäköisesti miehesi ystävän 9
puoliso on poissa kotoa ja miehesi ystävällä on "vapaailta" johon hän halua seurakseen oman ystävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö sinä tapaa ystäviäsi ilman miestäsi? Minä ainakin tapaan, vietetään iltaa yhdessä, muistellaan vanhoja, nauretaan ja puhutaan myös syvällisiä juttuja. Ei nuo jutut mihinkään katoa ,kun ikää tulee lisää.
En osallistu. Inhoan, kun naiset alkavat "avautua" toisilleen ja puhua "syvällisiä juttuja". Nuo syvälliset jutut tarkoittavat, että joku nainen vuodattaa kuinka hänellä on hankalaa ja muiden naisten pitää kuunnella pää kallellaan ja päivitellä kuinka Päivillä on hankalaa, mutta kyllä me tytöt yhdessä tästä selvitään. Ei kiitos... Haluan älykästä keskusteluseuraa.
Älykästä keskusteluseuraa sun kanssa? Kyllä nyt taitaa olla niin että kukaan älykäs ei hevillä sun kanssa keskustele, tämä sun provoskin oli niin hömelö ja lapsellinen.
Kuka nainen käy nykyisin kansalaisopistonnkursseilla? Etenkään korjausompelussa, tai jumpassa? Korjaus ulkoistetaan ompelijoille ja kuntosalit ovat avoinna kaikille. Taidat elää jossain 60-luvulla.