Ystävän häähömpötys

Jos on tosiaan ystävä, intoilet yhdessä hänen kanssaan. Ei voi olla niin vaikeaa.

Tietenkään et ala arvostelemaan ystäväsi häitä ja suunnitelmia. Jos olet oikeasti ystävä, olet onnellinen hänen puolestaan ja kuuntelet häntä. Se ei tietenkään tarkoita että sun tarvitsee jatkuvasti hössöttää asiasta sen kanssa, mutta ole kunnioittava ja empaattinen.

On hyvä idea laittaa hääpäivä pari vuotta tulevaisuuteen niin tulee halvemmaksi. Ero ennen häitä on halvempi kuin häiden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Jos on tosiaan ystävä, intoilet yhdessä hänen kanssaan. Ei voi olla niin vaikeaa.

Siis oikeasti haluaisin mutta en pääse fiilikseen! Tajuan järjellä että on iso juttu hälle vaan en saa kiinni siitä tunteesta, jonka lataa yhden päivän suunnitteluun ja odotukseen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos on tosiaan ystävä, intoilet yhdessä hänen kanssaan. Ei voi olla niin vaikeaa.

Täh? Miksi pitäisi innostua jostain aiheesta mikä ei voisi vähempää kiinnostaa vain koska ystävä on siitä innostunut? Oletteko te naiset jotain ihme laumalampaita kenellä ei vahingossakaan saa olla omia mielipiteitä mistään asioista?

Sanot suoraan, että sinua ei kiinnosta. Voit kuunnella pari minuuttia/tapaaminen tai puheli, mutta sen jälkeen puheenaiheet tulee vaihtua tai lähdet paikalta.

Itse olen ollut jo yli parikymmentä vuotta ihan allerginen häille ja kaikelle mitä niihin liittyy. Jaksan kuunnella pari minuuttia kohteliaasti, mutta sen jälkeen en enää ja puheenaihetta on ihan turha enää jatkaa minun kanssani. Jos kaverisi haluaa siis kälättäjä häistään, niin etsii toisen kälätyskaverin. Sinä voit ja sinun täytyykin sanoa hänelle suoraan tämä asia. Selittää ei tarvitse.

Oma taustani on, että menin 20 vuotta sitten naimisiin mieheni kanssa maistraatissa 1,5 viikon varoitusajalla. Emme olisi varmaan menneet naimisiin ellemme olisi olleet muuttamassa ulkomaille ja ensimmäinen lapsemme olisi ollut jo tuloillaan. Edes siskoni häihin en suostunut kaasoksi, enkä myöskään parhaan ystäväni kaasoksi, osallistuin kyllä häihin. Muutamien ystävien häät olen skipannut suoralta kädeltä, sillä minulla oli parempaakin tekemistä ja en usko, että minun paikalla oloa olisi kukaan kaivannut.

Vierailija kirjoitti:

Jos on tosiaan ystävä, intoilet yhdessä hänen kanssaan. Ei voi olla niin vaikeaa.

Lapsikulta, ei näin. Yhdenkään ystävän ei todellakaan tarvitse intoilla jostakin ystävän ehkä joskus tulevista häistä, ei kahta vuotta aikaisemmin eikä edes kahta viikkoa aikaisemmin. Hetken voi kuunnella, mutta liika on liikaa. Ystävyys ei ole vain yksipuolista toisen tukemista ja kuuntelemista. Jos jää hullu ei asiaa tajua, niin löysällä ovat hänen mutterinsa ja hän ei ystävää edes ansaitse.

Aivan hölmö vastaus tuo että intoilet sen ystävän kanssa. Miksi ihmeessä jonkun pitäisi feikata jotain innostumista kun ei oikeesti sitä ole?? Sillä tavallako ystävää kohdellaan, että valehdellaan ja teeskennellään into pinkeänä oloa, en kyllä itse arvostaisi yhtään.

Mutta joo, ei sun ap tarvi nyt suoraankaan sanoa jotta hönöä touhua. Olet ystävällisen neutraali ja kommentoit asiallisesti jotain joskus. Mutta älä ala näyttelemään kiinnostunutta.

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraan, että sinua ei kiinnosta. Voit kuunnella pari minuuttia/tapaaminen tai puheli, mutta sen jälkeen puheenaiheet tulee vaihtua tai lähdet paikalta.

Itse olen ollut jo yli parikymmentä vuotta ihan allerginen häille ja kaikelle mitä niihin liittyy. Jaksan kuunnella pari minuuttia kohteliaasti, mutta sen jälkeen en enää ja puheenaihetta on ihan turha enää jatkaa minun kanssani. Jos kaverisi haluaa siis kälättäjä häistään, niin etsii toisen kälätyskaverin. Sinä voit ja sinun täytyykin sanoa hänelle suoraan tämä asia. Selittää ei tarvitse.

Oma taustani on, että menin 20 vuotta sitten naimisiin mieheni kanssa maistraatissa 1,5 viikon varoitusajalla. Emme olisi varmaan menneet naimisiin ellemme olisi olleet muuttamassa ulkomaille ja ensimmäinen lapsemme olisi ollut jo tuloillaan. Edes siskoni häihin en suostunut kaasoksi, enkä myöskään parhaan ystäväni kaasoksi, osallistuin kyllä häihin. Muutamien ystävien häät olen skipannut suoralta kädeltä, sillä minulla oli parempaakin tekemistä ja en usko, että minun paikalla oloa olisi kukaan kaivannut.

Mä menin kyllä ihan rakkaudesta ja halusta sitoutua. :) Ja olen ollut monissa häissä ja viihtynyt niissä.

Tämä ystäväni on ainoa tuntemani ihminen joka haluaa suuret häät. Just tietyn kirkon ja kuluiltaan sellaiset juhlat, että joutuvat säästämään niitä varten ja ottamaan jopa lainaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tosiaan ystävä, intoilet yhdessä hänen kanssaan. Ei voi olla niin vaikeaa.

Lapsikulta, ei näin. Yhdenkään ystävän ei todellakaan tarvitse intoilla jostakin ystävän ehkä joskus tulevista häistä, ei kahta vuotta aikaisemmin eikä edes kahta viikkoa aikaisemmin. Hetken voi kuunnella, mutta liika on liikaa. Ystävyys ei ole vain yksipuolista toisen tukemista ja kuuntelemista. Jos jää hullu ei asiaa tajua, niin löysällä ovat hänen mutterinsa ja hän ei ystävää edes ansaitse.

Hah, ei jää hullu vaan häähullu. Ehkä puhelimeni muistaa tästä eteenpäin tuon sanan.

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraan, että sinua ei kiinnosta. Voit kuunnella pari minuuttia/tapaaminen tai puheli, mutta sen jälkeen puheenaiheet tulee vaihtua tai lähdet paikalta.

Itse olen ollut jo yli parikymmentä vuotta ihan allerginen häille ja kaikelle mitä niihin liittyy. Jaksan kuunnella pari minuuttia kohteliaasti, mutta sen jälkeen en enää ja puheenaihetta on ihan turha enää jatkaa minun kanssani. Jos kaverisi haluaa siis kälättäjä häistään, niin etsii toisen kälätyskaverin. Sinä voit ja sinun täytyykin sanoa hänelle suoraan tämä asia. Selittää ei tarvitse.

Oma taustani on, että menin 20 vuotta sitten naimisiin mieheni kanssa maistraatissa 1,5 viikon varoitusajalla. Emme olisi varmaan menneet naimisiin ellemme olisi olleet muuttamassa ulkomaille ja ensimmäinen lapsemme olisi ollut jo tuloillaan. Edes siskoni häihin en suostunut kaasoksi, enkä myöskään parhaan ystäväni kaasoksi, osallistuin kyllä häihin. Muutamien ystävien häät olen skipannut suoralta kädeltä, sillä minulla oli parempaakin tekemistä ja en usko, että minun paikalla oloa olisi kukaan kaivannut.

Siinä olet kyllä oikeassa, että kukaan tuskin kaipasi sinua paikalle.

Millaista on ystävyys jossa ei haluta osallistua toisen onneen? Ei, minua ei kiinnosta ystävän uusi miesystävä, koiranpentu, talo tai vauva, mutta totta kai nämä ovat toiselle suuria muutoksia ja niistä haluaa puhua. Joten ystävänä minä kuuntelen ja vastavuoroisesti ystäväni kuuntelevat minun intoilua jostain Marimekon uudesta kuosista.

Vierailija kirjoitti:

Aivan hölmö vastaus tuo että intoilet sen ystävän kanssa. Miksi ihmeessä jonkun pitäisi feikata jotain innostumista kun ei oikeesti sitä ole?? Sillä tavallako ystävää kohdellaan, että valehdellaan ja teeskennellään into pinkeänä oloa, en kyllä itse arvostaisi yhtään.

Mutta joo, ei sun ap tarvi nyt suoraankaan sanoa jotta hönöä touhua. Olet ystävällisen neutraali ja kommentoit asiallisesti jotain joskus. Mutta älä ala näyttelemään kiinnostunutta.

Kiitos. Näin olen ajatellut. Jotenkin kiinnostaisi tajuta mistä tuossa on kyse että ladataan niin paljon odotuksia hääpäivään (ihan ufo juttu mulle siis) mutta oon miettinyt onko sopivaa kysyä vai voiko sekin loukata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraan, että sinua ei kiinnosta. Voit kuunnella pari minuuttia/tapaaminen tai puheli, mutta sen jälkeen puheenaiheet tulee vaihtua tai lähdet paikalta.

Itse olen ollut jo yli parikymmentä vuotta ihan allerginen häille ja kaikelle mitä niihin liittyy. Jaksan kuunnella pari minuuttia kohteliaasti, mutta sen jälkeen en enää ja puheenaihetta on ihan turha enää jatkaa minun kanssani. Jos kaverisi haluaa siis kälättäjä häistään, niin etsii toisen kälätyskaverin. Sinä voit ja sinun täytyykin sanoa hänelle suoraan tämä asia. Selittää ei tarvitse.

Oma taustani on, että menin 20 vuotta sitten naimisiin mieheni kanssa maistraatissa 1,5 viikon varoitusajalla. Emme olisi varmaan menneet naimisiin ellemme olisi olleet muuttamassa ulkomaille ja ensimmäinen lapsemme olisi ollut jo tuloillaan. Edes siskoni häihin en suostunut kaasoksi, enkä myöskään parhaan ystäväni kaasoksi, osallistuin kyllä häihin. Muutamien ystävien häät olen skipannut suoralta kädeltä, sillä minulla oli parempaakin tekemistä ja en usko, että minun paikalla oloa olisi kukaan kaivannut.

Mä menin kyllä ihan rakkaudesta ja halusta sitoutua. :) Ja olen ollut monissa häissä ja viihtynyt niissä.

Tämä ystäväni on ainoa tuntemani ihminen joka haluaa suuret häät. Just tietyn kirkon ja kuluiltaan sellaiset juhlat, että joutuvat säästämään niitä varten ja ottamaan jopa lainaa. Ap

No voi voi taas... Juu, rakkaudesta menin minäkin naimisiin ja olemme vieläkin naimisissa, mutta emme välttämättä olisi menneet naimisiin ollenkaan. Olisimme pärjänneet avoparinakin ihan hyvin niin kuin olimme olleet jo vuosia sitä ennen.

Mutta ihan sama, jos haluat kärsiä, niin oma vika. Jaxuhalit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraan, että sinua ei kiinnosta. Voit kuunnella pari minuuttia/tapaaminen tai puheli, mutta sen jälkeen puheenaiheet tulee vaihtua tai lähdet paikalta.

Itse olen ollut jo yli parikymmentä vuotta ihan allerginen häille ja kaikelle mitä niihin liittyy. Jaksan kuunnella pari minuuttia kohteliaasti, mutta sen jälkeen en enää ja puheenaihetta on ihan turha enää jatkaa minun kanssani. Jos kaverisi haluaa siis kälättäjä häistään, niin etsii toisen kälätyskaverin. Sinä voit ja sinun täytyykin sanoa hänelle suoraan tämä asia. Selittää ei tarvitse.

Oma taustani on, että menin 20 vuotta sitten naimisiin mieheni kanssa maistraatissa 1,5 viikon varoitusajalla. Emme olisi varmaan menneet naimisiin ellemme olisi olleet muuttamassa ulkomaille ja ensimmäinen lapsemme olisi ollut jo tuloillaan. Edes siskoni häihin en suostunut kaasoksi, enkä myöskään parhaan ystäväni kaasoksi, osallistuin kyllä häihin. Muutamien ystävien häät olen skipannut suoralta kädeltä, sillä minulla oli parempaakin tekemistä ja en usko, että minun paikalla oloa olisi kukaan kaivannut.

Siinä olet kyllä oikeassa, että kukaan tuskin kaipasi sinua paikalle.

Millaista on ystävyys jossa ei haluta osallistua toisen onneen? Ei, minua ei kiinnosta ystävän uusi miesystävä, koiranpentu, talo tai vauva, mutta totta kai nämä ovat toiselle suuria muutoksia ja niistä haluaa puhua. Joten ystävänä minä kuuntelen ja vastavuoroisesti ystäväni kuuntelevat minun intoilua jostain Marimekon uudesta kuosista.

Mä saan kiinni onnesta joka liittyy mieheen, koiraan, vauvaan...ehkä jopa taloon (vaikka onkin pelkkää materiaa). Mutta häihin miehen kanssa jonka kanssa on asunut jo vuosia? Ja sitten yksi päivä on jotain suurta? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraan, että sinua ei kiinnosta. Voit kuunnella pari minuuttia/tapaaminen tai puheli, mutta sen jälkeen puheenaiheet tulee vaihtua tai lähdet paikalta.

Itse olen ollut jo yli parikymmentä vuotta ihan allerginen häille ja kaikelle mitä niihin liittyy. Jaksan kuunnella pari minuuttia kohteliaasti, mutta sen jälkeen en enää ja puheenaihetta on ihan turha enää jatkaa minun kanssani. Jos kaverisi haluaa siis kälättäjä häistään, niin etsii toisen kälätyskaverin. Sinä voit ja sinun täytyykin sanoa hänelle suoraan tämä asia. Selittää ei tarvitse.

Oma taustani on, että menin 20 vuotta sitten naimisiin mieheni kanssa maistraatissa 1,5 viikon varoitusajalla. Emme olisi varmaan menneet naimisiin ellemme olisi olleet muuttamassa ulkomaille ja ensimmäinen lapsemme olisi ollut jo tuloillaan. Edes siskoni häihin en suostunut kaasoksi, enkä myöskään parhaan ystäväni kaasoksi, osallistuin kyllä häihin. Muutamien ystävien häät olen skipannut suoralta kädeltä, sillä minulla oli parempaakin tekemistä ja en usko, että minun paikalla oloa olisi kukaan kaivannut.

Siinä olet kyllä oikeassa, että kukaan tuskin kaipasi sinua paikalle.

Millaista on ystävyys jossa ei haluta osallistua toisen onneen? Ei, minua ei kiinnosta ystävän uusi miesystävä, koiranpentu, talo tai vauva, mutta totta kai nämä ovat toiselle suuria muutoksia ja niistä haluaa puhua. Joten ystävänä minä kuuntelen ja vastavuoroisesti ystäväni kuuntelevat minun intoilua jostain Marimekon uudesta kuosista.

Hohhoijaa häähullu, hohhoijaa! :) Höpötelkää te ystävienne kansa vaikka siitä Marimekon uudesta kuosista jos haluatte, minä en. Huomasin muuten juuri, että kaikki ne kolme ystävääni, joiden häät skippasin, ovat eronneet. Se asia ei ollut yllätys, sillä tavallaan tiesin sen jo ennen häitä. Se oli yksi syy miksi en häihin halunnut mennä, en vain nähnyt pareilla mitään tulevaisuutta. Yksi ystäväni erosi parin vuoden sisällä, toinen sinnitteli pettävän äijän kanssa hieman yli 10 vuotta ja kolmas jotain siltä väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraan, että sinua ei kiinnosta. Voit kuunnella pari minuuttia/tapaaminen tai puheli, mutta sen jälkeen puheenaiheet tulee vaihtua tai lähdet paikalta.

Itse olen ollut jo yli parikymmentä vuotta ihan allerginen häille ja kaikelle mitä niihin liittyy. Jaksan kuunnella pari minuuttia kohteliaasti, mutta sen jälkeen en enää ja puheenaihetta on ihan turha enää jatkaa minun kanssani. Jos kaverisi haluaa siis kälättäjä häistään, niin etsii toisen kälätyskaverin. Sinä voit ja sinun täytyykin sanoa hänelle suoraan tämä asia. Selittää ei tarvitse.

Oma taustani on, että menin 20 vuotta sitten naimisiin mieheni kanssa maistraatissa 1,5 viikon varoitusajalla. Emme olisi varmaan menneet naimisiin ellemme olisi olleet muuttamassa ulkomaille ja ensimmäinen lapsemme olisi ollut jo tuloillaan. Edes siskoni häihin en suostunut kaasoksi, enkä myöskään parhaan ystäväni kaasoksi, osallistuin kyllä häihin. Muutamien ystävien häät olen skipannut suoralta kädeltä, sillä minulla oli parempaakin tekemistä ja en usko, että minun paikalla oloa olisi kukaan kaivannut.

Siinä olet kyllä oikeassa, että kukaan tuskin kaipasi sinua paikalle.

Millaista on ystävyys jossa ei haluta osallistua toisen onneen? Ei, minua ei kiinnosta ystävän uusi miesystävä, koiranpentu, talo tai vauva, mutta totta kai nämä ovat toiselle suuria muutoksia ja niistä haluaa puhua. Joten ystävänä minä kuuntelen ja vastavuoroisesti ystäväni kuuntelevat minun intoilua jostain Marimekon uudesta kuosista.

Kuka on niin kylmä, että alapeukuttaa tätä? Jos jokin on ystävälle tärkeää, totta kai häntä kuunnellaan ja tsempataan. Mitä vikaa siinä voi olla?

Ole rehellinen. Sano suoraan, että et osaa osallistua hääsuunnitelmiin täysillä mutta olet kyllä kiinnostunut kuulemaan häistä esim. Kerran kuussa tai kerran kolmessa kuukaudessa...mikä itsellesi sopii. Käytä huumoria ja mollaa vähän leikkisästi itseäsi "oon tämmönen...".

Ja ole iloinen,että olet "vain" ystävä, minä olen se morsiamen äiti. Mentiin itse pienesti naimisiin, ei kiinnostanut yhtään laittaa rahaa häihin. Paljon enemmän kiinnosti säästää matkusteluun....Nyt pitää elää täysillä mukana tyttären häävalmisteluissa, vaikka ei niin hirveesti kiinnosta, mutta sitähän ei voi sanoa ääneen....etenkin, kun olen todella hyvä juhlien järjestämisessä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraan, että sinua ei kiinnosta. Voit kuunnella pari minuuttia/tapaaminen tai puheli, mutta sen jälkeen puheenaiheet tulee vaihtua tai lähdet paikalta.

Itse olen ollut jo yli parikymmentä vuotta ihan allerginen häille ja kaikelle mitä niihin liittyy. Jaksan kuunnella pari minuuttia kohteliaasti, mutta sen jälkeen en enää ja puheenaihetta on ihan turha enää jatkaa minun kanssani. Jos kaverisi haluaa siis kälättäjä häistään, niin etsii toisen kälätyskaverin. Sinä voit ja sinun täytyykin sanoa hänelle suoraan tämä asia. Selittää ei tarvitse.

Oma taustani on, että menin 20 vuotta sitten naimisiin mieheni kanssa maistraatissa 1,5 viikon varoitusajalla. Emme olisi varmaan menneet naimisiin ellemme olisi olleet muuttamassa ulkomaille ja ensimmäinen lapsemme olisi ollut jo tuloillaan. Edes siskoni häihin en suostunut kaasoksi, enkä myöskään parhaan ystäväni kaasoksi, osallistuin kyllä häihin. Muutamien ystävien häät olen skipannut suoralta kädeltä, sillä minulla oli parempaakin tekemistä ja en usko, että minun paikalla oloa olisi kukaan kaivannut.

Siinä olet kyllä oikeassa, että kukaan tuskin kaipasi sinua paikalle.

Millaista on ystävyys jossa ei haluta osallistua toisen onneen? Ei, minua ei kiinnosta ystävän uusi miesystävä, koiranpentu, talo tai vauva, mutta totta kai nämä ovat toiselle suuria muutoksia ja niistä haluaa puhua. Joten ystävänä minä kuuntelen ja vastavuoroisesti ystäväni kuuntelevat minun intoilua jostain Marimekon uudesta kuosista.

Kuka on niin kylmä, että alapeukuttaa tätä? Jos jokin on ystävälle tärkeää, totta kai häntä kuunnellaan ja tsempataan. Mitä vikaa siinä voi olla?

Mitä vikaa on olla oma itsensä, eikä teeskennellä sille ystävälle innostunutta? Tulee olo että ystävyys on yhtä teeskentelyä, kukaan ei saa olla oma itsensä vaan koko ajan pitää intoilla toisen hömpötyksistä vaikka ne ei itseä kiinnostaisi. Mulla ainakin kahden ystävän kanssa sujuu oikein hyvin vaikka kaikista asioista ei ollakaan kiinnostuneita yhdessä, ei me hihhuloida toisen seurassa mistään mikä ei toista huvita. Eikä kukaan loukkaannu!

Mua ihmetyttää näissä tällaisissa aina se, miten kirjoittaja alleviivaa sitä, miten itse on mennyt maistraatissa naimisiin ja pitänyt korkeintaan pienet juhlat ravintolassa ilman ohjelmaa. Miksi sitä pitää korostaa? Onko se jotenkin huonompi asia järjestää isommat häät kuin pieni maistraattivihkiminen, jos molemmissa tapauksissa kuitenkin mennään naimisiin rakkaudesta?

Ap:lle sanoisin, että kannattaa kuunnella ystävää, vaikka ei ihan ymmärtäisikään vaahtoamisen määrää. Asia selvästi on ystävälle tärkeä, joten varmasti voit jutellessanne kuunnella hänen hääkuulumisiaankin muiden kuulumisten joukossa. Ja sitten vaihtaa aihetta. Ei siihen hypetykseen tarvitse mennä mukaan, mutta ei myöskään tarvitse alkaa kyseenalaistaa ystävän halua isoihin juhliin.

Tee ystävälles palvelus ja häivy sen elämästä!! Elämän tärkein päivä ja sä vaan vitttuilisit....tosi ystävä joo oot!!!