Todellisuuspakoilu

Kohtaamattomia traumoja ja tunteita, jota kannat sisälläsi, ja yrität pitää ne piilossa.

Mikä ihmeen masennus? Järkevä defenssikeinohan tuo on, oikea maailma on mielettömän tylsä ja ankea paikka.

 

Ei noissa ole mitään vikaa niin kauan kun se ei tapahdu jonkin tärkeän kustannuksella.

Jos masennusta epäilet niin mikset kävisi sanomassa samaa lääkärille?

Kyllä hyvä salaliittoteoria kaurapuuron voittaa :) Toisekseen mikä sen parempaa kuin hyvä kirja, sellaisen kun lukaisee loppuun niin jää haikeus loppumisesta :)

Tai jos olet autisti? Heillähän on oma maailmansa myös.

Vierailija kirjoitti:

Tai jos olet autisti? Heillähän on oma maailmansa myös.

Älä höpötä :) Eihän tuossa aloituksessa ole kuin sarjat kyseenalainen kohta :) Jos huono niin se on silloin kyllä pahinta ajanhukkaa mutta jos löytää jonkun mielenkiintoisen niin kyllähän sekin sitten puoltaa paikkansa :)

Vierailija kirjoitti:

Tai jos olet autisti? Heillähän on oma maailmansa myös.

Eli jos on mitään omaa maailmaa ja persoonaa eikä ole tähtityynyjä keräilevä Putousta töllöttävä zombi, se on autismia?

Okei :D

 

Olen kiinnittänyt huomiota tähän piirteeseen hiljattain. Olen kai aina ollut haaveilija, mutta nyt tämä jotenkin korostuu päässäni. Odotan malttamattomana viikonloppua jotta pääsen taas hautautumaan omiin mielenkiinnon kohteisiin, kirjoihin ja ohjelmiin pariksi päiväksi. Lapsetkin ovat jo niin isoja etteivät kaipaa uimahalliin viemisiä tai kyytejä, joten voin rauhassa humpsahtaa rinnakkaistodellisuuteen. Nyt vaan kiinnitin tähän huomiota ja aloin miettimään, onkohan tämä normaalia..?

Jos ei tärkeät asiat jää tekemättä tai haaveilu aiheuta muistikatkoksia, niin ihan normaalia eikä mitään ongelmaa.