Fleabag

Joo. Typerryttävän hauska, älykäs ja traaginen samaan aikaan. Nerokasta työtä. 

2. kausi kyllä on loistava. Youtubessa näkyy pätkiä.  Siinä on juoppona pappina sama tyyppi (Andrew Scott - loistava näyttelijä) joka oli uudessa Sherlock Holmesissa se paha Moriarty.

Pidin silti ekastakin kaudesta.

Minusta se nimenomaan on loistava juuri siksi, ettei päähenkilö ole liioitellun kömpelö höppänä, mutta silti perinteisellä tavalla nätti tyttö joka lopulta saa komean ja rikkaan miehen joka "pelastaa" reppanan sankarittaren. Tai en tiedä miten siinä käy, olen nähnyt vasta ekan tuotantokauden.

Tykkäsin myös sarjasta Girls, mielestäni tässä on samanlaista rosoisuutta ja veemäisyyttä henkilöhahmoissa.

Best. Samaistun niin paljon molempiin siskoista :D

Rakastin tätä sarjaa. Ihan vahingossa satuin näkemään ensimmäisen osan, ja sitten olikin pakko katsoa kaikki 12 jaksoa yhden viikonlopun aikana. Sarja on minusta loistava. Kakkoskausi oli vielä parempi kuin ykköskausi, joka oli minusta vähän turhankin raadollinen.

Kakkoskaudelle plussaa "suomalaisesta hahmosta", jonka nimi on Klare! :-)

Vierailija kirjoitti:

2. kausi kyllä on loistava. Youtubessa näkyy pätkiä.  Siinä on juoppona pappina sama tyyppi (Andrew Scott - loistava näyttelijä) joka oli uudessa Sherlock Holmesissa se paha Moriarty.

Pidin silti ekastakin kaudesta.

Pappi ei ole missään nimessä juoppo. Juo kyllä alkoholia, mutta sehän ei ole sama asia.

Kakkoskausi oli katkeransuloisinta mitä olen koskaan missään sarjassa tai elokuvassa nähnyt. Vuodatin jopa kyyneleitä sitä katsoessani. Nyt toivon että sarja jätettäisiin tähän, en usko että uusi kausi voisi tarjota tämän jälkeen enää mitään.

Katsoin yhden jakson mutta oli niin vastenmielinen mulqvisti se pääosan sekopää että ei kiinnosta jatkaa.

Kakkoskausi on tosi filosofinen. Harvoin näkee populäärissä formaatissa pohdintaa ihmisen kipuilusta tiedon, uskon, rakkauden, seksuaalisuuden, 'yliluonnollisen' kanssa. Koskettavimpia kohtia itselleni olivat yllättävää kyllä juuri nuo muka-sattumat, kuten taulun putoaminen kirkon seinältä kesken mahdottoman himon ja lopun 'cancelled' teksti bussivuoron kohdalla kun pappi valitsee uskonsa.

Onko tää joku milleniaaninaisten juttu että samaistutaan tällaisiin itsekeskeisistä kusipäänaisista kertoviin sarjoihin kuten tämä  ja Girls, jossa myös joukko narsistihipstereitä etsii itseään.

Vierailija kirjoitti:

Onko tää joku milleniaaninaisten juttu että samaistutaan tällaisiin itsekeskeisistä kusipäänaisista kertoviin sarjoihin kuten tämä  ja Girls, jossa myös joukko narsistihipstereitä etsii itseään.

Tämä on kyllä tosi kaukana kusipäästä. Eikä eksistentiaalinen pohdinta ole nykyisin sen hipsterimpää kuin Nietschenkään aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää joku milleniaaninaisten juttu että samaistutaan tällaisiin itsekeskeisistä kusipäänaisista kertoviin sarjoihin kuten tämä  ja Girls, jossa myös joukko narsistihipstereitä etsii itseään.

Tämä on kyllä tosi kaukana kusipäästä. Eikä eksistentiaalinen pohdinta ole nykyisin sen hipsterimpää kuin Nietschenkään aikana.

Ai se että pettää kaverin miehen kanssa ei ole kusipäistä?

Aika kaukana Nietzcshestä nämä hipsteridraamat jossa city-sinkut tuskailee irtosuhteiden, sukupuolitautien ja pätkätöiden ristipaineessa. Siis tuo Girls.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää joku milleniaaninaisten juttu että samaistutaan tällaisiin itsekeskeisistä kusipäänaisista kertoviin sarjoihin kuten tämä  ja Girls, jossa myös joukko narsistihipstereitä etsii itseään.

Tämä on kyllä tosi kaukana kusipäästä. Eikä eksistentiaalinen pohdinta ole nykyisin sen hipsterimpää kuin Nietschenkään aikana.

Ai se pääosanainen ei ole kusipåå? Todella häiriintynyt ainakin. Itsekeskeisen häirikön toilailuja ja sekoiluja. Mitään poikkeuksellista syvällisyyttä en ole löytänyt. Ehkä sarja vetoaa niihin, joilla on samankaltaisia ongelmia elämässään.

Rakastan Fleabagin siskoa!! Loistava hahmo.

Parasta televisiossa, ikinä. Helmi loputtoman skeidan suossa. 

Noille jotka haukkuu päähenkilöä kusipääksi: kysehän on juuri klassisesta kasvutarinasta. Sekoileva, itsekeskeinen, impulsiivinen hahmo kasvaa ja kehittyy, kokee aitoa rakkautta ja välittämistä, pääsee sinuiksi itsensä kanssa. 

Useimmitenhan nämä itsekeskeiset hahmot on olleet miehiä. Erona näihin tylsiin, loputtomiin mies-stooreihin tässä on hillitön, älykäs huumori yhdessä riipaisevan inhimillisyyden kanssa. Tämä on oikeasti itkettävä ja naurattava, vie mukanaan. 

Täysosuma, puhdasta neroutta.

Katsoin 10 min. Sain tarpeekseni vitsikkyydestä.