Unelmien työn pilaa kaksi kauheaa ihmistä - Mitä tässä pitäisi tehdä?

En etsisi uutta työtä, minusta he ovat sivussa työyhteisöstä, jos muut tulevat toimeen ja muutenkin ihana työpaikka.

Miksi kiinnität heihin huomiota? Todennäköisesti supisevat teistä kaikista, ei vaan yksin sinusta.

Olen ollut tuollaisessa tilanteessa, jossa muu tiimi tekee töitä yhdessä ja sitten on kaksi keski-ikäistä, jotka ovat käytöksestään päätellen jääneet jonnekin yläastelaisten tasolle. Ja nimenomaan klikkiytyivät yhteen kuvailemallasi tavalla. 

Meillä silloin kovapintainen, mutta oikeudenmukainen esimies nosti kissan pöydälle. Kaikki asiat puhuttiin auki pöydän ääressä, todella suoraan minäkin kerroin, mikä mättää. Esimies totesi, että se ovien takana supiseminen loppuu nyt, seuraavaksi rupeaa tippumaan varoituksia, jos tavat ei muutu. Hirveä konfliktihan siitä tuli. Toinen näistä mädistä omenoista vei asian ylimmälle johdolle ja työsuojeluun ja ties minne. Lopputulos oli kumminkin ihan hyvä. Molemmat vaihtoivat lopulta työpaikkaa, eivät heti, mutta siinä seuraavan vuoden-parin sisällä. Meillä oli lopulta tosi ihana tiimi ja työilmapiiri parani sataprosenttia.  

Meillä sama tilanne. Mutta vain yksi nainen pilaa tiimin.

Onneksi olen määräaikainen ja olen hakemassa uutta työtä. Toki jatkaisin mutta kun tilanne huono niin parempi nostaa kytkintä.

Harmittaa kyllä.

Onko sulla mahdollisuutta käydä juttelemassa työpsykologilla tai mennä työnohjaukseen? Sieltä voisi tulla hyviä, konkreettisia vinkkejä siihen, kuinka tuollaiset tyypit ja tilanne ei pääsisi niin ihon alle.

Pystytkö ottamaan ammatillisen roolin? Kun huomaat, että asia alkaa vaivata ja ärsyttää, laitat itsellesi sellaiseen ammattilaisen rooliin, jossa ei tunteita jäädä pohtimaan, vaan pysytään tiukasti asiassa ja ollaan korostuneen asiallisia? En tiedä, ymmärrätkö mitä tarkoitan. Itse teen välillä hyvin haastavien ihmisten ja tilanteiden kanssa töitä ja minua auttaa tällainen yliammatillinen rooli. Meillä on toki sitten purkutilaisuudet ja kollegat, joiden kanssa puhutaan jälkeenpäin. 

Aikuisuuteen ja ammattimaisuuteen liittyy myös se, että pystyy olemaan ottamatta kaikkea itseensä ja sietää epätäydellisyyttä. Toki työkaverisi kuulostavat ärsyttäviltä, mutta siinä oikeastaan kaikki. Eiväthän he sinulle mitään mahda.

Mistä ihmeestä löytyy työyhteisö, jossa kaikki ovat kivoja ja elämä silkkaa juhlaa?

Olen itse opettaja. Minulla on noin 150 oppilasta, heillä 300 huoltajaa, lisäksi on 30 kollegaa. Kyllähän minulla olisi koko elämä pilalla, jos voisin nauttia työstä vain silloin, kun kaikki nuo sadat ihmiset olisivat fiksuja ja mukavia. Minun ammattitaitooni kuuluu se, että siedän ihmisten epätäydellisyyttä. Minulla on opettajan roolini, joka toimii suojana ja puskurina. Koirat haukkuu mutta karavaani kulkee.

Toki tämän asenteen oppimiseen meni jonkin verran aikaa. Uran alussa tuli itku silmään sellaisista asioista, jotka nyt ohittaa olankohautuksella.

Kuinka pieni firma teillä sit on, jos kahden käytös vaikuttaa noin paljon?

Itselleni kävi samalla lailla. Pari työntekijää liittoutui minua vastaan heittäytyen hankalaksi kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Esimies ei puuttunut asiaan.

Ex-työpaikka nykyään. Koska on vain yksi elämä, kaikkea ei tule sietää.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut tuollaisessa tilanteessa, jossa muu tiimi tekee töitä yhdessä ja sitten on kaksi keski-ikäistä, jotka ovat käytöksestään päätellen jääneet jonnekin yläastelaisten tasolle. Ja nimenomaan klikkiytyivät yhteen kuvailemallasi tavalla. 

Meillä silloin kovapintainen, mutta oikeudenmukainen esimies nosti kissan pöydälle. Kaikki asiat puhuttiin auki pöydän ääressä, todella suoraan minäkin kerroin, mikä mättää. Esimies totesi, että se ovien takana supiseminen loppuu nyt, seuraavaksi rupeaa tippumaan varoituksia, jos tavat ei muutu. Hirveä konfliktihan siitä tuli. Toinen näistä mädistä omenoista vei asian ylimmälle johdolle ja työsuojeluun ja ties minne. Lopputulos oli kumminkin ihan hyvä. Molemmat vaihtoivat lopulta työpaikkaa, eivät heti, mutta siinä seuraavan vuoden-parin sisällä. Meillä oli lopulta tosi ihana tiimi ja työilmapiiri parani sataprosenttia.  

Ovien takana supisemisesta ei voi antaa varoitusta, joten tämä tarina ei ole tosi. Toiseksi jos jotakuta ärsyttää se, että samat tyypit käy aina yhdessä lounaalla, niin sillä ärsyyntyjällä ei välttämättä ole muumeja matkassa. Tavallisella työpaikalla ei kytätä, kuka lounastaa kenen kanssa, joten meillä ap olisi se, joka saa varoituksen ja nimenomaan muiden maalittamisesta.

Tuollainen teinikäytös on toki hemmetin ärsyttävää ja voi pilata fiiliksen, jos annat sen pilata.

Rupea vahvistamaan itseäsi henkisesti, ettet välitä heistä yhtään tai kiinnitä tuohon huomiota mitenkään. Käytös tuskin loppuu mutta huomaat vähitellen että et enää välitä siitä. Suhtaudu heihin neutraalisti. Ajattele myös objektiivisesti asiaa, miksi annat tuollaisten idioottien vaikuttaa omaan mielenrauhaasi. He ovat sivistyksessä paljon sinun alapuolellasi. Lähinnä tuollaisia pitäisi sääliä.

Pienillä työpaikoilla tuo on todella paha juttu. Esim. 2/10:stä on jo 20% koko lafkasta. Tässä mielessä isot työpaikat ovat parempia.

Nämä tällaiset keissit ovat aina JOHTAMISONGELMIA.

Ne jatkuvat vain jos POMO SEN SALLII.

Ap ei taida ennättää lainkaan työntekoon kirjatessaan sitä, miten muut supisevat ja ällittelevät.

Pitkä juttu tiivistetysti: Minulla oli töissä kausi, jolloin jouduin tekemään todella vaikeiden ihmisten kanssa töitä ja sietämään jatkuvaa haastamista, kyseenalaistamista, kyräilyä, takanapäin puhumista...

Kävin silloin meditaatiokurssin, jossa opeteltiin erilaisia tekniikoita "suojautua" negatiiviselta energiana, mm. kuvittelin ympärilleni kauniina ja vahvana hohtavan kultaisen lasikuvun, jonka läpi mikään paha ei päässyt. Vaatii harjoittelemista ja kuulostaa oudolta, mutta toimi minun tilanteessani useimmiten hyvin.

Kokemukseni eroaa siinä, että tiesin tuon olevan väliaikaista, kesti vajaan vuoden, ja sitten vaihdoin yksikköä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut tuollaisessa tilanteessa, jossa muu tiimi tekee töitä yhdessä ja sitten on kaksi keski-ikäistä, jotka ovat käytöksestään päätellen jääneet jonnekin yläastelaisten tasolle. Ja nimenomaan klikkiytyivät yhteen kuvailemallasi tavalla. 

Meillä silloin kovapintainen, mutta oikeudenmukainen esimies nosti kissan pöydälle. Kaikki asiat puhuttiin auki pöydän ääressä, todella suoraan minäkin kerroin, mikä mättää. Esimies totesi, että se ovien takana supiseminen loppuu nyt, seuraavaksi rupeaa tippumaan varoituksia, jos tavat ei muutu. Hirveä konfliktihan siitä tuli. Toinen näistä mädistä omenoista vei asian ylimmälle johdolle ja työsuojeluun ja ties minne. Lopputulos oli kumminkin ihan hyvä. Molemmat vaihtoivat lopulta työpaikkaa, eivät heti, mutta siinä seuraavan vuoden-parin sisällä. Meillä oli lopulta tosi ihana tiimi ja työilmapiiri parani sataprosenttia.  

Ovien takana supisemisesta ei voi antaa varoitusta, joten tämä tarina ei ole tosi. Toiseksi jos jotakuta ärsyttää se, että samat tyypit käy aina yhdessä lounaalla, niin sillä ärsyyntyjällä ei välttämättä ole muumeja matkassa. Tavallisella työpaikalla ei kytätä, kuka lounastaa kenen kanssa, joten meillä ap olisi se, joka saa varoituksen ja nimenomaan muiden maalittamisesta.

Eihän ap sanonut, että olisivat saaneet varoituksen oven takana supisemisesta?

Vierailija kirjoitti:

Nämä tällaiset keissit ovat aina JOHTAMISONGELMIA.

Ne jatkuvat vain jos POMO SEN SALLII.

Kuinka johtaja voi puuttua ap:n kuvailemaan tilanteeseen? Ongelma on ilmiselvä, mutta aikuisia ihmisiä ei myöskään voi pakottaa käymään syömässä muiden kanssa tai kieltää heitä puhumasta keskenään pahaa muista tai kieltää kuiskuttelun. Saavat vain voimaa toisistaan ja jatkavat kahdestaan pahan puhumista entistä innokkaammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä tällaiset keissit ovat aina JOHTAMISONGELMIA.

Ne jatkuvat vain jos POMO SEN SALLII.

Kuinka johtaja voi puuttua ap:n kuvailemaan tilanteeseen? Ongelma on ilmiselvä, mutta aikuisia ihmisiä ei myöskään voi pakottaa käymään syömässä muiden kanssa tai kieltää heitä puhumasta keskenään pahaa muista tai kieltää kuiskuttelun. Saavat vain voimaa toisistaan ja jatkavat kahdestaan pahan puhumista entistä innokkaammin.

Johtaja voi korostaa esimerkiksi työporukan yhtenäisyyden merkitystä. Sitä, että asioita jaetaan yhdessä, kaikkia kohdellaan asiallisesti. Jossain yhteydessä voi myös puhua siitä, miten töissä keskitytään työntekoon, eikä "kaverimeininkiin". Yhdessä voidaan myös työstää sitä, miten koko työyhteisössä saa tehokkaalla yhdessä tekemisellä paremman tuloksen aikaan, ja joissain paikoissa tästä voi saada myös esimerkiksi bonuksen.

Jokainen saa valita kenen kanssa lounastaa, sehän on ihan selvä. Saa olla myös kaveri kollegan kanssa. Mutta se ei saa suuremmin vaikuttaa työsuoritukseen, ainakaan heikentävästi.

Jatka työssäsi ja keskity sen tekemiseen. Keskity huomiosi mieluummin niihin työtovereihin, jotka ovat samalla arvolinjalla kanssasi. Luultavasti nuo kaksi ennenpitkää lähtevät, ja tosiaan, heitähän on vain kaksi kun ns. fiksuja on suurin osa.