Miten toiset on niin monilahjakkaita :o

Ap, ehkä sä et vaan ole vielä löytänyt omaa lahjakkuuden alaasi?

Toisaalta, ei ole tärkeintä olla "lahjakas" vaan tehdä asioita, joista on itse kiinnostunut ja joiden tekemisestä tule hyvä fiilis.

Sun pitää päättää kaipaatko oikeasti jotain kiinnostuksen kohdetta vai onko toiveesi lahjakkuudesta vain kaipuuta saada arvostusta ja ihailua?

Minulla on kuulemma lahjoja taiteen saralla, mutten koe olevani monilahjakas.

Alkuperäinen harrastukseni oli kuvataide. Piirsin ja maalasin jatkuvasti pienestä lapsesta saakka. Myös kirjoittaminen kiinnosti kovasti, kirjoitin paljon tarinoita ja runoja. Teininä musiikki alkoi kiinnostaa enemmän. Aloin soittamaan pianoa, bassoa, kitaraa ja klarinettia. Piirtäminen jäi vähemmälle ja valokuvaus tuli tilalle.

Päädyin taidelukioon kuvataidepuolelle ja pärjäsin erinomaisesti, sain paljon kehuja opettajilta. Samaan aikaan kävin pianotunneilla musiikkiopistossa. Opettajani sanoi, että jos olisin aloittanut pianonsoiton lapsuudessa, minusta olisi tullut konserttipianisti heittämällä. Toki myös myöhemmällä iällä voi kehittyä tosi hyväksi.

Tällä hetkellä olen äitiyslomalla. Piirrän ja maalaan muutaman kuvan vuodessa, soitan pianoa päivittäin lapsen kanssa ja yksi huvin vuoksi-romaani on työn alla englannin kielellä, sanoja kertynyt muutamassa kuukaudessa 90k.

Mutta koska harrastan niin montaa asiaa, en ole mestari missään. Olen kaikessa hyvä, mutten missään loistava. Se taitaakin olla "monilahjakkuuden" kirous - kapasiteettia on paljon, mutta aikaa vähän. Samaan aikaan olen joissain asioissa ihan surkea. Liikunnassa en pärjää mitenkään, hyvä että osaan kävellä kompastumatta omiin jalkoihini. Ruotsia en osaa yhtään. Sosiaalisesti olen aika kömpelö. Matematiikassa keskiverto. Tieteet kiinnostivat joskus mutta eivät enää.

Kysymykseen "miksi jotkut ovat monilahjakkaita" ei ole oikeaa vastausta. Vanhempani ja veljeni eivät ole lainkaan taiteellisia, mutta vanhempani kannustivat harrastuksissa mielenkiintojeni mukaan. Lapsuudessa kannustettiin tekemään paljon sitä, mitä itse halusi, ja sain paljon positiivista palautetta. Tärkeintä omalla kohdallani on kuitenkin ollut oma mielenkiinto ja ympäristön hyvä vastaus siihen.

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa kyllä itseäkin, että sitä voisi osata vaikka mitä enemmän, jos a) nukkuisi vähemmän ja b) tekisi aina ennemmin jotain hyödyllistä mieluummin kuin roikkuisi palstalla tai vastaavaa. Minulla vaan aivot väsyy ja tarvitsen viihdettä ja rentoutusta älyllisen tekemisen vastapainoksi :D

Väittäisin hyvin nukkumisen edistävän lahjakkuutta. Itse en tingi kuin poikkeustapauksessa 8h yöunista, koska aivot eivät vaan jaksa oppia uutta väsyneinä. Nukun säännöstään enemmän kuin puolisoni, sukulaiseni ja tuttuni, mutta silti olen se, josta hoetaan: "Muut tekee mitä osaa, Anne tekee mitä haluaa." Niin teenkin, mutta en välttämättä onnistu ensimmäisellä yrittämällä enkä toisellakaan. Jos riittävällä motivaatiolla päätän jotain tehdä niin sopivalla annoksella jääräpäisyyttä vien homman loppuun. Vuosien varrella olen opetellut monia taitoja huolella.

Kyllähän se pitkälti on synnynnäistä, että oppii nopeasti ja vielä omaa kykyä virtuoositeettiin. Eli on myös luovuutta ja näkemystä, eikä vain apinoi kuin kympintyttö. Toistoja tarvitaan tietenkin myös, mutta peruslahjakkuutta yleensä aliarvioidaan näissä keskusteluissa ja työntekoa ylikorostetaan.

Miettikää vaikka lähipiiriänne, niin harvassa mahtavat olla ne joita voi edes etäisesti kutsua monilahjakkuudeksi. Suurimmasta osasta ei paljon tuhnua kummempaa saisi aikaan, vaikka laitettaisiin mihin tahansa spartalaiseen kouluun. Lahjakkaat taas ovat oppineet asioita kuin itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Monilahjakkaissa ihmisissä yleensä on vain sellainen ominaisuus että tahtovat olla itsekeskeisiä, koske eivät välttämättä ole joutuneet "nöyrtymään" ikinä missään asiassa. Toki harvoja poikkeuksia voi tähänki sääntöön olla.

Monilahjakkailla on se ongelma, että kaltaisesi yrittävät repiä alas.

Minä tunnen yhden monilahjakkaan. Hän oli koulukaverini.

Taitava pianisti (sibeliusaketemiassa), harrasti lentopalloa kilpatasolla (ei enää, koska +40) ja lukion päättötodistus keskiarvolla 9,9. Hän oli kertakaikkiaan täydellinen. Kaunis ja suosittu ja hyvä kaveri kaikille.

Ongelma oli varmaan se että koska hän oli kiltti ja empaattinen, hän otti puolisokseen todella ruman vetelyksen (siis ihan oikeasti!!).

Tätä hän sitten hyysäsi ja suojeli.

Jos mietin syytä tämän naisen monilahjakkuuteen, epäilen vanhempien panostusta. Häntä autettiin läksyissä (siihen aikaan niin ei yleensä tehty) ja tehtiin asioita jopa puolesta. Kerran hänen äiti teki hänelle esitelmän valmiiksi koska hänellä oli konsertteja ja pelireissuja niin paljon. Vanhemmat vaativat täydellisyyttä.

Huvittavia nämä stereotyyppiset kuvitelmat että lahjakas ihminen olisi jotenkin sosiaalisesti vajaa tai muuten puutteellinen ihminen :)

Mistä edes lähtee ajatus, että "normaalit" ihmiset eivät olisi lahjakkaita missään?

Vierailija kirjoitti:

Huvittavia nämä stereotyyppiset kuvitelmat että lahjakas ihminen olisi jotenkin sosiaalisesti vajaa tai muuten puutteellinen ihminen :)

Mistä edes lähtee ajatus, että "normaalit" ihmiset eivät olisi lahjakkaita missään?

Koska eivät sitä ole? Ei se vie tavan tollukan ihmisarvoa, mutta vaatii suurta lahjakkuutta nähdä lahjakkuutta joka puolella.

Vierailija kirjoitti:

Itse harvoin käytän ”lahjojani” paitsi kielitaito ehkä ainut josta on hyötyä työelämässä. Monet kaverit yllättyneet, kun ovat nähneet esim. piirrustuksiani. Välillä itsekin unohan, että eihän kaikki tosiaan osaa

!!Piirustuksia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavia nämä stereotyyppiset kuvitelmat että lahjakas ihminen olisi jotenkin sosiaalisesti vajaa tai muuten puutteellinen ihminen :)

Mistä edes lähtee ajatus, että "normaalit" ihmiset eivät olisi lahjakkaita missään?

Koska eivät sitä ole? Ei se vie tavan tollukan ihmisarvoa, mutta vaatii suurta lahjakkuutta nähdä lahjakkuutta joka puolella.

Sulla taisi mennä yli hilseen?

Toki tilastollisesti on pakko olla 22% monilahjakkaita vähälahjaisen 22%:n tasapainottajaksi. 66% on sitten siinä keskinkertaisen lähellä.

Monilahjakkaiksi sanotaan ihmisiä, jotka osaavat (ehkä kovankin harjoittelun myötä) monia asioita keskivertoa paremmin. Mutta harva monilahjakas on missään asiassa huippuhyvä. Tai jos ovatkin, eivät viitsi tehdä sitä, koska kokevat sen liian helpoksi.

Ulkonäkö ei todellakaan paljasta monilahjakkuutta. Moni saattaa näyttää kamelikuskilta tai vuohipaimenelta, mutta taskussa on sekä raketti-insinöörin että aivokirurgin paperit.