Tuhoavatko lemmikit parisuhteita?

Sama ongelma meillä.

Ei kannata alkaa seurustella koiranaisten kanssa! Ei, ei, ei!

Kissat on vähän niin ja näin, mutta kyllä niistäkin suunnatonta harmia saattaa olla. Eikä vähiten lääkärilaskut kun jotain tulee, esim. hampaat.

En usko että lemmikit suoranaisesti tuhoavat kaikki parisuhteet olemassaolollaan, mutta suurella todennäköisyydellä ainakin aiheuttavat ongelmia sikäli mikäli vain toinen suhteen osapuolista lemmikistä pitää kaikkine metkuinensa.

Meillä ne ennemminkin parantavat entisestään. Koiria on pari ja loput vähän eksoottisempia eläimiä. Kaikki todella rakkaita meille kummallekin.

Vierailija kirjoitti:

En usko että lemmikit suoranaisesti tuhoavat kaikki parisuhteet olemassaolollaan, mutta suurella todennäköisyydellä ainakin aiheuttavat ongelmia sikäli mikäli vain toinen suhteen osapuolista lemmikistä pitää kaikkine metkuinensa.

No meillä ei pidä enää kumpikaan kun ei lapsen syntymän jälkeen yksinkertaisesti enää aika riitä tai hermot kestä pienintäkään häiriötä.

Olin joskus niin rakastunut yhteen naiseen. Sitten se meni ottamaan pari koiraa, jotka riehuvat sisällä ja pureskelevat seiniä. Meni pilalle koko ihminen.

Kyllä voin sanoa, että koira oli vaikuttamassa siihen, että 15 vuoden avioliittomme päättyi. Mies oli muutenkin sitä sorttia, ettei paljon kotitöitä tehnyt, sitten halusi ihan väkisin ottaa ison ja karvaisen koiran. Rakastan kyllä eläimiä ja koirakin oli aivan ihana, mutta sitä kuran ja klarvan määrää! Ja pentuna tietysti kaikki pissat ja kakat lattialla ym. Sotkusta aiheutui riitoja, kun miestä ei edelleenkään kiinnostanut siivota, eikä lopulta enää edes ulkoiluttaa koiraa. Tuli ero ja mies lähti, eikä tietenkään ottanut koiraa mukaansa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voin sanoa, että koira oli vaikuttamassa siihen, että 15 vuoden avioliittomme päättyi. Mies oli muutenkin sitä sorttia, ettei paljon kotitöitä tehnyt, sitten halusi ihan väkisin ottaa ison ja karvaisen koiran. Rakastan kyllä eläimiä ja koirakin oli aivan ihana, mutta sitä kuran ja klarvan määrää! Ja pentuna tietysti kaikki pissat ja kakat lattialla ym. Sotkusta aiheutui riitoja, kun miestä ei edelleenkään kiinnostanut siivota, eikä lopulta enää edes ulkoiluttaa koiraa. Tuli ero ja mies lähti, eikä tietenkään ottanut koiraa mukaansa.

Moni ei vaan tajua sitä kuinka paljon vaivaa lemmikistä tulee ja se on pakko hoitaa vaikka ei jaksaisi. Tämän takia ei kannata ottaa mitään lemmikkiä.

Onneksi mieheni on eläinrakas, en katselisi ihmistä joka on mustasukkainen eläimelle sekuntiakaan, sellaisella on jokin tunne elämän häiriö.. Joskus mies on leikillään sanonut että missäs hänen ruoka tmv. kun olen lemmikkejä ruokkinut mutta kas kun siinä on sellanen ero että lemmikit on meidän ihmisten hoidon varassa mutta aikuinen mies pääsee ihan itse ruokakaapille.. Onneksi meillä on itsestään selvää että eläimet ensin.. Jos esim. on rahasta tiukkaa ja tiliin vielä viikko niin kyllä sitä omista ruokakuluista karsitaan, ei eläinten. Jos olet eläinrakas niin älä oikeasti mene yksiin sellaisen ihmisen kanssa joka ei tätä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että lemmikit suoranaisesti tuhoavat kaikki parisuhteet olemassaolollaan, mutta suurella todennäköisyydellä ainakin aiheuttavat ongelmia sikäli mikäli vain toinen suhteen osapuolista lemmikistä pitää kaikkine metkuinensa.

No meillä ei pidä enää kumpikaan kun ei lapsen syntymän jälkeen yksinkertaisesti enää aika riitä tai hermot kestä pienintäkään häiriötä.

Monta läheltä piti-tilannetta on sattunut, kun silmät ristissä kantaa pientä vauvaa vaipanvaihtoon ja katti hyökkää jalkoihin. Raskaus löysytti ennestään yliliikkuvia nilkkoja ja tasapaino on mitä on tässä vaiheessa.

Ehkä jos elää huomiolla, niin lemmikkirakas ihminen on väärä kumppani. Enemmän koira saa minultakin huomiota ja se on ihan okei.

Voihan ne tuhota siinä missä muutkin harrastukset tai vaikka lapsi. 

Meillä on kaksi koiraa, joista toinen on vanhuuttaan alkanut järkyttävän työlääksi ja saattaa esim. yöllä alkaa huutamaan seinille ihan lämpimikseen.

Lapsia meillä ei vielä ole, mutta yöheräämisiin on kumma kyllä jo totuttu...