Mikä vialla kun en osaa tuntea mitään?
Monia traumoja takana. Ja nyt kaikki tuntuu yhdentekevältä. En ole kiinnostunut mistään eikä mikään ns tunne kumpua sisimmästä. Joutuu ikäänkuin näyttelemään tunteita.
Kommentit (19)
Onko nykyinen ilmiö vai oletko aiemmin tuntenut?
Jos nykyinen, traumat ja masennus todennäköisimpiä syitä.
Jos et olet koskaan tuntenut, voi kyseessä olla persoonallisuushäiriö tai syntyperäinen ominaisuus.
Traumat kyllä voivat aiheuttaa vaikka minkälaista häikkää tunne-elämään, koska mieli oppii puolustautumaan ja leikkaamaan traumaattisten kokemusten tunteita ja jopa muistoja pois.
On tämä vaivannut jo aika kauan. Muistan ehkä nuorempa tunteneeni aidosti iloa erilaisista asioista. Nyt en ole tuntenut pitkään aikaan.tiedän kyllä masennuksen ja käyn juttelemassa asioita.en osaa olla normaalisti ihmisten kanssa jostain syystä. Jos vaikka joku kertoo vaikeuksistaan en osaa oikein reagoida koska en tunne empatiaa. Itkeskelen monesti omalle itselleni ja miten huonosti asiat on. Ap
Vierailija kirjoitti:
Hullu, mikä hullu. Vanha Vaasa odottaa.
Miten niin vanha? Ihan koko Vaasa on täynnä tuollaista sakkia. Sinne vaan sekaan!
Olet varmaan masentunut. Voit hakea ammattiapua tai yksinkertaistaa elämääsi. Poista kaikki turhaa stressiä ja pahoinvointia tuottavat tekijät. Elä vaan päivä kerrallaan äläkä vaadi itseltäsi liikaa. Kyllä se menee ajallaan pois.
Syötkö mitään lääkkeitä? Nekin voi turruttaa tunteita. Pystyt kuitenkin itkemään, mikä on hyvä merkki ja kertoo että tunteita on tallella. Se ettei tällä hetkellä "tunne" empatiaa ei tarkoita että et olisi empaattinen ihminen tai toimisit epäempaattisesti. Masentuneella ei vaan välttämättä riitä voimat kovin suuriin myötäelämisen osoituksiin ja siitä voi syyllisyyttäkin moni kokea.
Aiemmin mainitsin, en halunnut syödä masennuslääkkeitä enkä halua niitä tulevaisuudessakaan. Ap
Kävin kerran ammatinvalintapsykologilla. Tein testin ja minut todettiin empatiakyvyttömäksi. En sellaisena itseäni pidä. Olin tuolloin masentunut, juuri tullut irtisanotuksikin. Sanoi, ettei uudelleenkoulutus sairaanhoitajaksi tämän takia kannata. Siis empatiakyvyttömyyden...
Vierailija kirjoitti:
Kävin kerran ammatinvalintapsykologilla. Tein testin ja minut todettiin empatiakyvyttömäksi. En sellaisena itseäni pidä. Olin tuolloin masentunut, juuri tullut irtisanotuksikin. Sanoi, ettei uudelleenkoulutus sairaanhoitajaksi tämän takia kannata. Siis empatiakyvyttömyyden...
Opiskelitko kuitenkin insinööriksi? Siihenhän tuo sopii kuin nenä päähän!
Jos et kykenisi tuntemaan mitään et tuntisi myöskään sitä ikävää tunnetta ettei mikään tuota iloa.
Se hyvä kuulla että jossain ne tunteet ovat. En muista koskaan kokeneeni empatiaa, ainakaan enemmissä määrin. Lähinnä itsesääliä muistan kokeneeni ja koen edelleen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin kerran ammatinvalintapsykologilla. Tein testin ja minut todettiin empatiakyvyttömäksi. En sellaisena itseäni pidä. Olin tuolloin masentunut, juuri tullut irtisanotuksikin. Sanoi, ettei uudelleenkoulutus sairaanhoitajaksi tämän takia kannata. Siis empatiakyvyttömyyden...
Opiskelitko kuitenkin insinööriksi? Siihenhän tuo sopii kuin nenä päähän!
En. Olen opiskellut ihan muuta.
Kokeile löytyiskö kehon kautta tunteita? Minulla oli sama ongelma ja tein sellaisin harjoituksen että piti rentoutua ensin rentoutusharjotuksella ja sitten kuulostella kehoa että tuntuuko joku paikka erilaiselta kuin muu keho. Nooh, kurkku tuntui hyvin selvästi erilaiselta. Sitten piti kysyä itseltään liittyykö siihen joku tunne ja saman tien kiukku ja viha vaan tuli jostain :o. Tälla lailla tutustuin tukahdutettuun kiukkuun josta mulla ei sitä ennen ollut mitään tietoa ja tuohon loppui mulla käytännössä vuosikymmenen kestänyt masennus. Toki ei sormia napsauttamalla mutta yhdistin ja aloin työstää asiaa.
Hullu, mikä hullu. Vanha Vaasa odottaa.