"Pariskunnan vuosiansio on 90 000 ja silti on voinut päätyä ulosottoon"

Vierailija kirjoitti:

Mä tienaan melkein noin paljon yksin, olen totaali-yh kahdelle paljon kuluttavalle teinille. Hyvin pärjätään ilman vippejä, on omistusasunto, kerran vuodessa ulkomaanmatka ja joka kuukausi jää rahaa säästöönkin.

Vaikuttaa hullun hommalta ettei näillä tuloilla pärjäis, jos on vähänkään järkeä päässä. Edes hitusen.

Eniten ihmetyttää se että pääsee moisille tuloille ilman että on sitä järkeä päässä (kuten noilla todistetusti ei ole).

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen oikeasti tarvita mitään muuta kuin huonoa tuuria.

Menot muodostuu tulojen mukaan. Jos on 90 tonnin tulot, niin siinä on sitten ostettu vähän parempaa autoa yms. Esimerkiksi lomautuksessa palkanmaksu katkeaa kahden viikon päästä ja voi olla että työttömyyskorvauksen saamiseeen meenee pari kuukautta. Siinä välissä ehtii jo mennä auton lyhennykset perintään.

Menot ei muodostu tulojen mukaan. T: pariskuntana sama määrä vuodessa ja menot tonni kuussa per persaus.

Ps. Säästetään aikaisempaan eläköitymiseen jos joku ihmettelee mihin "pihdataan" (ei vain tuhlata tyhmiin hömpötyksiin kuten ylikallis auto, ehjän luottobiilin saa viidellä tonnilla ja rempat ei oo kamalat tonnipommit jos hoitaa satasen huollot)

Harva se päivä tulee vastaan joku ns. hyvä tuloisessa ammatissa oleva, jolle on tullut vauhtisokeus omasta maksukyvystä. On osamaksua, useampaa kulutusluottoa siellä täällä, luottokortit tapissa. Kappas! yhtäkkiä huomataankin, ettei rahat riitä joka laskuun ja tullaan polleana pankkiin hakemaan yhdistelylainaa... Että kaikenlaisia kohtaloita on, osa ajattelemattomuuden takia, osa epäonnea.

Kulissit joskus maksaa, riippuu siitä minkä tasoisissa piireissä pyörii. Ryhmäpaine voi olla valtava. Jos hakeutuu miljonäärien seuraan mutta tulot on taviksen tasolla niin siinä käy huonosti jos ei ole selkärankaa.

Ystävälläni on ihan hyvät tulot, mutta peliriippuvuus. Se on ollut minullekin vaikeaa ymmärtää, miten hänelle on kertynyt niin paljon vippejä ja luottoja, vaikka käteen pitäisi jäädä riittävästi. Hän on todella kulutuksesta tarkka ja tietää täsmälleen mitä mikin maksaa. Säästää ihan kaikessa ja on monesti loppu kuun vähällä ruualla/syömättä, jotta saa maksettua kaikki lyhennykset ja ei joutuisi ulosottoon. Ei tosiaan ole vuosiin matkustellut, ostanut uusia vaatteita, käynyt ulkona syömässä tms. Hän syyttelee ja häpeää itseään, kun on niin tyhmä, että on joutunut tähän tilanteeseen. Tätäkin keskustelua lukiessa ymmärrän hyvin, miksi hän haluaa pitää ongelman salassa. 

Kyllä riippuu paljon myös perheen koosta ja asumismuodosta. On ihan eri asia, elääkö tuolla summalla vain aviopari tai yksilapsinen perhe vai pitääkö avioparin elättää 3+ lasta. Lapsia on voitu tehdä enemmän silloin, kun tulevaisuus, työpaikat ja hyvät ansiot ovat näyttäneet vakiintuneiltä hamaan loppuun asti.

Omasta harrastuksesta pääsee tietenkin eroon nopeasti (paitsi kuntosalin vuosijäsenyydestä), mutta jos lapsi harrastaa tavoitteellisesti jotain uintia seurassa tai taitoluistelua tai jääkiekkoilua tms., mikä maksaa tonnin kuussa, sitä on hiukkasempi laittaa katkolle vaikkapa puoleksi vuodeksi, kunnes talous kohenee.

Jos asuu vuokralla kolmiossa laitakaupungilla ja maksaa pientä sähkölaskua, menee paljon vähemmän rahaa kuin omakotitalossa asuessa. Näinkin leutoina talvina sähkölasku on kahtasataa euroa kuussa, koska siirtomaksut ovat niin julmetut. Lainaa menee tonni kuussa. Onneksi vesilasku on puolta pienempi kuin kiinteä kuukausisumma kerrostalossa. Jos on ollut hyvätuloinen ja asumismuodoksi on valikoitunut se asuntolainalla maksettava itse omin kätösin rakennettu omakotitalo, ei sitä ihan hevin lähdetä muuksi muuttamaan. Koti on viimeinen asia, josta luovutaan. Oletan, että vuokrakämpästä lähteminen on hiukan helpompaa.

Eikä niitä autojakaan noin vain ostella tuollaisellakaan yhteisbrutolla - tai vaihdella halvempiin. Se väliraha on äkkiä syöty. Minä ja mies saamme yhteensä bruttona tuon 90 000 e. Minulla on kymppitonnin auto (lainaa jäljellä kaksi vuotta), miehellä on viime vuosituhannen puolelta ruosteinen romukasa, oikea teiden pommi. Toivomme, että se säilyy koossa pari vuotta, jotta voimme minun autolainani jälkeen ottaa uuden autolainan häntä varten.

Meidän taloutemme on tasapainossa. Mies ei saa mitään säästöön, mutta minä pyrin säästämään 300 euroa kuussa. Muuten kaikki menee mikä tulee.

"Minulla jää 2800e /nettokuukausipalkasta vaihdellen 700-900 e käteen ruokaan ja päivittäismenoihin. Sen kun jakaa n.30 päivälle eli palkasta palkkaan niin ei se ruhtinaallisesti ole Palkasta on vähennetty lainat, auton menot, vakuutukset jyvitettynä, netti ja puhelin, sähkölasku, lapsen vaate, koulu ja harrastemenot jne."

Ihmisillä ei ole kyllä mitään suhteellisuudentajua. Sinä olet palkastasi maksanut jo melkein kaiken mahdollisen elämisen peruskustannukset (paitsi sen ruuan) ja silti melkein tonni käteen jäävää rahaa on liian vähän?? Kuinka paljon sitä rahaa pitäisi sitten jäädä jotta tavallinen rivityöntekijä voisi olla tyytyväinen?

Vierailija kirjoitti:

"Minulla jää 2800e /nettokuukausipalkasta vaihdellen 700-900 e käteen ruokaan ja päivittäismenoihin. Sen kun jakaa n.30 päivälle eli palkasta palkkaan niin ei se ruhtinaallisesti ole Palkasta on vähennetty lainat, auton menot, vakuutukset jyvitettynä, netti ja puhelin, sähkölasku, lapsen vaate, koulu ja harrastemenot jne."

Ihmisillä ei ole kyllä mitään suhteellisuudentajua. Sinä olet palkastasi maksanut jo melkein kaiken mahdollisen elämisen peruskustannukset (paitsi sen ruuan) ja silti melkein tonni käteen jäävää rahaa on liian vähän?? Kuinka paljon sitä rahaa pitäisi sitten jäädä jotta tavallinen rivityöntekijä voisi olla tyytyväinen?

Tuo on kylläkin noin 4500e bruttopalkka, jolla pääsee melkein ylimpään tulodesiiliin. Harva ihan rivityöntekijä tuollaista palkkaa saa.

Mikä ihme tuo on? On jopa lottovoittajia jotka on tuhlannut parissa vuodessa miljoonia. Kaikilla vaan raha ei pysy käsissä, ei vaikka sitä olisi paljon. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot, vanha sananlasku mikä pitää paikkansa.