Miten suhtautuisit, jos miehesi olisi muuttamassa ulkomaille...

Meille oli tulla se tilanne. Olin ensin ihan että jees, mutta kun se kävi todennäköisemmäksi, alkoi tuntua keljulta. Sitten koko homma peruuntui ja olin siitä iloinen. Nolottaa, etten osannut olla kannustavampi. 

Jos meillä ei olisi lapsia, kannustaisin ilman muuta.

Olisin aika ihmeissäni jos nyt jättäisi minut selviytymään lasten kanssa miten kuten. Aika once in the lifetime työtilaisuus pitäisi olla että hyväksyisin, mutta toki jos on hyvät perustelut niin ymmärrän.

Järkyttyisin. En pystyisi pyörittämään yksin miehen yritystä, mitä ihmettä hän sille tekisi, sitä ei voi siirtää ulkomaille ja se työllistää 8 työntekijää.

Joissakin ammateissa se on aika välttämätöntä. Joillekin sopii etäsuhde paremmin ja joillekin huonommin, ei siihen mitään yleispätevää ohjetta ole. Minulle henkilökohtaisesti etäsuhde on ihan ok, mutta ymmärrän että kaikille ei sovi. Jos suhtautuu uraansa kunnianhimoisesti, niin ulkomailla työskentelystä kieltäytyminen tuskin tulee kysymykseen, eli vaihtoehtoina on sitten etäsuhde tai ero. Ei kukaan muu kuin asianosaiset itse voi sanoa, kumpi vaihtoehto juuri teille on parempi.

Meillä siis tilanne, että mies olisi muuttamassa, kunhan löytää sopivan asunnon - ei työn perässä, koska on eläkkeellä. Minä en toistaiseksi voi enkä halua lähteä pysyvästi, ennen kuin lapseni ovat täysi-ikäisiä tai ainakin asuvat omillaan, opiskelemassa tms.

Etätöitä voisin itse tehdä jonkin verran, joten siksi pystyisin oleskelemaan miehen luona pidempään kuin esim. pelkän vkonlopun. Mutta enimmän osan aikaa kuitenkin olisin täällä ja asuttaisiin siis erillään, eri maissa.

ap

Kova ikävä tulisi että pyrkisin itse lähtemään myös ulkomailla miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä siis tilanne, että mies olisi muuttamassa, kunhan löytää sopivan asunnon - ei työn perässä, koska on eläkkeellä. Minä en toistaiseksi voi enkä halua lähteä pysyvästi, ennen kuin lapseni ovat täysi-ikäisiä tai ainakin asuvat omillaan, opiskelemassa tms.

Etätöitä voisin itse tehdä jonkin verran, joten siksi pystyisin oleskelemaan miehen luona pidempään kuin esim. pelkän vkonlopun. Mutta enimmän osan aikaa kuitenkin olisin täällä ja asuttaisiin siis erillään, eri maissa.

ap

Menisikö tuo sitten niin että sinä menisit aina miehen luo, eikä toisin päin? Kyllähän tuo itsestä tuntuisi ettei ole kovin sitoutunut suhteeseen, jos muuten vaan haluaa muuttaa kauas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä siis tilanne, että mies olisi muuttamassa, kunhan löytää sopivan asunnon - ei työn perässä, koska on eläkkeellä. Minä en toistaiseksi voi enkä halua lähteä pysyvästi, ennen kuin lapseni ovat täysi-ikäisiä tai ainakin asuvat omillaan, opiskelemassa tms.

Etätöitä voisin itse tehdä jonkin verran, joten siksi pystyisin oleskelemaan miehen luona pidempään kuin esim. pelkän vkonlopun. Mutta enimmän osan aikaa kuitenkin olisin täällä ja asuttaisiin siis erillään, eri maissa.

ap

Menisikö tuo sitten niin että sinä menisit aina miehen luo, eikä toisin päin? Kyllähän tuo itsestä tuntuisi ettei ole kovin sitoutunut suhteeseen, jos muuten vaan haluaa muuttaa kauas.

Kyllä hän siis myös kävisi täällä. Mutta lähtökohtaisesti siis ajatus, että suurin osa ajasta menisi siellä ja minä mahdollisuuksien mukaan matkustaisin sinne, kun voin. 

ap

Kyllä se olisi tosi vaikeaa. Kun tapasimme, asuimme eri maissa ja olimme etäsuhteessa lähes neljä vuotta; tapasimme muutaman kuukauden välein. Se meni kun ei paremmasta tiedetty. Mutta nyt olemme asuneet yhdessä jo yli 15 vuotta ja olisi todella ikävää joutua taas erilleen. Viime vuonna mies oli työasioiden takia kuukauden toisessa maassa ja totta kai siitä selvisi kun pakko oli, mutta oli tosi ikävä! En niinkään kaipaa mitään apua arjessa (meillä ei ole lapsia; lemmikkejä kyllä mutta niiden hoito menee yksinkin) vaan yksinkertaisesti kaipasin häntä ja hänen läsnäoloaan.

Jos tulisi joku oikein mahtavan upea työtarjous niin yrittäisin sopeutua mutta vaikeaa olisi.

Miten mies suhtautuu teidän suhteeseen ja muuttoonsa?

- minä muutan ja voithan käydä minun luonani kun pystyt (saan kyllä uutta seuraa uudesta kotimaastani mutta voihan sitä nauttia vielä vanhassakin jos käy omalla kustannuksellaan täällä minua viihdyttämässä). Ja kertooko mies usein mitä aikoo tehdä siellä uudessa kodissa jne. Eli kaikki keskittyy hänen haaveisiinsa ja haluihinsa.

-mies on jo pitkään haaveillut yhteisestä elämästänne tuolla uudessa kotimaassa, mies selittää usein mitä sitten tehdään yhdessä siellä ja harmittelee sitä ettet pääse heti yhdessä muuttamaan. Mies aikoo tulla välillä käymään luonasi ja koettaa maksaa usein sinulle lennot uuteen kotiinne.

Eli yleinen asenne vaikuttaisi tosi paljon. Ja se haaveilisinko itsekin eläkepäivistä ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Miten mies suhtautuu teidän suhteeseen ja muuttoonsa?

- minä muutan ja voithan käydä minun luonani kun pystyt (saan kyllä uutta seuraa uudesta kotimaastani mutta voihan sitä nauttia vielä vanhassakin jos käy omalla kustannuksellaan täällä minua viihdyttämässä). Ja kertooko mies usein mitä aikoo tehdä siellä uudessa kodissa jne. Eli kaikki keskittyy hänen haaveisiinsa ja haluihinsa.

-mies on jo pitkään haaveillut yhteisestä elämästänne tuolla uudessa kotimaassa, mies selittää usein mitä sitten tehdään yhdessä siellä ja harmittelee sitä ettet pääse heti yhdessä muuttamaan. Mies aikoo tulla välillä käymään luonasi ja koettaa maksaa usein sinulle lennot uuteen kotiinne.

Eli yleinen asenne vaikuttaisi tosi paljon. Ja se haaveilisinko itsekin eläkepäivistä ulkomailla.

No lähtökohtaisesti ollaan jo pidempään yhdessä puhuttu, että haluttaisiin muuttaa uuteen maahan. Mutta kun tosiaan minulla ei ole mahdollisuutta lähteä nyt, niin mies menisi vähän niinkuin edeltä. Yhteisiä suunnitelmiakin on, niille hetkille, kun olen siellä sekä sitten, kun pääsisin pysyvästi muuttamaan. Sen kokoinen asunto etsinnässä, että lapset voisivat myös tullessaan käymään oleskella meidän kanssa pidempään.

Eli kyllä meillä tilanne on tuo jälkimmäinen. Ja tosiaan, minäkään en varsinaisesti arjen pyörittämiseen tms. tarvitse sitä toista, vaan ihan vaan häntä itseään kyllä kovasti kaipaisin ja ikävöisin, läheisyyttä, kosketusta, sitä, että hän on siinä. 

Toisaalta, kun tiedän, miten paljon hän tätä ulkomaille muuttoa haluaisi  - ja minäkin, sitten kun voin - niin en sitä raaskisi kokonaan torpatakaan "vain" siksi, että ikävä olisi kova, molemmilla.

ap

Tuo kuulostaa, että mies haluaa erota vaikka ei sitä suoraan sano. Ei häntä varmasti haittaa, että käyt häntä välillä katsomassa, mutta ei tämä enää suhteelta kuulosta, vaikka olisitte minkä ikäisiä.

Työn takia määräaikainen muutto voisi olla ok, jossain elämänvaiheessa, mutta kyllä sitä muuten mennään perheenä tai ei ollenkaan. Tai voi pariskunta asua vaikka eri maissa, mutta silloin ei ainakaan täyty minun tarpeeni parisuhteelle. Kavereita voidaan toki olla.

Jos mies haluaisi lähteä ja tietäisi, että minä ja lapset emme pystyisi lähtemään, niin suhteemme ja perheemme ei olisi hänelle tärkeä. Silloin hän saisi lähteä ihan keskenään ja takaisin ei olisi tulemista minun luokseni, enkä minä jäisi odottelemaan. Se olisi ero ja omaisuuden jako.

Olemme asuneet miehen kanssa ja myös lasten kanssa ulkomailla useita vuosia, mutta viimeisen komennuksen aikana sanoin, että enää en lähde. Minulla on Suomessa kaikki (eli oma työni ja yritykseni, kotini, vanhat vanhempani, sisarukseni, ystäväni) ja ulkomailla ei yhtään mitään. Lapsista tiedän myös, että he eivät lähtisi isänsä mukaan, mutta varmasti hänen luonaan kävisivät.

Voin miettiä asiaa uudestaan vasta ehkä sitten vanhana, kun vanhempani eivät enää ole läsnä ja lapset isoja, mutta en kyllä usko lähteväni silloinkaan. Varsinkaan jos mahdolliset lastenlapset olisivat Suomessa.

Tässä tapauksessa lapset eivät varmaan ole tämän muuttajamiehen lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Tässä tapauksessa lapset eivät varmaan ole tämän muuttajamiehen lapsia?

Eivät ole. Miehen lapset ovat jo aikuisia ja asuvat omillaan, nämä kolme ovat minun lapsia.

ap

Up

Ei sopisi. Oli lapsia tai ei, jos muuttaa ihan muuten vaan ulkomaille yksinään niin saa sitten kyllä muutenkin alkaa elämään yksinään.

"Pakon" edessä olisin valmis väliaikaisiin järjestelyihin vaikken tästä pitäisikään (vielä inhottavampaa lasten kannalta). Ratkaiseva tekijä on se syy, jos työ pakottaa väliaikaisesti erilleen niin se on vielä järjestettävissä, jos toinen haluaa muuten vain aurinkoon pötköttelemään niin ei käy.

Jos olisi yhteinen vauva lähtisin mukaan.

Mun mies saa lähteä Moselin rannalle asumaan n 5v päästä. Itse seuraan sinne 10v päästä, kun itekin pääsen eläkkeelle. Koko aikaa tarvi kyhnätä toisen kanssa.

Lapset aikuisia, toinen asuu Ruotsissa ja toinen Ranskassa.