Mitä sinun pitäisi oivaltaa elämässäsi?

Pitäisi oivaltaa että tämä hetki luo tulevaisuutta. Jos haluan tulevaisuudelta jotain, pitäisi minun toimia nyt, tässä hetkessä eikä vaan odottaa tumput suorina ja toivoa parasta.

Ei kai kukaan voi sanoa, että minun pitäisi oivaltaa sitä ja sitä. Silloinhan sen on jo oivaltanut. Ap on oivaltanut, että pitäisi olla kiitollinen, eka vastaaja on oivaltanut, että pitäisi tehdä jotain. Se ei vaan vielä auta, koska lisäksi pitäisi kai oivaltaa, MITEN se tehdäön.

Mun pitöisi oivaltaa, miten lakkaisin pitämästä itseäni vastuullisena kaikesta ja syyllisenä Kaikkeen.

Pitäisi oivaltaa, että minä, ja vain minä, olen vastuussa omasta onnellisuudestani.

Kyseessä siis tilanne, jossa peilaan nykyistä parisuhdetta edelliseen. Edellisessä sain paljon enemmän tukea ja rakkautta, ja pysyin tyytyväisempänä. Nyt olen onneton, koska tunnen niin monissa tilanteissa olevani yksin.

Pitäisi oivaltaa että olen yhtä arvokas kuin muut.

Oivaltaa, että työn tekeminen on tärkeää yhteiskunnan toimivuuden kannalta.

Olen traumataustainen, enkä näe työnteossa mitään hienoa. Pelkkää elämänsä kuluttamista ja uuvuttavaa pakkopullaa. Silti palaan itsekin töihin vanhempainvapaan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan voi sanoa, että minun pitäisi oivaltaa sitä ja sitä. Silloinhan sen on jo oivaltanut. Ap on oivaltanut, että pitäisi olla kiitollinen, eka vastaaja on oivaltanut, että pitäisi tehdä jotain. Se ei vaan vielä auta, koska lisäksi pitäisi kai oivaltaa, MITEN se tehdäön.

Mun pitöisi oivaltaa, miten lakkaisin pitämästä itseäni vastuullisena kaikesta ja syyllisenä Kaikkeen.

Niin, ensimmäinen oivallus on tapahtunut. Mutta se kokemus puuttuu. Lopullinen muutos tulee vasta, kun sen oivaltaa kokemuksen tasolla. Tätä siis kysyn. Ehkä aloitus olisi myös voinut olla ”mitä haluat vielä oppia perusteellisesti?”. Mutta halusin rajata aloituksella pois pianonsoiton alkeet ja small talkin puhumisen tms konkreettiset taidot.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oivaltaa, että työn tekeminen on tärkeää yhteiskunnan toimivuuden kannalta.

Olen traumataustainen, enkä näe työnteossa mitään hienoa. Pelkkää elämänsä kuluttamista ja uuvuttavaa pakkopullaa. Silti palaan itsekin töihin vanhempainvapaan jälkeen.

Minä olin nuorena työttömänä, ja kun siihen tuli muutos, niin elämäni muutti fiilis, että minulla on identiteetti. Olen joku.

Työ oli silti raatamista, mutta tämä fiilis auttoi.