Lue keskustelun säännöt.
Minua ei kiinnosta raha tippaakaan
26.01.2020 |
En vain pysty samaistumaan ystävieni/läheisteni/työkavereideni/tuttavieni ajatuksiin, joissa tuntuu keskeisenä ajatuksena olemaan raha, varallisuus, omaisuus ja sen kerryttäminen. Itkevät koko ajan palkankorotuksen perään ja laskevat joka sentin ja kusevat hunajaa jos saivat jonkun vakuutussopparin 10 e halvemmalla kun kilpailuttivat. Mä en vaan tajua. Minua ei kiinnosta, jos saan palkankorotuksen tai jos saan jostain nyt yhtäkkiä jonkun alennuksen. Olen keskituloinen, mutta mulla on jonkin verran perittyä omaisuutta. Sen verran ettei tarvitsisi ottaa asuntolainaa (nyt asumme vuokralla, koska asuntomme on ihana ja tosi edullinen vs omistusasunto samalla sijainnilla) vaikka olen eronnut ja minulla on kolme lasta joiden elatukseen lasten isä ei juurikaan osallistu. Oikeastaan en edes koskaan käytä omaisuuttani, keskipalkkani riittää hyvin minun ja lasten elämään, emme osta mitään luksusta. Lapsilla on laadukkaat vaatteet (ulkovaatteet hyvinkin kalliita), laadukkaat reput, kännykät ym niin kestävät useamman vuoden (köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa), ja yleensä jos pyytävät jotain, pystyn sen ostamaan. Meillä ei kuitenkaan ole autoa, ekologisista periaatesyistä osin. Emme myöskään matkustele lentämällä samoista syistä. Syömme pääosin luomua mutta se onkin ainoa kalliimpi asia arjessamme. Itse ostan harvoin mitään, välillä vaatteita sen verran että näytän suht siistiltä, lapsilla on sen sijaan kyllä aina siistit vaatteet, harrastukset sen mukaan mitä haluavat, mutta kukaan ei edes harrasta mitään erityisen kallista kuten jääkiekkoa tms, ihan normaalit pari kertaa viikossa olevat harrastukset, kullakin omansa. Tärkeimpänä pidän, että harrastukset ovat lähellä ja pääsevät kulkemaan jalan eikä tarvitse kuskailla kun autoa en haluaisi hankkia ja lapsillekin hyvä että pääsevät itse kävellen.
Arvokkain resurssini on aika, josta on jatkuvasti pulaa. Sen vuoksi mietin lasten harrastusket ja menot niin, ettei tarvitsisi kuskailla ja tilaan ruuat meille kauppakassipalveluista ja välillä voltista tms jos tulee kiire päivällisen kanssa. Meillä käy siivooja ja kun lapset olivat pienempiä, palkkasin usein lapsenvahdin. Oikeastaan muuhun ei meillä mene rahaa, asumiskulut ovat edulliset, vaikka meillä on liiankin iso asunto. Autoon ei mene, kun sitä ei ole, takseja/uberia/viavania käytän säännöllisesti, muuten HSL liput, harrastuskulut taitava olla muutamia satasia vuodessa, en ole niin tarkkaan laskenut niitä. Tällä elämäntyylillä minun keskituloisen palkasta jää joka kuukausi yleensä vähän plussalle, ja jos menisi miinukselle, ottaisin sitten toiselta tililtä. Tämän vuoksi on tosi vaikea motivoitua miettimään palkan suuruutta tai asoiden hintoja. Mitään ei täältä kuitenkaan mukaansa saa, en ymmärrä asiasta stressaamista. Tämä on minun tapani elää, ja en ymmärrä mikseivät muutkin eläisi näin, miksi pitää stresata, juosta koko ajan paremman elintason perässä, miksi pitää käydä kalliilla ulkomaanreissuilla ja tehdä sen takia ylitöitä, istua illat autossa kuskaamassa lapsia kaukana oleviin harkkoihin, näännyttää itsensä töissä että etenee urallaan ja pystyy ostamaan hienoimmat ja uusimmat jutut ja autot ja asunnot. Kertokaas, mielenkiintosta kuulla muiden ajatuksia. Jätänkö nyt jotain huomaamatta kun en osallistu tuohon rahan perässä juoksuun?
Kommentit (7)
Yksi syy eroon ex-miehestäni oli juuri hänen jatkuva rahan perässä juoksemisensa (oli kyllä muitakin, painavampia syitä), mutta ehkä juuri eron jälkeen tajusinkin miten turhaa se oli. Mies halusi aina että kaikki olisi hienoa ja kallista, laadukkaat kalliit autot ja asunnot, design-esineet, merkkivaatteet, kalliit kesälomamatkat, hienot ravintolat ym. Se oli tosi tyhjää ja onttoa elämää. Kun sieltä lähdin, olen niin onnellinen ettei tarvitse enää yhtään ajatella rahaa muuta kuin sen hetken kun maksaa laskut ja joskus ostaa jotain. Sen kerääminen tai ns statussymboleiden hankkiminen ei minua enää kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jää todellakin jotain huomaamatta, ja tossa sun tekstissä se lukeekin "keskituloinen" "perintöä joten ei tarvitsisi ottaa asuntolainaa" - nuo ovat yleensä ne syyt että on pakko kerätä rahaa. Pienituloisen palkasta ei jää tarpeeksi rahaa elämiseen, etenkään jos olisi kolme lasta kuten sinulla. Useimpien ihmisten on myös pakko ottaa asuntolaina ja taistella hampaat irvessä sen maksamiseksi.
Suurituloiset sitten vielä omassa liigassaan, mutta kyllä hekin yleensä rahan perässä juoksevat, juuri siksi varmaan ovatkin suurituloisia, että heitä se raha kiinostaa rahan itsensä ja kaiken egon korottamisen vuoksi. Mutta sitten on myös pienituloisten joukko, joiden on pakko olla rahasta kiinnostuneita koska se ei koskaan riitä.
Olet etuoikeutetussa asemassa tuon perintösi vuoksi ja keskituloisena on kuitenkin paremmassa asemassa kuin pienituloisena. Uskon myös, että kun sulla ei ole autoa sulla jää paljon enemmän rahaa käteen kuin normikeskituloisella.
Niin eihän raha silloin kiinnosta kun sitä on eikä sen eteen ole mitään tehnyt. Sellaista ei osaa arvostaa.
Ei minuakaan kiinnostaisi raha jos olisi 6-numeroinen tai isompi perintö. Saisin sen ihan kevyesti riittämään palkan ohella loppuelämäksi.
Vähän eri asia kun tilin saldo kuun lopulla voi ratkaista sen syötkö vai maksatko sähkön. Silloin muu ei mielessä pyörikään ja se on aivan paskaa elämää se, voin kokemuksesta sanoa.
Arvostan. Raha tuntuu nykyisin olevan kaiken pahan alku ja juuri; se saa ihmiset hulluiksi ja tekemään traagisiakin temppuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Jos luopuu autosta ja valitsee harrastukset läheltä, jää niin paljon rahaa käteen kuussa ettei sitä tarvitse edes ajatella. Näin ainakin toisen keskituloisen kokemuksella. Mullakin kyllä omaisuutta, mutta ei siihen tarvitse koskaan kajota koska tulot riittää oikein hyvin kun autosta luovuin. Taksilla sit ne ihan pakolliset jutut (joita tulee ehkä muutamia kertoja vuodessa, joten ei todellakaan mene lähellekään auton omistamisen kuluja) plus ollaan kaikki tosi hyvässä fyysisessä kunnossa koska kävellään /pyöräillään joka paikaan just siks kun autoa ei ole. Auto helposti laiskistaa sen lisäksi että vie rahat ja saastuttaa. Monet omistaa auton lasten harrastusten takia. Ei tuu mieleen sitten ajatella boksin ulkopuolelta että voisko harrastukset olla sellaisia joihin pääsee pyörällä/kävellen/bussilla ja saa aika ison elämänlaadun parannuksen monelta kantilta.
En lukenut tekstiäsi kokonaan, kun oli ylipitkä. Minua ei ole koskaan kiinnostanut raha, mutta olen ajautunut älyttömän hyväpalkkaiseen työhön, ja lisäksi mieheni on erittäin varakas. Mulle tulee rahaa ovista ja ikkunoista, kun juuri sitä en tavoitellut.