Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien kokemuksia lapsen uhmakkuushäiriöstä? Vai vaan tavallista uhmaa..
26.01.2020 |
Lapsi on nyt 7v. Saa välillä ns. kohtauksia että tekee tahallaan ja tietoisesti väärin (esim. aloittaa kiroilurallattelun kun meillä on vieraita, vaikka ei muuten kotona meillä kiroilla), käy tuulella, eli saattaa ilman mitään ilmeistä syytä olla hyvin pahantuulinen ja kärttyinen ja sen saa tuta koko perhe. Inhoaa pääosan ajasta pikkusisartaan, vaikka tämä ei ole tehnyt mitään pahaa. Syyttelee muita ja valehtelee. Huutaa. Välillä saa raivokohtauksia jossa lyö ja potkii perheenjäseniä.
Koulussa käyttäytyy pääsääntöisesti hyvin, mutta sielläkin on muutaman kerran saanut jonkinlaisen raivokohtauksen ristiriitatilanteissa.
Ison osan ajasta on kuitenkin ns. normaali ja rauhallinen lapsi, mutta näitä oireita on kuitenkin viikottain. Ollut jo n. 2-3 vuotta. Olemme jonossa perheneuvolaan, jono on kuukausia.. ja minulla on Itsellä jo voimat aika lopussa ja itku herkässä. Sukulaiset syyttelee kurin puutteesta, mutta tähän lapseen ei vaan tavanomaiset keinot riitä (meillä on myös muita lapsia jotka ei käyttäydy näin). Kaikki kurinpidolliset toimenpiteet ylipäätään päättyy yleensä siihen että lapsi taistelee raivokkaasti kieltoja ym vastaan, fyysisesti ja verbaalisesti. Yritän selvittää tilanteet siksi rauhallisesti puhumalla, kuitenkin pitämällä tietyistä rajoista kiinni.
Olen miettinyt voisiko lapsella olla tuo uhmakkuushäiriö?
Kommentit (59)
Voiko taustalla olla jotain muuta, neurologista ongelmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoittaa "tavanomaiset keinot"? Eikö esimerkiksi ole löydettävissä rangaistusta joka lapseen tehoaisi? Eli sellaista jonka saamista lapsi pelkäisi siinä määrin kovaa, että ei uskaltaisi uhmata?
Ei kuulosta tavalliselta uhmalta. Huomiota lapsi tuntuu hakevan, ja se sinänsä on normaalia. Keinot tuntuvat kuitenkin melko äärimmäisiltä.
Hyvä, että olette menossa perheneuvolaan! Sitä odotellessa voisitte kokeilla huomion antamista positiivisen kautta. Jättäkää kaikki kiukuttelu ja huono käytös täysin huomiotta. Kehukaa ja huomioikaa kaikki kiva käytös. Ehkä lapsi hoksaa, ettei kiukkuaminen kannatakaan, kun hän ei saa siitä haluamaansa palkkiota eli huomiota. Kertokaa tarvittaessa myös lähipiirille, että kokeilette tällaista lähestymistapaa.
Hyvin mahdollista, yleensä sitä uhmaa on kausittain, ei vuosia perätysten.
Jos lapsi inhoaa nuorempaa sisarustaan, ja ilmeisesti perheessä on vanhempiakin (kunnolla käyttäytyviä) sisaruksia, lähtisin minä kyllä tarkastelemaan myös perheen dynamiikkaa.
Keskimmäiset lapset saavat yleensä kirkkaasti vähiten huomiota perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kuopukseen ei tehonnut mikään sanktio. Jopa puhelin otettiin kuukaudeksi pois. Mentiin yksityiselle lääkäriasemalle, raudanpuute (hemoglobiini normaali, mutta ferritiini 15) ja masennus. Kumpaakin sairautta hoidettiin vuosi, nyt menee samanlailla kuin muidenkin lasten kanssa.
Allergiaa?
Meillä yksi lapsista sai kovia raivareita ja kiukutteli välillä tunnin putkeen. Tajuttiin sitten että nämä aina 2 tuntia pähkinöiden syönnin jälkeen. Myöhemmin allergisoitui myös sitruksille, vehnälle, kanamunalle, monille mausteille. Ainoa oire oli tuo kiukkuaminen ja raivoaminen. Nuo allergiat näkyivät kyllä allergiatesteissä (niiltä osin mitä testattiin ). Kun lapsi söi vain hänelle sopivaa ruokaa niin ei mitään ongelmia. Nyt tämä lapsi jo teini ja enää välttelee vain pähkinöitä ja minttua koska näistä tulee edelleen tosi kurja olo.
Ap voisitko pitää kirjaa lapsen syömisestä ja kiukkuamisesta. Liittyykö johonkin/joihinkin ruoka-aineeseen, mausteekseen, lisäaineeseen ym?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta tavalliselta uhmalta. Huomiota lapsi tuntuu hakevan, ja se sinänsä on normaalia. Keinot tuntuvat kuitenkin melko äärimmäisiltä.
Hyvä, että olette menossa perheneuvolaan! Sitä odotellessa voisitte kokeilla huomion antamista positiivisen kautta. Jättäkää kaikki kiukuttelu ja huono käytös täysin huomiotta. Kehukaa ja huomioikaa kaikki kiva käytös. Ehkä lapsi hoksaa, ettei kiukkuaminen kannatakaan, kun hän ei saa siitä haluamaansa palkkiota eli huomiota. Kertokaa tarvittaessa myös lähipiirille, että kokeilette tällaista lähestymistapaa.
Lapsi saa paljon positiivista huomiota ja se vaikuttaa lapseen myönteisesti, mutta ei poista käytösoireita kokonaan. Sekin tekee asiasta itselle raskasta kun tuntuu että tekee hirveästi (tuo myönteinen suhtautuminen ja sanojen asettelu on joskus voimia vievää kun lapsen käytös kuitenkin on haastavaa vähän koko ajan ja itse on välillä myös tosi väsynyt) ja silti hakataan päätä seinään niiden samojen asioiden kanssa.
Tavalliset sanktiot on esim. peliajan evääminen, hauskojen reissujen evääminen.. riippuen vähän tilanteesta, koitan pitää seuraamukset loogisina. Tyyliin jos kiroilee kun meillä on vieraita niin ensi viikolla ei sitten kaveritkaan voi tulla kylään kun ei osaa käyttäytyä.
Ap
Kovemmat sanktiot? Esim. hyvä kikka on laittaa lapsi nurkkaan seisomaan naama nurkassa kiinni (ja suu kiinni/hiljaa) niin pitkäksi aikaa kunnes lupaa totella. Ja jos ei pidä lupauksestaan kiinni niin joutuu armotta takaisin seisomaan.
Kovin helläkätinen ei kannata olla, jos haluaa lapsessa aidosti asennemuutoksen aikaan sen suhteen, että kuka perheessä päättää ja miten perheenjäseniin suhtaudutaan. Muutenkin rankkuihin pätee se, että mitä kovempi rankku niin sitä pidempään se pysyy mielessä eli sitä harvemmin tarvitsee antaa rankkua tai muutenkaan kärsiä konflikteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovemmat sanktiot? Esim. hyvä kikka on laittaa lapsi nurkkaan seisomaan naama nurkassa kiinni (ja suu kiinni/hiljaa) niin pitkäksi aikaa kunnes lupaa totella. Ja jos ei pidä lupauksestaan kiinni niin joutuu armotta takaisin seisomaan.
Kovin helläkätinen ei kannata olla, jos haluaa lapsessa aidosti asennemuutoksen aikaan sen suhteen, että kuka perheessä päättää ja miten perheenjäseniin suhtaudutaan. Muutenkin rankkuihin pätee se, että mitä kovempi rankku niin sitä pidempään se pysyy mielessä eli sitä harvemmin tarvitsee antaa rankkua tai muutenkaan kärsiä konflikteista.
No en halua syytettä pahoinpitelystä tai lastensuojelua perään. Ja kun tämä lapsi ei todellakaan edes seisoisi siellä nurkassa, niin menisi aika väkivaltaiseksi tuollainenkin “rankaisu”.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovemmat sanktiot? Esim. hyvä kikka on laittaa lapsi nurkkaan seisomaan naama nurkassa kiinni (ja suu kiinni/hiljaa) niin pitkäksi aikaa kunnes lupaa totella. Ja jos ei pidä lupauksestaan kiinni niin joutuu armotta takaisin seisomaan.
Kovin helläkätinen ei kannata olla, jos haluaa lapsessa aidosti asennemuutoksen aikaan sen suhteen, että kuka perheessä päättää ja miten perheenjäseniin suhtaudutaan. Muutenkin rankkuihin pätee se, että mitä kovempi rankku niin sitä pidempään se pysyy mielessä eli sitä harvemmin tarvitsee antaa rankkua tai muutenkaan kärsiä konflikteista.
No en halua syytettä pahoinpitelystä tai lastensuojelua perään. Ja kun tämä lapsi ei todellakaan edes seisoisi siellä nurkassa, niin menisi aika väkivaltaiseksi tuollainenkin “rankaisu”.
Ap
Jos lapsella on nepsy-pulmaa tai vaikka noita ravintoon liittyviä taustatekijöitä, ei mikään rangaistu auta. Eihän lapsi "valitse" kiukkua, vaan hän ei vaan voi sille mitään. Ankarat rangaistukset luovat negatiivisuuden kehän: lapsi ei voi onnistua, joten seurauksena on aina vain pahempaa simputusta. Olet siis, ap, oikeassa, kun et lähde sille linjalle.
Voisiko koulu/päiväkoti tukea teitä perheneuvolaa odotellessa? Psykologin tutkimukset voisi olla askel eteenpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovemmat sanktiot? Esim. hyvä kikka on laittaa lapsi nurkkaan seisomaan naama nurkassa kiinni (ja suu kiinni/hiljaa) niin pitkäksi aikaa kunnes lupaa totella. Ja jos ei pidä lupauksestaan kiinni niin joutuu armotta takaisin seisomaan.
Kovin helläkätinen ei kannata olla, jos haluaa lapsessa aidosti asennemuutoksen aikaan sen suhteen, että kuka perheessä päättää ja miten perheenjäseniin suhtaudutaan. Muutenkin rankkuihin pätee se, että mitä kovempi rankku niin sitä pidempään se pysyy mielessä eli sitä harvemmin tarvitsee antaa rankkua tai muutenkaan kärsiä konflikteista.
No en halua syytettä pahoinpitelystä tai lastensuojelua perään. Ja kun tämä lapsi ei todellakaan edes seisoisi siellä nurkassa, niin menisi aika väkivaltaiseksi tuollainenkin “rankaisu”.
Ap
Pahoinpitely ei ole sitä, että lapsella on tylsää katsoessaan seinää. Pahoinpitely on tahallista kivun aiheuttamista (ks. rikoslaki). Lapsen pitäminen tietyssä paikassa ei sekään vaadi pahoinpitelyä. Se ei ole lastensuojeluasia jos lakia ei ole rikottu ja sitä paitsi ei lastensuojelu edes tiedä mitä ihmisten kodeissa tapahtuu harvinaisia poikkeustapauksia lukuunottomatta, joten turha niitä on pelätä joka käänteessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella on nepsy-pulmaa tai vaikka noita ravintoon liittyviä taustatekijöitä, ei mikään rangaistu auta. Eihän lapsi "valitse" kiukkua, vaan hän ei vaan voi sille mitään. Ankarat rangaistukset luovat negatiivisuuden kehän: lapsi ei voi onnistua, joten seurauksena on aina vain pahempaa simputusta. Olet siis, ap, oikeassa, kun et lähde sille linjalle.
Jos koulussa käyttäytyy pääsääntöisesti hyvin, niin ei se oikein viittaa siihen, etteikö voisi itse käytökselleen mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella on nepsy-pulmaa tai vaikka noita ravintoon liittyviä taustatekijöitä, ei mikään rangaistu auta. Eihän lapsi "valitse" kiukkua, vaan hän ei vaan voi sille mitään. Ankarat rangaistukset luovat negatiivisuuden kehän: lapsi ei voi onnistua, joten seurauksena on aina vain pahempaa simputusta. Olet siis, ap, oikeassa, kun et lähde sille linjalle.
Jos koulussa käyttäytyy pääsääntöisesti hyvin, niin ei se oikein viittaa siihen, etteikö voisi itse käytökselleen mitään.
AP kertoi lapsen saaneen koulussakin kiukkukohtauksia. Se ei ole normaalia, vaan viittaa sellaisiin tunne-elämän pulmiin, joita lapsi ei voi hallita.
Seisottaminen on pahoinpitelyä, jos sitä tehdään väsymykseen asti. Pointti rangaistusten järkevyyden miettimisessä ei kuitenkaan ollut pahoinpitelyn määritelmä vaan se, ettei rangaistus voi mitenkään johtaa toivottuun lopputulokseen, jos lapsi ei pysty vaikuttamaan käytökseensä itse. Olen verrannut tätä vaikkapa hikotteluun: vaikka löisit lasta aina kun hän saa hikan, hän tulee jatkossakin hikottelemaan, sillä kyseessä ei ole tahdonalainen toiminto. Nepsy-lasten aivot ovat rakentuneet toisin kuin muiden, siksi he reagoivat miten reagoivat. Mikään rankaiseminen ei sitä muuta.
Meillä myös 8-vuotias tyttö joka vänkää vastaan vähän joka asiassa, haukkuu minua (äitiään) ja saa raivokohtauksia joissa itkee ja huutaa tunninkin ajan (näitä tulee yleensä jos kielletään jotain tai pyydetään/käsketään tehdä jotain mitä ei juuri sillä hetkellä haluaisi, esim. tulla syömään, lähtemään mukaan ulos tms. eli ihan arkisissa tilanteissa). Tyttö ei oikein kestä pettymyksiä tai komentamista, loukkaantuu ja alkaa itkeä/huutaa. Kaikki pitäisi mennä siten kuin hän haluaa. Koulussa menee kuitenkin hyvin, mitä nyt arki-iltaisin on välillä vähän väsynyt. Mutta tuohon kotikäytökseen alan olla aika väsynyt ja tunnen epäonnistuneeni äitinä... :( olen miettinyt voisiko olla esim. tuo uhmakkuushäiriöstä, koska nuorempi sisarus on ihan erilainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella on nepsy-pulmaa tai vaikka noita ravintoon liittyviä taustatekijöitä, ei mikään rangaistu auta. Eihän lapsi "valitse" kiukkua, vaan hän ei vaan voi sille mitään. Ankarat rangaistukset luovat negatiivisuuden kehän: lapsi ei voi onnistua, joten seurauksena on aina vain pahempaa simputusta. Olet siis, ap, oikeassa, kun et lähde sille linjalle.
Jos koulussa käyttäytyy pääsääntöisesti hyvin, niin ei se oikein viittaa siihen, etteikö voisi itse käytökselleen mitään.
AP kertoi lapsen saaneen koulussakin kiukkukohtauksia. Se ei ole normaalia, vaan viittaa sellaisiin tunne-elämän pulmiin, joita lapsi ei voi hallita.
Seisottaminen on pahoinpitelyä, jos sitä tehdään väsymykseen asti. Pointti rangaistusten järkevyyden miettimisessä ei kuitenkaan ollut pahoinpitelyn määritelmä vaan se, ettei rangaistus voi mitenkään johtaa toivottuun lopputulokseen, jos lapsi ei pysty vaikuttamaan käytökseensä itse. Olen verrannut tätä vaikkapa hikotteluun: vaikka löisit lasta aina kun hän saa hikan, hän tulee jatkossakin hikottelemaan, sillä kyseessä ei ole tahdonalainen toiminto. Nepsy-lasten aivot ovat rakentuneet toisin kuin muiden, siksi he reagoivat miten reagoivat. Mikään rankaiseminen ei sitä muuta.
Jos kotona ei ole tarpeeksi kuria eikä edellytetä vanhempien kunnioitusta, niin väkisinkin se heijastuu myös muualla käytökseen, vaikka ei toki yhtä voimakkaasti kuin kotona. Väsymys ei ole pahoinpitelyä ja sitä paitsi 7v jaksaa seistä sen verran pitkään, että tylsyys iskee kyllä paljon ennen väsymystä.
Mitä näihin nepsy-juttuihin ja muihin oletettuihin häiriöihin tulee, nykypäivänä hyvin tyypillisesti lähdetään niistä etsimään syytä, jotta saataisiin joku "hyväksytty" syy sille, miksi lapsi käyttäytyy huonosti. Valtaosa näistä jostain häiriöstä epäillyistä lapsista ei oikeasti tarvitsisi mitään muuta kuin tiukkaa kurinpitoa. Mutta koska kurinpito on tänä päivänä muotia nähdä jonain sellaisena mikä ensisijaisesti aiheuttaa lapselle haittaa, niin varsinkaan tiukka kurinpito ei tunnu monille olevan vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta tavalliselta uhmalta. Huomiota lapsi tuntuu hakevan, ja se sinänsä on normaalia. Keinot tuntuvat kuitenkin melko äärimmäisiltä.
Hyvä, että olette menossa perheneuvolaan! Sitä odotellessa voisitte kokeilla huomion antamista positiivisen kautta. Jättäkää kaikki kiukuttelu ja huono käytös täysin huomiotta. Kehukaa ja huomioikaa kaikki kiva käytös. Ehkä lapsi hoksaa, ettei kiukkuaminen kannatakaan, kun hän ei saa siitä haluamaansa palkkiota eli huomiota. Kertokaa tarvittaessa myös lähipiirille, että kokeilette tällaista lähestymistapaa.
Lapsi saa paljon positiivista huomiota ja se vaikuttaa lapseen myönteisesti, mutta ei poista käytösoireita kokonaan. Sekin tekee asiasta itselle raskasta kun tuntuu että tekee hirveästi (tuo myönteinen suhtautuminen ja sanojen asettelu on joskus voimia vievää kun lapsen käytös kuitenkin on haastavaa vähän koko ajan ja itse on välillä myös tosi väsynyt) ja silti hakataan päätä seinään niiden samojen asioiden kanssa.
Tavalliset sanktiot on esim. peliajan evääminen, hauskojen reissujen evääminen.. riippuen vähän tilanteesta, koitan pitää seuraamukset loogisina. Tyyliin jos kiroilee kun meillä on vieraita niin ensi viikolla ei sitten kaveritkaan voi tulla kylään kun ei osaa käyttäytyä.
Ap
Millä tavalla te toimitte silloin kun se kiroilurallattelu on päällä? Mitä seurauksia siitä tulee sillä hetkellä kun lapsi kiroilee?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on nyt 7v. Saa välillä ns. kohtauksia että tekee tahallaan ja tietoisesti väärin (esim. aloittaa kiroilurallattelun kun meillä on vieraita, vaikka ei muuten kotona meillä kiroilla), käy tuulella, eli saattaa ilman mitään ilmeistä syytä olla hyvin pahantuulinen ja kärttyinen ja sen saa tuta koko perhe. Inhoaa pääosan ajasta pikkusisartaan, vaikka tämä ei ole tehnyt mitään pahaa. Syyttelee muita ja valehtelee. Huutaa. Välillä saa raivokohtauksia jossa lyö ja potkii perheenjäseniä.
Ts. lapsi ei pidä teitä oikein minkäänlaisina auktoriteetteina ja alleviivaa sitä käytöksellä joka on aikalailla rinnasteinen haistatteluun. Näkyvät halveksunnan ja uhmakkuuden osoitukset ovat ne mihin pitää puuttua lujalla kädellä ja ensimmäisenä jos haluaa olla auktoriteetti lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovemmat sanktiot? Esim. hyvä kikka on laittaa lapsi nurkkaan seisomaan naama nurkassa kiinni (ja suu kiinni/hiljaa) niin pitkäksi aikaa kunnes lupaa totella. Ja jos ei pidä lupauksestaan kiinni niin joutuu armotta takaisin seisomaan.
Kovin helläkätinen ei kannata olla, jos haluaa lapsessa aidosti asennemuutoksen aikaan sen suhteen, että kuka perheessä päättää ja miten perheenjäseniin suhtaudutaan. Muutenkin rankkuihin pätee se, että mitä kovempi rankku niin sitä pidempään se pysyy mielessä eli sitä harvemmin tarvitsee antaa rankkua tai muutenkaan kärsiä konflikteista.
No en halua syytettä pahoinpitelystä tai lastensuojelua perään. Ja kun tämä lapsi ei todellakaan edes seisoisi siellä nurkassa, niin menisi aika väkivaltaiseksi tuollainenkin “rankaisu”.
Ap
Pahoinpitely ei ole sitä, että lapsella on tylsää katsoessaan seinää. Pahoinpitely on tahallista kivun aiheuttamista (ks. rikoslaki). Lapsen pitäminen tietyssä paikassa ei sekään vaadi pahoinpitelyä. Se ei ole lastensuojeluasia jos lakia ei ole rikottu ja sitä paitsi ei lastensuojelu edes tiedä mitä ihmisten kodeissa tapahtuu harvinaisia poikkeustapauksia lukuunottomatta, joten turha niitä on pelätä joka käänteessä.
Niin, tarkoitin kyllä että lasta ei saa seisomaan nurkassa ilman väkivaltaisia keinoja. Ei hän ole sellainen lapsi joka taivutetaan johonkin uhkailemalla, kiristämällä, kurittamalla tai pakottamalla. Toisin kuin kuopus jolle riittää viimeistään pieni äänenkorotus.
Kysyin nyt kokemuksia niiltä joilla on kokemusta uhmakkuushäiriöstä, enkä kenenkään mututuntumia siitä miten normilasta kuuluu kurittaa.
Ap
Up