Ideaalein kumppanuussuhde sinulle

34v nuorempi tyttö

Olen keski-ikäinen nainen, aikuiset lapset ja pitkä heteroavioliitto. Jälkiviisaus paras viisaus; minulle olisi sopinut parhaiten suhde toisen akateemisen, paljon lukevan naisen kanssa - ilman lapsia. Keskusteluja, kulttuuria, rakkautta. Tunnen itseni idiootiksi nykyisin, kun koskaan kuvittelin sopeutuvani - saatika olevani onnellinen - normaalissa ”lapsiperhearjessa”. Valitettavasti koen tämän kaiken olleen se ”risti”, jonka väärillä valinnoillaan joutuu kantamaan.

N46

Etäsuhde nuorempaan naiseen.

Pusipuspusi vaan

Olisi pitänyt valita tarkemmin mies, jonka kanssa yhteisiä muelenkiinnonkohteita (muitakin kuin arjenpyöritys). Nyt on sitten se ”pakollinen” teatterireissu/konsertti kerran kuussa, muuten kumpikin elää omaa hiljaista puuhasteluaan isossa talossa. Lapset jo muuttaneet. Tätä en halunnut.

Seksuaalisesti löyhä ekologinen yhteisö ilman pariutumista.

Arki on ihmisen parasta aikaa. Ei se elämä hurvittelemalla paremmaksi muutu, mutta typerykset kuvittelevat aina jääneensä jostain paitsi tai että olisivat jotenkin oudosti ansainneet jotain "parempaa". Eivät he silti koskaan ole viitsineet nostaa tikkua ristiin saadakseen muutosta

Vierailija kirjoitti:

Arki on ihmisen parasta aikaa. Ei se elämä hurvittelemalla paremmaksi muutu, mutta typerykset kuvittelevat aina jääneensä jostain paitsi tai että olisivat jotenkin oudosti ansainneet jotain "parempaa". Eivät he silti koskaan ole viitsineet nostaa tikkua ristiin saadakseen muutosta

Kysyttiinkö tätä? Tuskin mikään v_ituttaa enemää tälä palstalla kun nämä ohiviisastelijat.

Vierailija kirjoitti:

Olen keski-ikäinen nainen, aikuiset lapset ja pitkä heteroavioliitto. Jälkiviisaus paras viisaus; minulle olisi sopinut parhaiten suhde toisen akateemisen, paljon lukevan naisen kanssa - ilman lapsia. Keskusteluja, kulttuuria, rakkautta. Tunnen itseni idiootiksi nykyisin, kun koskaan kuvittelin sopeutuvani - saatika olevani onnellinen - normaalissa ”lapsiperhearjessa”. Valitettavasti koen tämän kaiken olleen se ”risti”, jonka väärillä valinnoillaan joutuu kantamaan.

N46

Aikuinen nainen jossittelee ja inhoaa elämäänsä. Se on säälittävää. Etenkin, kun kuviossa on lapsia.

Terve ihminen on sovussa elämänsä kanssa ja tekee itselleen sopivia ratkaisuja. Vain nykyisyyttä voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisi pitänyt valita tarkemmin mies, jonka kanssa yhteisiä muelenkiinnonkohteita (muitakin kuin arjenpyöritys). Nyt on sitten se ”pakollinen” teatterireissu/konsertti kerran kuussa, muuten kumpikin elää omaa hiljaista puuhasteluaan isossa talossa. Lapset jo muuttaneet. Tätä en halunnut.

Aivan. Etkä tiedä mitä asialle voi tehdä muuta kuin valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arki on ihmisen parasta aikaa. Ei se elämä hurvittelemalla paremmaksi muutu, mutta typerykset kuvittelevat aina jääneensä jostain paitsi tai että olisivat jotenkin oudosti ansainneet jotain "parempaa". Eivät he silti koskaan ole viitsineet nostaa tikkua ristiin saadakseen muutosta

Kysyttiinkö tätä? Tuskin mikään v_ituttaa enemää tälä palstalla kun nämä ohiviisastelijat.

Niin olisihan se tietenkin helppoa jos asioihin olisi yksi yksinkertainen ja mustavalkoinen vastaus. Sinulla on pimppi ja minulla on pippeli, vaan miksi se ei silti aina johda onnelliseen lopputulokseen

Kyllä tämä suhde aika ideaalinen on, minun kannaltani ainakin. Tiedän osa-alueen, jolla pitäisi olla aktiivisempi, mutta en saa aikaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arki on ihmisen parasta aikaa. Ei se elämä hurvittelemalla paremmaksi muutu, mutta typerykset kuvittelevat aina jääneensä jostain paitsi tai että olisivat jotenkin oudosti ansainneet jotain "parempaa". Eivät he silti koskaan ole viitsineet nostaa tikkua ristiin saadakseen muutosta

Kysyttiinkö tätä? Tuskin mikään v_ituttaa enemää tälä palstalla kun nämä ohiviisastelijat.

Ei tuossa mitenkään ohiviisastella. Todetaan tosiasia. Ketjuun ei vastata ihannekumppanuutta vaan valitetaan muten huonosti tuli valittua. Se vasta ohiviisastelua on!

Eikä itse tietenkään voi mitään omalle elämälleen tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen keski-ikäinen nainen, aikuiset lapset ja pitkä heteroavioliitto. Jälkiviisaus paras viisaus; minulle olisi sopinut parhaiten suhde toisen akateemisen, paljon lukevan naisen kanssa - ilman lapsia. Keskusteluja, kulttuuria, rakkautta. Tunnen itseni idiootiksi nykyisin, kun koskaan kuvittelin sopeutuvani - saatika olevani onnellinen - normaalissa ”lapsiperhearjessa”. Valitettavasti koen tämän kaiken olleen se ”risti”, jonka väärillä valinnoillaan joutuu kantamaan.

N46

Aikuinen nainen jossittelee ja inhoaa elämäänsä. Se on säälittävää. Etenkin, kun kuviossa on lapsia.

Terve ihminen on sovussa elämänsä kanssa ja tekee itselleen sopivia ratkaisuja. Vain nykyisyyttä voi muuttaa.

Hänhän sanoi että lapset ovat jo aikuisia = ei lapsia. Sen sijaan minusta hän ei ole vanha etsimään naiskumppania ja uudistamaan elämä

Varmaan jokin sellainen nainen joka jakaa saman arvomaailman, näkemykset, on paras ystävä, rakastaja ja tuki sekä omaa samat näkemykset jälkikasvun kasvatuksesta mikäli sellaista siunaantuu.

Hopeakettu kirjoitti:

Varmaan jokin sellainen nainen joka jakaa saman arvomaailman, näkemykset, on paras ystävä, rakastaja ja tuki sekä omaa samat näkemykset jälkikasvun kasvatuksesta mikäli sellaista siunaantuu.

Paljonko sinulla on ikää? Vielä vanhana jälkikasvua?

Mulla varmaan on ideaalinen, vaikken sitä aina haluakkaan hyväksyä. Nimittäin etäsuhde, välimatkaa 600km. Parin viikon välein nähdään, tapaamiset kestoltaan vaihtelee viikonlopun mittaisista parin viikon mittaisiin. Toiseen ei ehdi kyllästyä, seksuaalinen kipinä vahvistuu vahvistumiseltaan ja aina on ihanaa. Olemme siis myös toisen arjen nähneet, useimmiten tapaamiset kestävät yli viikon. Tätä jatkunut jo vuositolkulla ja olen tyytyväinen vaikka ikävä vaivaakin. Olen sellainen täysillä rakastuva ihminen, ja uskonkin että olisin saattanut tukahduttaa toisen osapuolen jos asuisimme yhdessä.