Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erilleen muutto, vaikka hyvä avioliitto & suhde
24.01.2020 |
Kellään kokemuksia siitä että aviopuolisoista jompikumpi hankkii oman asunnon, tai että hankitaan kakkosasunto sitä ajatellen että voidaan viettää aikaa välillä myös itsekseen?
Lapset ovat jo aikuisia, on molempien omia ja yhteisiä. Hieman minua rassaa näin 50+ aikuisena ihmisenä tietyt asiat, jotka liittyvät noiden aikuisten lasten passaamisiin, tulemisiin ja menemisiin. Toisinaan tuntuu siltä etten osaa rentoutua kotonamme kun ikinä ei tiedä varmaksi millä kokoonpanolla ollaan. Minulle on herännyt ajatus siitä että voisi olla ihanaa välillä hiipiä ns. omaan kämppään hiljaisuuteen.
Avioliittomme on kunnossa, rakkautta riittää ja mitään eroajatuksia en ole edes ajatellut. Mutta tuo kakkosasunto... mitä mieltä? Kokemuksia?
Kommentit (10)
En tiedä parempaa ideaa. Oikeasti, jos teillä on varaa, hankkikaa ihmeessä semmoinen.
Ne passaamiset ilmeisesti lankeaa sulle, joten sinä olet se, joka sen oman rauhan tarvii ja haluaa. Ja arvaan, että passaat miestäkin...
Tuosta voi seurata vain hyvää, ap.
ww
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi lapset saavat hiiviskellä kotiin ilman lupaa? Aikuiset omiin kämppiinsä, ja ilmoituksella saavat tulla vierailulle.
Kuulostaa siltä että kannattaisi ennemmin sopia jälkikasvun kanssa että ilmoittavat etukäteen kun ovat tulossa ja kauanko ovat.
Eivät ne loputtomasti kotona käy. Nauti kun voit
Noinhan se kannattaisi aikuisten ihmisten tosiaan toimiakin, olen huomannut. Harmittelen etten itse alunperin tehnyt myös niin. Nyt tietysti mietityttää millaisen signaalin annan jos vartavasten hankin /hankimme kakkosasunnon siksi että "olisi kiva". En haua että miehelläni tai kenelläkään herää ajatusta että liitossamme olisi jotain pielessä kun siitä ei ole kyse. AP
Kävisikö kakkosasunnoksi esim. (siirtolapuutarha)mökki? Sitten kukaan ei ihmettelisi suhdettanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nooh, ei kukaan ilman lupaa tule, mutta vähän nostattaa kuitenkin sellaista pientä ärsytystä. Joo, minähän se eniten tässä tietysti sitä omaa tilaa ja ennakointia kaipaan. Ei tässä nyt mitään kriisiä ole tai vakavaa ongelmaa, enkä sellaiseksi halua tätä vääntääkään.
Lapsetkin aikuistuvat koko ajan pidemmälle, eikä tämä tilanne siksi tietenkään ikuisuuksia edes kestä. Mutta haluaisin jo nauttia aikuisesta ja hiljaisesta elämästä enemmän, siten että voin toisinaan vetäytyä paikkaan johon ei yhtäkkiä pölähdä joku hakemaan jotain tai yöksi kun nyt tuntuikin siltä.
Lasten täytyy saada tulla ja mennä (tiettyyn rajaan asti), minä mieluummin joustan tällä tavalla että hankkisin kakkosasunnon ja viettäisin siellä aina silloin tällöin hetkiä/päiviä/aikaa. AP
Antakaa mennä vain, todennäköisesti piristää suhdettanne =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävisikö kakkosasunnoksi esim. (siirtolapuutarha)mökki? Sitten kukaan ei ihmettelisi suhdettanne.
Miten tavalliset ihmiset jaksaa aina kaikessa miettiä näin paljon sitä mitä muut saattaa ajatella? En siis vain tajua. Oikeastiko moni elää mielummin tyytymättöminä tilanteessa johon olisi olemassa helppo ratkaisu, mutta jättää sen pahimmassa tapauksessa kokonaan tekemättä koska JOTKUT saattaa IHMETELLÄ? Antakaa oikeasti ihmisten ihmetellä vaan, sillä joku tuomitsee sinut kuitenkin aina elit ihan miten tahansa. Ei kenenkään muun tarvitse sinun ratkaisuja tajuta, kuin sinun itsesi ja läheisesi korkeintaan. Jos tuo vielä vaikuttaa koko parisuhteeseen teillä positiivisesti, miksi kulissit olisivat silloin tärkeämmät? Onko ”normaaliuden” kulissien ylläpito oikeasti monelle tärkeämpää kuin se miltä oma arki tuntuu niiden sisällä? Osaisiko joku perustella mikä siinä omanlaisten ratkaisujen tekemisessä niin pelottaa/hävettää, jos ne kerran toimivat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävisikö kakkosasunnoksi esim. (siirtolapuutarha)mökki? Sitten kukaan ei ihmettelisi suhdettanne.
Miten tavalliset ihmiset jaksaa aina kaikessa miettiä näin paljon sitä mitä muut saattaa ajatella? En siis vain tajua. Oikeastiko moni elää mielummin tyytymättöminä tilanteessa johon olisi olemassa helppo ratkaisu, mutta jättää sen pahimmassa tapauksessa kokonaan tekemättä koska JOTKUT saattaa IHMETELLÄ? Antakaa oikeasti ihmisten ihmetellä vaan, sillä joku tuomitsee sinut kuitenkin aina elit ihan miten tahansa. Ei kenenkään muun tarvitse sinun ratkaisuja tajuta, kuin sinun itsesi ja läheisesi korkeintaan. Jos tuo vielä vaikuttaa koko parisuhteeseen teillä positiivisesti, miksi kulissit olisivat silloin tärkeämmät? Onko ”normaaliuden” kulissien ylläpito oikeasti monelle tärkeämpää kuin se miltä oma arki tuntuu niiden sisällä? Osaisiko joku perustella mikä siinä omanlaisten ratkaisujen tekemisessä niin pelottaa/hävettää, jos ne kerran toimivat?
Ap:n perimmäinen ongelma taitaa olla, mitä hänen lapset ajattelee. Hän ei pysty sanomaan heille suoraan, että koska he pomppaavat pienellä varoitusajalla kylään, hän haluaa välillä relata ja siksi hankkii toisen kämpän. Nyt hän miettii miten voisi parhaiten selittää tämän uuden peliliikkeensä, nimenomaan lapsilleen. Ap korjatkoon jos olen väärässä.
Ongelma lienee pohjimmiltaan kommunikaatiossa äidin ja lasten välillä.
Alue: Aihe vapaa
Mikäs siinä. Mulla on aina ollut oma kämppä. Molemmilla oli omat kun mentiin naimisiin. Muutettiin yhteen, mutta toinenkin asunto jäi käyttöön.