Lähipiiri ärsyntyy minun tilanteeseen. Työttömyys.
Olin 4kk sitten erittäin hyvässä työpaikassa määräaikaisena, kaikki näytti hyvältä ja minulle oli kova tarvetta. Esimiehet olivat taatusti varmoja että minulle jatketaan vakituisena. Yllätys yllätys suurin johto ei tähän suostunut vaan YTt päälle, halusivat karsia menot mahdollisimman paljon.
Minä sain luvan lähteä, lähtö oli kamalaa. Työkaveri itki ja oli aivan paniikissa että miten nyt pärjätään. Minä vajosin syvään masennukseen ja vihaan. Pe olin vielä töissä ja maanantaina kotona työttömänä. Olin niin täynnä vihaa.
Lepäsin viikon ja kävin jopa kriisityöntekijän kanssa tämä tilanne koska menin ihan sekasin kun menetin työpaikan johon olin niin kovasti panostanut. Yhtäkkiä oli palkka, työyhteisö ja tekeminen pois elämästäni.
Nyt olen siitä lähtien laittanut hakemuksia ja yrittänyt eteenpäin mutta kotona istun. Nyt sitten lähipiiri kuvittelee etten tee tarpeeksi.
Kommentit (8)
Lähipiiri ei ymmärrä välttämättä mikä on todellisuus työmarkkinoilla. Katsovat Maikkarin uutisia jossa joka päivä sanotaan että on Huutava työvoimapula, niin ei tule ehkä ihan realistista kuvaa. Tosiasia on että hyviin työpaikkoihin on saavutus jo päästä edes haastatteluun.
Mitä pahaa työttömyydessä on? En ole koskaan ollut onnellisempi, kun viimeisen kahden vuoden työttömyyden aikana.
Kiitos kaikille ymmärryksestä. Mun työkaveri itki kun lähdin, hänellä tuli kamala paniikki kun on muuten vain paljon tekemistä. Esimieheni oli myös varmaan surullisempi kuin minä. Kasvoton johto ei firmassa edes reagoinut hätähuutoon.
Kyllä minä kestän sen että menetin työni, kyllä minä siitä toivuin. Mutta se että pitää menettää ihmissuhteet ja muuttua b-luokan kansalaiseksi, sitä en ymmärrä!
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa työttömyydessä on? En ole koskaan ollut onnellisempi, kun viimeisen kahden vuoden työttömyyden aikana.
Miten voit olla onnellinen? Kerro minullekkin. Olen ap, työttömyyten kutisti kaikki mahdollisuudet. Itsetunto on kärsinyt, lähipiiri suhtautuu nuivasti tähän, minulla ei ole varaa mennä matkoille, ravintolaan, muuten vain elää jonkinäköistä elämää.
Täällähän eristäytyy! Pelkkää ulkoilua ja kirjastoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa työttömyydessä on? En ole koskaan ollut onnellisempi, kun viimeisen kahden vuoden työttömyyden aikana.
Miten voit olla onnellinen? Kerro minullekkin. Olen ap, työttömyyten kutisti kaikki mahdollisuudet. Itsetunto on kärsinyt, lähipiiri suhtautuu nuivasti tähän, minulla ei ole varaa mennä matkoille, ravintolaan, muuten vain elää jonkinäköistä elämää.
Täällähän eristäytyy! Pelkkää ulkoilua ja kirjastoa!
On mukavempaa herätä puoliltapävin, kuin aamuvarhaisella. Käyn päivittäin kalastamassa ja näin aika kuluu mukavasti ja säästyy rahaa. Miksi lähipiirisi arvostaa sinua vaan jos käyt töissä? Miksi ilmastonmuutoksen aikakaudella tarvisi käydä matkoilla? Kyllä ravintolassa voi kerran kuussa käydä ellei ravintolan tarvi olla viiden tähden paikka.
Muuten noihin esimiesten varmoihin puheisiin työn jatkumisesta ei sitten kannata yhtään luottaa. Vaikka olisit kuinka hyvä työntekijä, ahkera, tunnollinen jne. Sinun annetaan alussa ymmärtää, että paikkahan on muuten sinun.
Mutta, kun koeaika lähestyy loppuaan, sinulle saatetaan tylysti sanoa kiitos ja hei, et ole työhön soveltuva, tulee just yt:t, tai mitä muuta tuubaa tahansa.
Sitten saattavat aloittaa saman rumban taas uuden tulokkaan kanssa ja kas näin firma pyörii näiden koeajalla olevien ym.väliaikaisten avulla mukavasti.
Minulla työttömyys pudotti niin paljon tulot että saan just ja just ruuan maksettua, en voi edes matkustaa bussilla yhtään mihinkään, korkeintaan 2krt kuukaudessa tai koitan samalla lipulla takaisin. Asun Helsingissä ja täällä on äärimmäisen kallista. 4 reissuun menee jo 12 euroa.
Joustovaraa ei juurikaan mitään.
Luksusta sinulle kun elät varmaan luonnossa ja voi jotain tehdä. Helsingissä katotaan todella pahalla jos et pärjää.
Olet aika nuori ilmeisesti ja nahkasi ei ole vielä parkkiintunut? Näitä juttuja ei kannata ottaa mitenkään henkilökohtaisesti, tuota tapahtuu lukemattomilla työpaikoilla joka päivä.
Itse olin irtisanomistilanteessa viime keväänä ja firman HR-ihminen sekä lähiesimies suurin piirtein pyytelivät anteeksi ja tuntuivat olevan enemmän järkyttyneitä kuin minä varmaan. Olin toki pettynyt kun hyvä työ ei jatkunut (sain toki paketin kuitenkin). Toisaalta tiedostin että nyt on pakko keksiä jotain uutta ja olin jo vähän kuitenkin kyllästynytkin siihen työhön, joten tilanne ei ollut pelkästään huono. Tietenkin surullista että meininki on nykyisin niin levotonta.