En oo eläissäni ollu näin lihava
Painan nyt 86kg ja pituutta vain 162cm. Kun 20 vuotta sitten painoin 84kg ja laihduin siitä 58 kiloon niin olen nämä kaikki vuodet ajatellut että ikinä en enää tuota 84 kiloa ylitä. Tässä sitä nyt ollaan. Jopa raskausaikana vuosi sitten painoin viimeisilläni "vain" 81kg. Nyt olen siis ollut ylipainoinen pari-kolme vuotta. Miten hitossa tästä pääsee laihtumaan?!? Kaikki tieto ja taito mulla löytyy mutta pää ei vaan suostu toteuttamaan tätä.
Tsemppiä tänne jos sitä löytyy!
Kommentit (8)
Mieti ensin, miksi lihoit. Sitten lopetat lihottamisen ja pikkuhiljaa taas laihdut. Älä vaan aloita mitään kitukuureja, ihan vaan herkut pois ja vihanneksia enemmän.
Kiitti tsempeistä! Pakkohan tää on tehdä, on niin kamala olo kokoajan tän painon takia. Ihan p#skastihan mä syön enkä liiku ollenkaan että ei ole onneksi kovin vaikea laskea 1+1 että mistä aloittaa. :D ap
Vierailija kirjoitti:
Mieti ensin, miksi lihoit. Sitten lopetat lihottamisen ja pikkuhiljaa taas laihdut. Älä vaan aloita mitään kitukuureja, ihan vaan herkut pois ja vihanneksia enemmän.
Mitäs pitää tehdä, kun lihomisen syynä on ikääntyminen ja hormonitoiminnan hiipuminen?
Miten se ”lihottaminen” saadaan lopetettua?
I feel you. Mä olin normaalipainoinen viimeksi kun imetin 10 vuotta sitten... Kilot hiipivät salakavalasti vuosien varrella ja tottakai ärsytti lihominen, mutta ei sitä koko ajan tullut ajateltua kun työt, lapset ja perhe-elämä piti kiireisenä. Välillä lähti muutama kilo, kun jonkun viikon liikuin enemmän ja kiinnitin enemmän huomiota syömiseen, mutta sitten taas suunta kääntyi.
Reilu vuosi sitten olin isoimmillani, BMI 30 ja jotenkin se havahdutti, että en ole enää ”ylipainoinen” vaan todellakin ”lihava”. Samalla tajusin sen, miten vähän oikeasti liikun. Arkiliikunta, kävelyt, pyöräilyt joo, mutta eihän ne riitä varsinkaan kun ikää karttuu. Samalta istumalta googlasin lähialueen salit ja otin yhteyttä siihen, joka vaikutti mukavimmalta aloittelijalle. Sovin tapaamisen seuraavalle päivälle ja siitä se lähti. Hiljalleen liikunta tuli osaksi arkea. Ekan puolen vuoden aikana en juuri tarkkaillut syömisiä. Painoa putosi ehkä 3 kiloa, mikä tietenkin turhautti, mutta jälkeenpäin oon miettinyt, että ehkä hyvä niin, että ekaksi keskityin vaan liikuntaan. Yksi asia kerrallaan.
Sitten rupesin seuraamaan tarkemmin mitä syön ja kirjasin päivän kalorit ylös (Sulamo on hyvä apu siihen). Se auttoi tajuamaan miten helposti kaloreita kertyy ja miten vaikeaa vaikkapa työpaikan lounasbuffassa on arvioida ruoan määrää (liikaa!). Paino alkoi laskea paremmin, mutta sitten tuli kesä ja kesäkilot, syksyllä taas vähän paremmin ruotuun kunnes tuli armottomat työkiireet ja joulun syömiset. Nyt työkiireet on jatkuneet niin että salille en ehdi kuin ehkä kerran, max kaksi viikossa. Oon edelleen ylipainoinen ja 2,5 kg painavampi kuin alhaisin paino vuoden aikana, mutta kuitenkin 7 kg kevyempi kuin alussa.
Helppoa ei painonhallinta ole, mutta jotenkin en kuitenkaan ole toivoton. Hidasta etenemistä ja kohtuullisesti syömisten tarkkailua ja mahdollisimman paljon liikuntaa, niillä aattelin taas edetä parempaan suuntaan. Mulle toimii arjessa pieni aamiainen, kevyt lounas, proteiinivälipala esim. rahka ja kotiruoka illalla. En kieltäydy kokonaan mistään, mutta pyrin nauttimaan vain sellaisia ja sen verran herkkuja kuin oikeasti tekee mieli (vähempikin riittää). En ole millään ”kuurilla”, vaan elän tätä elämää ja etenen hiljalleen kohti normaalipainoa. Tottakai ulkonäkö kiinnostaa, mutta kyllä myös liikunnan tuoma kunnon parantuminen tuo hyvää oloa ja se, että tiedän olevani aktiivinen ihminen, enkä palstoilla parjattu sohvaperuna. 😃
En ole näillä läskeillä välttämättä mikään paras esimerkki, mutta neuvon kuitenkin: aloita jostain. Yks asia, esim. liikunta. Älä dieettaa, ei mitään kuureja, älä kieltäydy kaikesta. Muista juhlia välillä. Etene hitaasti, etene aaltoillen, kunhan etenet.
Ei näitä läs.kiprovoja enää kiitos. Ja jos oikeasti olet lihava eikä tämä ollut baitti, niin täysin oma vika eikä sääliä tai jelppiä heru.
Tsemppiä, minäkään en ole koskaan ollut näin vanha ja sille en edes voi mitään!
Itse heräsin samaan. Vaihdevuodet ja liikkumattomuus yhdessä ruokavalion muutoksen kanssa on tuonut ihan liikaa kiloja, nyt heräsin kun BMI oli 30, ei tosiaan enää pientä pyöreyttä...
Olen toista viikkoa ollut nyt asiaan heränneenä. En pidä mitään mahdotonta dieettiä, mutta kiinnitän huomiota syömiseen. Leivän syömisen rajoittaminen, makeaan en koske kuin poikkeustapauksissa ja silloin ihan pieniä määriä, proteiinia ja salaattia enemmän. Nälkää en ole nähnyt kuin hetkittäin, mutta reipas kilo on jo hävinnyt. Viikonloppuna on tarkoitus lisätä liikuntaa. Jos tulosta ei ala tulla siirryn joksikin viikoksi vähäkaloriselle vähähiilihydraattiselle, antaa intoa jatkaa kun kilot tippuvat vauhdilla.
Aloitat askel kerrallaan. Aloita ensin vaikka liikunnalla. Tai sit ruokavalion muuttamisella.
Jos kerralla yrittää rysäyttää nämä kaikki toimimaan niin ei tule lopulta muita kuin totaalinen tympääntyminen.