Olen 40 ja aivan lopussa

Esim.minulla B-12 vit puutos  aiheutti ensin depressioa ja väsymystä.

En voinut kuvitellakaan että voisi johtua sairaudesta. menin sitten väsymyksen vuoksi terveyskeskukseen  jossa verenkuvassa näkyi vikaa.

Kannatta mennä terveystarkastukseen  ,jos jotain oireita,kun voi olla jokin hoitoa vaativa fyysinenkin sairaus .

Mutta elämäntilanteesta johtuen vain, teille apua rukoilen ja n42 älä suunnitele hautaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin leskeksi varhain ja hoitanut lapset yksin ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Puolisoa eikä kumppania ole ollut 13 vuoteen. Ystävät jääneet taakse arjen sitovuuden vuoksi. Työ on raskasta, siinä olen vankilassa koska elämme palkallani vuokralla. Talo meni homevaurion takia ja omaisuus mukana. Sairastuin myös tuki-ja liikuntaelinsairauteen. Kun kuopus on täysi-ikäinen lähden hautaan, sen päätin jo vuosia sitten. Ollut liikaa kuormaa kantaa yksin.

Siinä syyt masennukselleni, syyt mihinkä ei yksikään päälääke auta.

N42

Kirkkaampaa kruunua ei saa sillä, että ei osaa pyytää apua. Lapset saavat mallin kotoa. Vanhemman ystävyyssuhteiden puute ja alistuminen olosuhteiden vangiksi ei ole hyvä malli. Vielä on aikaa tehdä muutos.

"Kiitos" kun syyllistät minua. No, ei sitä voi ymmärtää ennen kuin omalle kohdalle osuu. Ei ole ollut yhteiskunnassa tahoa, josta olisimme apua saaneet. Lastensuojeluunkaan emme päässeen asiakkaaksi, vaikja itse aikoinaan tein iloituksen. Masennuslääkitystäkään en oikeastaan ole saanut ekan reseptin jälkeen, kun lääkärit totesivat, että olen liian toimintakykyinen olemaan masentunut, eikä syyt masennukseen ole aivokemiassa vaan loppuun palamisessa.

Että kerrotko suuressa viisaudessasi, että mistä taholta pyytäisin vielä apua?

Olet kyllä todella ilkeä, ei voi muuta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

olen kanssa 45v mies.ja täysin loppu työelämän takia.suunnitelmissa olisi hypätä oravanpyörästä tyhjänpäälle mielummin kuin menettää terveytensä töissä.onneks on lapseton ja velaton,pystyy ehkä pienillä säästöillään kitkutteleen eläkkeelle asti.

45v. pois työelämästä eläkeikään saakka ??? Paljonko olet ajatellut eläkkeesi olevan. Tosin, pystyt tarkistamaan sen eläkeyhtiösi sivuilta. Luulen että yllätyt kuinka vähän sitä on tähän mennessä kertynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin leskeksi varhain ja hoitanut lapset yksin ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Puolisoa eikä kumppania ole ollut 13 vuoteen. Ystävät jääneet taakse arjen sitovuuden vuoksi. Työ on raskasta, siinä olen vankilassa koska elämme palkallani vuokralla. Talo meni homevaurion takia ja omaisuus mukana. Sairastuin myös tuki-ja liikuntaelinsairauteen. Kun kuopus on täysi-ikäinen lähden hautaan, sen päätin jo vuosia sitten. Ollut liikaa kuormaa kantaa yksin.

Siinä syyt masennukselleni, syyt mihinkä ei yksikään päälääke auta.

N42

Kirkkaampaa kruunua ei saa sillä, että ei osaa pyytää apua. Lapset saavat mallin kotoa. Vanhemman ystävyyssuhteiden puute ja alistuminen olosuhteiden vangiksi ei ole hyvä malli. Vielä on aikaa tehdä muutos.

Näin sitä lyödään lyötyä. Taattua av-kamaa taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin leskeksi varhain ja hoitanut lapset yksin ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Puolisoa eikä kumppania ole ollut 13 vuoteen. Ystävät jääneet taakse arjen sitovuuden vuoksi. Työ on raskasta, siinä olen vankilassa koska elämme palkallani vuokralla. Talo meni homevaurion takia ja omaisuus mukana. Sairastuin myös tuki-ja liikuntaelinsairauteen. Kun kuopus on täysi-ikäinen lähden hautaan, sen päätin jo vuosia sitten. Ollut liikaa kuormaa kantaa yksin.

Siinä syyt masennukselleni, syyt mihinkä ei yksikään päälääke auta.

N42

Kirkkaampaa kruunua ei saa sillä, että ei osaa pyytää apua. Lapset saavat mallin kotoa. Vanhemman ystävyyssuhteiden puute ja alistuminen olosuhteiden vangiksi ei ole hyvä malli. Vielä on aikaa tehdä muutos.

Näin sitä lyödään lyötyä. Taattua av-kamaa taas.

Juuri noilla sanoilla mt-hoitaja "neuvoi" minuakin, kun ensi kertoja kävin avautumassa... Kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat...

Kun masennus iskee, niin varsinkin aluksi, ja pahimmassa vaiheessa tuntuu, että tämä on nyt tätä koko loppu elämän. Suurin osa ihmisistä kuitenkin toipuu masennuksesta ennemmin tai myöhemmin.

Mutta ihan ensiksi suosittelen, että menet lääkäriin, ja ennen kuin suostut ottamaan mitään masennuslääkkeitä, vaadi, että fyysisten sairauksien mahdollisuus suljetaan ensin pois.

Ikäkriisi ehkä ja masennus?

Oikea hetki miettiä, mistä unelmoit, millaista elämää haluat elää. On vielä paljon aikaa tehdä suunnanmuutoksia. Mieti, olet vasta puolivälissä elämääsi! Yhtä paljon takana kuin edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin leskeksi varhain ja hoitanut lapset yksin ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Puolisoa eikä kumppania ole ollut 13 vuoteen. Ystävät jääneet taakse arjen sitovuuden vuoksi. Työ on raskasta, siinä olen vankilassa koska elämme palkallani vuokralla. Talo meni homevaurion takia ja omaisuus mukana. Sairastuin myös tuki-ja liikuntaelinsairauteen. Kun kuopus on täysi-ikäinen lähden hautaan, sen päätin jo vuosia sitten. Ollut liikaa kuormaa kantaa yksin.

Siinä syyt masennukselleni, syyt mihinkä ei yksikään päälääke auta.

N42

Kirkkaampaa kruunua ei saa sillä, että ei osaa pyytää apua. Lapset saavat mallin kotoa. Vanhemman ystävyyssuhteiden puute ja alistuminen olosuhteiden vangiksi ei ole hyvä malli. Vielä on aikaa tehdä muutos.

Eiköhän ne lapset viimeistään kasvettuaan ymmärrä, että vanhemmalla on ollut täysi työ huolehtia heistä ilman toista vanhempaa, tulla taloudellisesti jotenkuten toimeen ja vielä käydä työssä.

En itse ainakaan muista traumatisoituneeni siitä tai saaneeni huonoa mallia, että äiti oli kotona illat ja viikonloput meidän lasten kanssa eikä liehunut kylillä kavereittensa perässä. Äiti leipoi, teki itse ruokaa, meidän kanssa pelasi ja leikki, hoiti kodin ja lapset.

Mikä huono malli se on?

Hei väsyneet, toivon, että olonne helpottaa! Oletteko tutkineet hengellisyyttä? Miettikää ja antakaa mahdollisuus sille ajatukselle, että todellisuus kattaa muutakin kuin sen mitä silmillä näemme ja joka päivä koemme. Tämä elämä ei ole kaikki, vaan osa jatkumoa. Minua on auttanut väsymykseen ja merkityksettömyyden tunteeseen elämän syvemmän olemuksen pohtiminen. Se voi kuulostaa aluksi absurdilta hörhöilyltä, jos sitä ei ole oikein koskaan ajatellut. Kuitenkin, oman pienuutensa ja rajallisuutensa tajuaminen vapauttaa ja siitä saa lohtua, kun tuntuu, ettei riitä tai jaksa. Ei kukaan loputtomiin riitä tai jaksa. Mieti motiivejasi, ja mieti, mikä tekee sinut onnelliseksi. 

Kuulin vasta hyvän tiivistyksen aihetta koskien - meidän aikamme keskittyy suorittamiseen ja ongelmanratkaisuun, mutta sielunhoito on unohdettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin leskeksi varhain ja hoitanut lapset yksin ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Puolisoa eikä kumppania ole ollut 13 vuoteen. Ystävät jääneet taakse arjen sitovuuden vuoksi. Työ on raskasta, siinä olen vankilassa koska elämme palkallani vuokralla. Talo meni homevaurion takia ja omaisuus mukana. Sairastuin myös tuki-ja liikuntaelinsairauteen. Kun kuopus on täysi-ikäinen lähden hautaan, sen päätin jo vuosia sitten. Ollut liikaa kuormaa kantaa yksin.

Siinä syyt masennukselleni, syyt mihinkä ei yksikään päälääke auta.

N42

Kirkkaampaa kruunua ei saa sillä, että ei osaa pyytää apua. Lapset saavat mallin kotoa. Vanhemman ystävyyssuhteiden puute ja alistuminen olosuhteiden vangiksi ei ole hyvä malli. Vielä on aikaa tehdä muutos.

"Kiitos" kun syyllistät minua. No, ei sitä voi ymmärtää ennen kuin omalle kohdalle osuu. Ei ole ollut yhteiskunnassa tahoa, josta olisimme apua saaneet. Lastensuojeluunkaan emme päässeen asiakkaaksi, vaikja itse aikoinaan tein iloituksen. Masennuslääkitystäkään en oikeastaan ole saanut ekan reseptin jälkeen, kun lääkärit totesivat, että olen liian toimintakykyinen olemaan masentunut, eikä syyt masennukseen ole aivokemiassa vaan loppuun palamisessa.

Että kerrotko suuressa viisaudessasi, että mistä taholta pyytäisin vielä apua?

Olet kyllä todella ilkeä, ei voi muuta sanoa.

Ne hylätyt ystävät ja ihmisuhteet olisivat varmasti kannatelleet elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Minulla sen aiheuttaa työ joka on sinänsä kiva, mutta raskas ja pität työmatkat autolla kelissä kuin kelissä. Työpäivän pituus matkoineen 11 h. Työnantaja ei jousta työajoissa eikä missään muussakaan.

Kotiin päästyä on niin poikki ettei jaksa muuta kuin pakolliset arkihommat ja sitten nukkumaan. Kello soi 4.45. Väsyttää koko ajan!

Mulla samat aikataulut ja krooninen väsymys. Hauta kutsuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin leskeksi varhain ja hoitanut lapset yksin ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Puolisoa eikä kumppania ole ollut 13 vuoteen. Ystävät jääneet taakse arjen sitovuuden vuoksi. Työ on raskasta, siinä olen vankilassa koska elämme palkallani vuokralla. Talo meni homevaurion takia ja omaisuus mukana. Sairastuin myös tuki-ja liikuntaelinsairauteen. Kun kuopus on täysi-ikäinen lähden hautaan, sen päätin jo vuosia sitten. Ollut liikaa kuormaa kantaa yksin.

Siinä syyt masennukselleni, syyt mihinkä ei yksikään päälääke auta.

N42

Kirkkaampaa kruunua ei saa sillä, että ei osaa pyytää apua. Lapset saavat mallin kotoa. Vanhemman ystävyyssuhteiden puute ja alistuminen olosuhteiden vangiksi ei ole hyvä malli. Vielä on aikaa tehdä muutos.

"Kiitos" kun syyllistät minua. No, ei sitä voi ymmärtää ennen kuin omalle kohdalle osuu. Ei ole ollut yhteiskunnassa tahoa, josta olisimme apua saaneet. Lastensuojeluunkaan emme päässeen asiakkaaksi, vaikja itse aikoinaan tein iloituksen. Masennuslääkitystäkään en oikeastaan ole saanut ekan reseptin jälkeen, kun lääkärit totesivat, että olen liian toimintakykyinen olemaan masentunut, eikä syyt masennukseen ole aivokemiassa vaan loppuun palamisessa.

Että kerrotko suuressa viisaudessasi, että mistä taholta pyytäisin vielä apua?

Olet kyllä todella ilkeä, ei voi muuta sanoa.

Ne hylätyt ystävät ja ihmisuhteet olisivat varmasti kannatelleet elämässä.

Eiköhän se mene ennemminkin niin, että ystävät hylkäävät sen, kenellä ei ole koskaan aikaa niille ystäville ja rientoihin, kun yksin kokopäivätyön lisäksi hoitaa lapset. Taidat olla elämässä helpolla päässyt, kun et pysty käsittämään tätä.

Up