Lue keskustelun säännöt.
Oon ihan rikki ja itkuinen. Kaikki tuntuu pääsevän elämässä eteenpäin, paitsi minä
21.01.2020 |
En tiedä, mihin pitäisi muuttaa, mihin opiskelemaan ja töihin, mihin keskittyä. Pikkusiskokin, joka on viisi vuotta mua nuorempi, on selvittänyt kaikki noi asiat. Ja äitini on vihdoin muuttamassa tosi mieluisalle seudulle. Myös eräs tuttu tästä samalta kadulta on muuttamassa... Tuntuu luuserilta kun ihmiset menee ja tekee, itse samassa paikassa jumissa!
Kommentit (25)
Luovu itsesäälistä
Aloita pienestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä teet tällä hetkellä? Onko sulla mitään käsitystä mille alalle haluaisit työllistyä?
Olet paljon onnellisempi heti kun sisäistät, ettei elämässä joskaan olla ”perillä” eikä onni ole määränpää. Kaikki on vain vaihetta kunnes me kuollaan. Jos et osaa olla onnellinen nyt, niin et osaa olla silloinkaan kun olet saavuttanut tavoitteesi. Tyytymättömyys itseen ja elämään on mielentila joka ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä.
Vierailija kirjoitti:
Teet, mikä hyvältä tuntuu. Valitset sitten vaikka, että et tee mitään muutosta. Muistat vain, että sekin on valinta.
Nimenomaan. Tuntuu, että olisi mukava joskus olla se, joka lähtee ensin eikä jää kaipaamaan ja ihmettelemään muita. Toisaalta kyllä tän asuinpaikan valinnassa on ollut monta hyvää pointtia. Mutta saattaa olla jo aika lähteä, koska alkaa harmittaa jo tuntea kaikkien lähikauppojen kaikki kassat jne. Siis se häiritsee, kun tiedän toisten ajattelevan musta myös että tuossa taas toi.
Mietin, että voiko olla joku bordeline personality disorder - oire, kun en tykkää yhtään, että ihmiset joista pidän vaihtaa asuinpaikkaa. Menen ihan tolaltani sellaisesta. Tässä kun naapuri, josta kovasti pidin, muutti, niin aloin tosissani miettiä (vaikka tiedän, ettei ole rationaalista) että munkin varmaan pitää sitten muuttaa, ja sitäkin, että oliko jotenkin mun vika, että ne ei viihtyneet enää. Otan tuollaisenkin tosi henkilökohtaisena. Ja toisaalta jostain syystä silloin kun ne asui tässä, niin en ikinä uskaltanut puhua noille kivoille naapureille mitään (ettei tulla liian tutuiksi, ettei ne opi musta liikaa asioita tms.). Niillä ei ole luultavasti edes mitään tietoa mun positiivisista tunteista, mutta mulla on ihan jätetty olo, kun en edes tiedä, mihin ne on menneet.
Tai ehkä olen vaan liian yksinäinen ja elän ihan liikaa päässäni. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet tällä hetkellä? Onko sulla mitään käsitystä mille alalle haluaisit työllistyä?
Olen yrittänyt kuntoutua, tosin en parane sairaudesta mutta jotenkin yritän pärjätä silti. Olen ollut tosi paljon kotona viime vuosina. N. kolme vuotta. Aioin opiskella ravintola-alaa mutta en varmaan fyysisesti pärjää siinä. En tiedä, mitä pitäis opiskella. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet paljon onnellisempi heti kun sisäistät, ettei elämässä joskaan olla ”perillä” eikä onni ole määränpää. Kaikki on vain vaihetta kunnes me kuollaan. Jos et osaa olla onnellinen nyt, niin et osaa olla silloinkaan kun olet saavuttanut tavoitteesi. Tyytymättömyys itseen ja elämään on mielentila joka ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä.
En tiedä, onko aika kullannut muistot, kun joskus olen kyllä ollut ihan onnellinen tyytyväinen elämänvalintoihini. Tein myös nopeita muutoksia, nykyään pelkään tehdä valintoja. Ap
Omasta itsestä kaikki on kiinni.
Kokoomuksen äänestäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi muuttoko sen ratkaisee? Ok, jos joku pikku paikkakunta, missä ei opiskelumahdollisuuksia, mut niin.
Jokaisella meilä on oma elämänpolku.
Se sinun omasi ei koskaan ole sama kuin naapurisi tai siskosi.
Etsi ne asiat mistä nautit ja mitä haluat tehdä.
Sellaisista lähtökohdista voit aloittaa elämäsi rakentamisen vakaalle pohjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet tällä hetkellä? Onko sulla mitään käsitystä mille alalle haluaisit työllistyä?
Olen yrittänyt kuntoutua, tosin en parane sairaudesta mutta jotenkin yritän pärjätä silti. Olen ollut tosi paljon kotona viime vuosina. N. kolme vuotta. Aioin opiskella ravintola-alaa mutta en varmaan fyysisesti pärjää siinä. En tiedä, mitä pitäis opiskella. Ap
jatka kuntoutumista et ilmiselvästi ole vielä työ-tai opiskelukunnossa.Kerää voimia.Siirrä ajatukset vähitellen omiin unelmiin ,ei siihen mitä muut tekevät elämässään.Siitä se sitten lähtee elämä etenemään,avautumaaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet paljon onnellisempi heti kun sisäistät, ettei elämässä joskaan olla ”perillä” eikä onni ole määränpää. Kaikki on vain vaihetta kunnes me kuollaan. Jos et osaa olla onnellinen nyt, niin et osaa olla silloinkaan kun olet saavuttanut tavoitteesi. Tyytymättömyys itseen ja elämään on mielentila joka ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä.
En tiedä, onko aika kullannut muistot, kun joskus olen kyllä ollut ihan onnellinen tyytyväinen elämänvalintoihini. Tein myös nopeita muutoksia, nykyään pelkään tehdä valintoja. Ap
Joskus sulla on ollut eri mielentila. Siksi et ole enää tyytyväinen niihin vaikka ennen olit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet paljon onnellisempi heti kun sisäistät, ettei elämässä joskaan olla ”perillä” eikä onni ole määränpää. Kaikki on vain vaihetta kunnes me kuollaan. Jos et osaa olla onnellinen nyt, niin et osaa olla silloinkaan kun olet saavuttanut tavoitteesi. Tyytymättömyys itseen ja elämään on mielentila joka ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä.
En tiedä, onko aika kullannut muistot, kun joskus olen kyllä ollut ihan onnellinen tyytyväinen elämänvalintoihini. Tein myös nopeita muutoksia, nykyään pelkään tehdä valintoja. Ap
Joskus sulla on ollut eri mielentila. Siksi et ole enää tyytyväinen niihin vaikka ennen olit.
Mitä? Kyllä olen yhä tyytyväinen niihin päätöksiin, mitä aikanaan äkkipäin tein. Ap
Oon keskittynyt siihen, että elämässä ei oikeestaan pääse mihinkään. Mielenrauha ja hetkessä läsnä elämisen taito on tärkeitä. Älä vertaa, älä pelkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi muuttoko sen ratkaisee? Ok, jos joku pikku paikkakunta, missä ei opiskelumahdollisuuksia, mut niin.
Ei ratkaise toki kaikkea. Ehkä piristäisi välillä edes tuijottaa eri pihaa ikkunasta ulos. Tässä kaupungissa haittaa ehkä eniten se, että ei haluaisi törmätä tiettyihin ihmisiin. Joka kerta kun menee jonnekin ihmisten ilmoille niin miettii, että toivottavasti sinne ei tule x ja y tuttu. Ei siinä mitään konfliktia varsinaisesti synny, mutta vaivaannusta ja ahdistavia tunteita. Ap
Vierailija kirjoitti:
Oon keskittynyt siihen, että elämässä ei oikeestaan pääse mihinkään. Mielenrauha ja hetkessä läsnä elämisen taito on tärkeitä. Älä vertaa, älä pelkää.
Mistä tiedät, kun teet jonkun ratkaisun, että se on oikea/hyvä, ja että haluat tehdä sen? Varmaan olet oikeassa hetkessä elämisestä... mutta jotkut ihmiset ovat kyllä saaneet aikaiseksi elämässä vaikka mitä, eli päässeet johonkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet paljon onnellisempi heti kun sisäistät, ettei elämässä joskaan olla ”perillä” eikä onni ole määränpää. Kaikki on vain vaihetta kunnes me kuollaan. Jos et osaa olla onnellinen nyt, niin et osaa olla silloinkaan kun olet saavuttanut tavoitteesi. Tyytymättömyys itseen ja elämään on mielentila joka ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä.
En tiedä, onko aika kullannut muistot, kun joskus olen kyllä ollut ihan onnellinen tyytyväinen elämänvalintoihini. Tein myös nopeita muutoksia, nykyään pelkään tehdä valintoja. Ap
Joskus sulla on ollut eri mielentila. Siksi et ole enää tyytyväinen niihin vaikka ennen olit.
Mitä? Kyllä olen yhä tyytyväinen niihin päätöksiin, mitä aikanaan äkkipäin tein. Ap
Niin mihin sä et siis ole nyt tyytyväinen sitten, kun pitäisi johonkin päästä?
Sä ehkä kuvittelet mielessäsi että ne sinusta jotain ikävää ajattelee. Eivät varmasti ajattele. Olet vaan itse jäänyt synkkiin ajatuksiin kiinni. Usko pois, ihmisillä on niin paljon omiakin murheita ettei ne ehdi toisia miettiä. Ehkä nekin luulee että sä ajattelet niistä jotain ikävää. Kun ihminen on sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet paljon onnellisempi heti kun sisäistät, ettei elämässä joskaan olla ”perillä” eikä onni ole määränpää. Kaikki on vain vaihetta kunnes me kuollaan. Jos et osaa olla onnellinen nyt, niin et osaa olla silloinkaan kun olet saavuttanut tavoitteesi. Tyytymättömyys itseen ja elämään on mielentila joka ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä.
En tiedä, onko aika kullannut muistot, kun joskus olen kyllä ollut ihan onnellinen tyytyväinen elämänvalintoihini. Tein myös nopeita muutoksia, nykyään pelkään tehdä valintoja. Ap
Joskus sulla on ollut eri mielentila. Siksi et ole enää tyytyväinen niihin vaikka ennen olit.
Mitä? Kyllä olen yhä tyytyväinen niihin päätöksiin, mitä aikanaan äkkipäin tein. Ap
Niin mihin sä et siis ole nyt tyytyväinen sitten, kun pitäisi johonkin päästä?
Kaipaisin vaihtelua sekä jotain kunnollista suuntaa. Uusia ihmisiä, ja sellaista tunnetta, että tekee jotain hyödyllistä omaa tulevaisuutta ajatellen. Ap
Mulla on ihan samoja ajatuksia! enkä ole mikään oarikymppinen enää, ap ei kyllä kertonut ikäänsä onko hänkään, mutta sen ikäisenä ainakin olisi vielä mahdollisuuksia vielä vaikka mihin. Halusin itsekin muuttaa ehkä nykyisestä kotikaupungistani, koska mulla ei ole täällä yhtään mitään. Mut raha on ongelma, kun olen työtön, eka pitäis saada se työpaikka että vosii ja kannattaisi muuttaa. Mut tympii samat kadut ja paikat tallata ja aina yksin, kun kaikki kaverit muuttaneet pois jne. Muilla vaihtunut viime vuosienkin aikana kaupungit, työpaikat, puolisto, osa saanut lapsia jne., itse möllötän vaan työttömänä(ja olen ysrittänyt todellakin muuttaa sitä asiaa, urputtajille tiedoksi)samassa kaupungissa, elämä täysin pysähtyneenä. en sit tiedä ratkasisko itsellä se muuttokaan kuitnekaan kaikkia ongelmia, jos ei tosiaan sitä työtä löydä ensin, samaa tympeää möllötystä kai se olis vaan sielläkin pienen hetken uutuudenviehätyksen jälkeen?
Teet, mikä hyvältä tuntuu. Valitset sitten vaikka, että et tee mitään muutosta. Muistat vain, että sekin on valinta.