Oletko lääkekriittinen?

Jos kyse on mielenterveyslääkkeistä, kyllä, muuten en.

Mielenterveyslääkkeitä kohtaan kyllä.

Kyllä. Jos on bakteeriperäinen tartunta, niin tottakai silloin otan antibioottia, mutta jos menen kipeän polven takia lääkäriin, niin en kaipaa buranareseptiä taskuuni, vaan syyn, miksi polvi on kipeä ja miten sitä voisi lähteä kuntouttamaan.

Sekä että. Otan lääkkeitä vain todella tarvittaessa. En, jos on vähän flunssan poikasta.

En, enkä kyllä osaa sanoa.

Joo osaan sanoa.

Kyllä uskon että lääketeollisuuden lobbaaminen ehkä jonkun verran vaikuttaa hoitosuosituksiin.

Kyllä olen. Menin gynekologille, kun alkoi vaivaamaan pitkään ollut outo painon tunne alavatsalla, ja siellä tuntuikin pieni pallo. Hirvittävän runsaiksi muuttuneet menkatkin risoi. Gynen ultra oli epäkunnossa ja palpoiden totesi kaiken olevan kunnossa. Virtsarakko kuulemma täysi (vaikka olin juuri tyhjentänyt). Hän sanoi, ettei syytä huoleen ja määräsi lääkkeet runsaisiin kuukautisiin. En hakenut lääkettä, kun oli tunne että nyt hoidetaan oiretta, eikä lainkaan syytä.

Vuoden päästä muussa tutkimuksessa, vahingossa, sieltä löytyi iso kasvain.

Olen lääkekriittinen, mutta en lääkevastainen.

enosaasanoa kirjoitti:

Kyllä uskon että lääketeollisuuden lobbaaminen ehkä jonkun verran vaikuttaa hoitosuosituksiin.

Tämä! Rikastuttaja saa vain neuroleptin, köyhistäjä saa lääkkeet.

Olen mutta joudun syömään geenien ja tupakointini takia verenpainelääkettä, samoin selkäkipuun kipulääkettä. Joten?

Vierailija kirjoitti:

Olen lääkekriittinen, mutta en lääkevastainen.

Sama joo.

Vierailija kirjoitti:

Olen mutta joudun syömään geenien ja tupakointini takia verenpainelääkettä, samoin selkäkipuun kipulääkettä. Joten?

Aika hassu juttu. Jo-ten 10/10.

En tiedä yhtään mitään mistään.

En ole lääkäri enkä halua olla.

Parantaja voisin olla.

Kaikkia lääkkeitä epäilen, siis ihan kaikkia. 

Olen.

Kun sairastuin syöpään, jota ei voi lääkkeillä parantaa,  join katajanmarjateetä ja vihdoin itseäni koivunoksilla. Join myös laimentamatonta mustaherukkamehua. 

Hämmästyttävää, että kuolin. 

Mielenterveyslääkkeissä ja raskauden ehkäisyyn käytetyissä hormoneissa. Monelle ne ovat tarpeen ja niistä on apua, mutta niihin liittyy paljon ikäviä sivuvaikutuksia, jotka yleensä ohitetaan olankohautuksella. Muuten luotan lääketieteeseen. Mua vaan ärsyttää, että mt-ongelmia hoidetaan lähes pelkästään lääkkeitä ja että hormoneja tuputetaan jatkuvasti joka suunnasta.

Riippuu lääkkeestä. Esim. antibiootteja ja tavallisia särkylääkkeitä kohtaan en ole kriittinen. Uusia lääkkeitä, ja erityisesti psyykenlääkkeitä, kohtaan minäkin olen kriittinen enkä aloittaisi uutta lääkettä ilman absoluuttista pakkoa enkä ilman, että tutkisin asiallisilta foorumeilta, millaista kokemustietoa ihmisillä siitä on.

Maallikkona oletan, että lääkeyhtiöillä ja lääkäreillä ei aina ole tarpeeksi tietoa lääkkeen haittavaikutuksista, varsinkaan uusien lääkkeiden. Todella monet lääkkeiden käyttäjät eivät tee haittailmoitusta apteekkiin / lääkärille, vaikka pakkaussetelissä niin kehotetaan. Haittavaikutukset saattavat olla yleisempiä ja voimakkaampia kuin viralliset lähteet tietävätkään. 

Ja sitten sekin, että masennus-nimityksellä viitataan nykyään kahteen ihan erilaiseen tilaan: jotkut ovat masentuneita, vaikka kaikki on hyvin, toiset taas ovat masentuneita, koska asiat ovat huonosti.

Ensin mainitulla ryhmällä kyse voi hyvinkin olla aivojen kemiallisesta häiriöstä, johon mielialalääkkeet voivat varmaan auttaa. Jälkimmäisillä taas masennus on terve reaktio olosuhteisiin, ja lääkkeestä ei olisi mitään hyötyä, vaan siitä saisi korkeintaan haittavaikutukset.

Ongelmana ymmärtääkseni on, että lääkärit määräävät mielialalääkkeitä myös jälkimmäisille.

Lääkekriittisyys vähenisi, jos julkaistaisiin myös pieleen menneet kokeet. Nythän onnistuneet tapaukset pohjautuvat koeasetelman muuttamiseksi suotuisampaan suuntaan; esim. unilääkkeiden kohdalla nukuitko erinomaisesti kysytään saitko nukuttua ja jos vastaa että sai joten kuten -> johtopäätös: lääke toimii. Tmä siis kärjistetty ja yksinkertaistettu malli.

Sen verran että ei niitä lääkkeitä ainakaan turhaan syödä tai varmuuden vuoksi popsita. Vaikka lääke parantaa jonkun taudin, tai oireen, voi se aiheuttaa jotakin muuta vahinkoa kehossa.

Kemikaalejahan ne on. Ihmisen kehittämiä. Ei mitään jumalallisia elämän eliksiirejä.