Taidan olla masentunut

Olen yrittänyt kieltää sen itseltäni. Viime viikkoina olen itkeskellyt tavallista enemmän. Yhtenä yönä itkin monta tuntia putkeen. Yhdistin sen pms oireisiin ja täysikuuhun. Nyt olen vähän vahvistunut enkä herkistelee enää niin paljon. Ikävä kyllä olen heittäytynyt holtittomaksi syömisen suhteen. Olin hyvin alkaneella laihdutuskuurilla, mutta löin kaiken läskiksi. Syön, syön syön... Ulkoilukin on jäänyt vähemmälle ja kadonnut se punainen lanka koko touhusta, joka vielä vuoden vaihteessa oli hallussa.

Odottelenko vaan rauhassa parempia aikoja ja koitan tehdä minkä jaksan. Työelämässä en ole, mutta perhe vaatii oman huomionsa. Päivät menee lojuen, mutta aina skarppaan, että ehdin siivoilla ja laittaan ruuan, kun perhe tulee kotiin.

Tiedän että pitäisi ottaa niskasta kiinni ennenkuin tilanne pahenee. Nyt ei ole voimia siihen. Odotan sitä parempaa päivää, kun kaikki näyttää taas valoisalta ja usko muutokseen on palannut. Lääkkeisiin en aio koskea.

Olisiko mitään helppoa tapaa kohentaa mielialaa nopeasti. Päihteet vie huonoon suuntaan ja ylensyöntikin helpottaa oloa vain sen hetken. Lukemiseen tai leffoihin en jaksa keskittyä. Koko kroppa tuntuu kipuilevan lenkkeilystä, vaikka välillä pakotan itseni lenkkipolulle. Uiminen ja hieronta olisi ehkä parasta just nyt, mutta häpeän läskejäni.

Pitääkö vaan jatkaa möllöttämistä, kunnes joku valo syttyy päässä ja olen taas elossa?