Lue keskustelun säännöt.
Raskaana kun mies ei halua lasta.
Hukassa
20.01.2020 |
Tilanne siis jotakuinkin tämä;
Elän uusperheessä, miehellä yksi lapsi ja minulla yksi, kumpikin alle kouluikäisiä.
Kun muutettiin yhteen vuosi sitten, oli kummallekin selvää ettei yhteisiä lapsia haluta ja kummankin lapsiluku on täynnä. Miehellä on vielä vaikea trauma isäksi tulemisesta, yhden illan juttu baarista tuli raskaaksi ja hän kokee, että hänet huijattiin isäksi. Halusi kuitenkin kantaa vastuunsa ja muutti lapsen äidin kanssa yhteen ja pyrki elää perheenä, vaikkei koskaan ajatellut että edes haluaisi lapsia.
Mulla itselläni on takana esikoisen kätkytkuolema ja kuopuksen pikkukeskosuus. Kumpaankaan asiaan ei ole syytä löydetty, ja tämän takia kuopuksen synnyttyä päätin, että lapsiluku on tässä, vaikka aina ajattelin että enemmän saisin. Kun sitten erosin lasteni isästä, oli se ns. Viimeinen naula arkkuun. Halusin, että mun lapsilla ei ole montaa eri isää ja ex onkin ihan täydellinen isä lapselle.
Elämä on ollut kivan tasaista -- kummallakin on vakipaikka esimiestehtävissä hyvällä urakehitysnäkymällä. Lapsivapaata on joka toinen viikko ja meidän lapset sanovat toisiaan puolisisaruksiksi. On yhteinen omistusasunto, autot ja lomamatkoja, ja tuntuu hyvältä kun lapset alkaa olla sen ikäisiä että kertovat nälästä ja janosta, tykkäävät käydä ulkona syömässä ja esimerkiksi pukevat itse.
Mulla on ollut kierukka, jonka kanssa on viime aikoina ollut ongelmia ja kipuilua. Soitin aamulla siitä vielä lääkärille ja varasin ajan. Jotenkin töistä tullessa tuli sellainen olo, että ostan raskaustestin -- ihan vaan varmistaakseni. Ja positiivinen sieltä sitten tuli tuloksena. En todellakaan muista milloin mulla olisi edelliset menkat olleet, kun ovat muutenkin olleet tosi niukat enkä ole jotenkin tajunnut laskea kun ehkäisy kuitenkin löytyy.
Mun mies ei ole sellainen, että voisi sanoa että kyllä se sitten rakastuu lapseen. On nyt vasta onnistunut luomaan suhdetta omaansa, kun lapsi on menossa kouluun. On myös ihan ok mun lasta kohtaan, mutta menee ihan lukkoon jo siitä jos joku vihjailee, että milloin me hommataan yhteinen.
Abortti olisi tässä kohtaa se kaikista järkevin ratkaisu, ihan jo mun urankin takia. Sain juuri ylennyksen ammatissa jota rakastan ja asemaan olen päässyt kovalla työllä. Ja tottakai esiin nousee myös ne omat traumat ja pelot kun mietin uutta lasta.
En ole vielä kertonut miehelle, kun tiedän kuitenkin vastauksen ja jotenkin ahdistaa aiheuttaa hänelle ihan kauhea olo.
Pelottaa myös se, että jos päättäisin tämän pitää ja jatketaan yhdessä, että mies jatkaisi mun kanssa velvollisuudentunnosta, kuten on tehnyt esikoisensa kanssa.
Mitä helvettiä mä teen? Ajatus abortistakin tuntuu ihan kauhealta, ja tuntuu niin epäreilulta joutua tähän tilanteeseen, kun olen ehkäisystä huolehtinut niinkuin kuuluu.
Sitten tottakai pelottaa myös se, että jos raskaus on niin pitkällä etten enää pysty keskeyttämään.
Olen itse 25 vuotias ja mies 27 vuotias, jos sillä on väliä.
Minkä neuvon te antaisitte ystävälle tässä tilanteessa?
Kommentit (44)
Vaikka vaikeaa se olisi, jos voisin palata ajassa takaisin, tekisin abortin. Rakastan lastani, mutta tunne iitä, että häntä ei haluttu syö sisältä hitaasti vuosien ajan. Lapsen isä ilmoitti vasta ensimmäisen ultran jälkeen, että haluaa minun tekevän abortin. Ei ollut uskaltanut sanoa sitä aiemmin. Nyt olemme eronneet ja isä näkee lasta välillä enemmän, välillä vähemmän ja lapsi ikävöi isäänsä koko ajan. Isä usein myös pettää lupaukset ja jättää tulematta vaikka piti. Ei kukaan halua lapsellensa tällaista. Kaikki aina sanoo, että aborttia katuu lopun elämäänsä, mutta mieluummin kantaisin yksin taakkaa siitä, kun seurasin näin vierestä kuinka lapsen isä käytöksellään ja toimillaan näyttää, että tämän ei ollut haluttu tilanne, rakasti hän lasta tai ei. Se raastaa sydäntä alati.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä on niin vaikeaa hässiä ilman että soossit täytyy sisään lennättää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas on nainen kusettanut miehen isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tilanteessa, kierukan petettyä ja kertomasi perusteella, abortti.
Vierailija kirjoitti:
Taas on nainen kusettanut miehen isäksi.
Taas on mies ejakuloinut naisen sisälle vaikkä käytetty ehkäisymenetelmä ei ole 100% varma.
Mieti minne ejakuloit niin ei tarvitse katkeroitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka h****tti kirjoittaa ensimmäisenä huolensa vauvapalstalle hirmuisen romaanin eikä keskustele puolisonsa kanssa? Vastaus on selvä: provoilija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustele sen miehen kanssa.
Oletat miehestä paljon tietämättä varmasti mitä hän todella ajattelee.
Todennäköisesti arvaat oikein, mutta kannattaa tehdä päätös avoimesti. Jos jäät yksin asian kanssa, voi olla että suhdetta on vaikea jatkaa.
Päätös on kuitenkin sinun, ei miehen.
Itse pidin vahinkolapsen ja vaikka minun elämäni olisi helpompaa ilman lasta, lapsi on ihana ja hyvin rakas molemmille vanhemmille vaikka sittemmin erosimmekin.
Mun mielestä tuleva vauva on sata kertaa tärkeämpi kuin ap:n urpo mies. Miehiä saa uusia, lapsi paljon tärkeämpi. En ikimaailmassa tekisi avorttia vaan olisin lapsesta kiitollinen ja pitäisin sen. Jos sitten mies lähtee niin joutaa menemäänkin.
Mutta, toki me ihmiset painotamme ja arvotamme asiat eri tavoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teet abortin, eroatte ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Jos taas et tee, eroatte miehen päätöksellä. Eli nyt on tärkeää ajatella vain, haluatko sinä lapsen?
Jätät miehen, pidät lapsen. Helppoa kuin heinänteko.
Teillä näkyy olevan hyvä suhde miehen kanssa. Urasi ei lapseen katkea, mutta ehkä vähän hidastuu. Olette molemmat nuoria ja jaksatte kyllä hoitaa lapsen. Hommaahan siinä on mutta kyllä se sitten antaakin. Miehellesi tilanne on nyt aivan eri asia kuin yhden illan juttu baarista löydetyn kanssa. Hänellä on nyt hyvä itse valittu puoliso ja kierukkaraskauksia han on. Täytyy ymmärtää että niinkin voi käydä. Lapsenne sopeutuvat kyllä. Terveys sitten ratkaisee onnistuuko raskaus vai ei. Juttele avoimesti miehesi kanssa. Ei teille ole tapahtunut onnettomuutta. Mietitte, että hyväksyttekö elämänmuutoksen jota ette ole suunnitelleet.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuleva vauva on sata kertaa tärkeämpi kuin ap:n urpo mies. Miehiä saa uusia, lapsi paljon tärkeämpi. En ikimaailmassa tekisi avorttia vaan olisin lapsesta kiitollinen ja pitäisin sen. Jos sitten mies lähtee niin joutaa menemäänkin.
Mutta, toki me ihmiset painotamme ja arvotamme asiat eri tavoilla.
Tällaisen uusfeministisen asenteen vuoksi suomalaisen naisen arvo parisuhdemarkkinoilla syöksyy kohti nollaa.
Noniin.
Juttelin miehen kanssa, ja hän tosiaan meni ihan tiloihin ja oletti välittömästi (ymmärrettävästi) että teen abortin.
Myötäilin siinä, mutta kun en oikeasti tiedä mitä haluan.
En ole varma, jaksaisinko kahden pienen lapsen kanssa yksin. Siitä olen varma, ettei mies mun kanssa jatkaisi jos tämän pidän.
Mistä voisi saada asiaan keskusteluapua tai tukea päätöksentekoon? En halua kertoa ystäville tai perheelleni.
Ap
Ensin selvittäisin mahd. pian, miten pitkällä raskaus on. Jos abortti on vielä mahdollinen, miettisin ensin mitä itse haluaisin tehdä. Siis yrittäisin kuvitella, ettei kenenkään muun mielipiteellä ole mitään väliä asian suhteen.
Jos aborttiin päätyisin, en tekisi sitä kuitenkaan salaa mieheltä. Vaikka kuinka ahdistuisi asiasta, luottamus voisi kärsiä pahastikin selän takana toimimisesta. Mutta siis, mieti ensin mitä sinä haluat.