Älkää kantako pyytämättä tavaraa lapsiperheisiin!

Täälläkin on kerennyt jo säkillinen kierrätettävää kertymään neljässä kuukaudessa. Nyt sain sitten kuulla sukulaisten ostelevan ensi talveksi rompetta "halvalla sain"-periaatteella.

Mikä estää antamasta romut takaisin antajalle sen jälkeen, kun on kieltäytynyt ottamaan niitä vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Mikä estää antamasta romut takaisin antajalle sen jälkeen, kun on kieltäytynyt ottamaan niitä vastaan?

Se että ne annetaan salaa niin etten tiedä että ne on annettu. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän tämäkin valitusvirsi liittyy lapsiin?

Vanhemmat sukupolvet eivät saa heitettyä rojujaan roskiin.

Erityisesti anopit tuppaavat sisustamaan omatoimisesti nuorenparin kotia vanhoilla

kamoillaan.

Siinä ei auta kuin toiminta.

Kun asia on kerran sanottu (ostamme itse omat tavaramme, emme halua teiltä mitään kiitos), niin sanotaan jo ovella, että voitte viedä pois, emme ota.

Ap voi yrittää kasvattaa itselleen selkärangan.

OLEN SANONUT. VUOSIKAUSIA.

Nää kaikki on tungettu kaappeihin ilman lupaa. Siis salaa annettu lapsille tai salaa laiteltu kaappeihin ja hyllyihin.

ap

Vie pois, kai sinä ne kaapista löysit, heti takaisin antajalle ja ehdoton kielto ettei kaapeille mennä. Hulluja ootte koko suku, sinä märiset ja toiset kantaa kamaa sun kaappeihin. Ja kasvata ne penikkasi, etteivät ota vastaan mitään ilman lupaa.

Hel vetin hukkua porukkaa ootte.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sukulaiset teki tuota hyvää hyvyttään. Kun sanominen ei auttanut, palautin tuodut kamat samoissa muovipusseissa avaamattomina ja sanoin että kiitos, ajatus on kaunis mutta meille ei mahdu, antakaa vaikka hyväntekeväisyyteen. En muista pitikö kahdesti tehdä tämä ja siihen loppui. Ja hyvät välit säilyi ja paljon ollaan tekemisissä.

Suosittelen.

Sinä sanoit, Sinä palautit. Mutta mikä oli lasten mielipide asiaan.

Leikki on lapsen työtä ja kaiken luovuuden lähde, jota ruokitaan leluilla, askartelutarvikkeilla, värikynillä jne.

Ihmettelen, miten lapsiperheessä ei edes värikynät kulu tai piirustuspaperi. Ja lelutkin ovat turhia ja krääsää?

Tämä.

Meille kannetaan tavaraa roskalavoilta asti. (Lasten jalkineita, suksia ilman siteitä, kattiloita, jne).

Ylijäänyttä: 'Tämä oli meidän lasten lempi-nalle.' ... - joo, 35 vuotta sitten. Nyt siinä on saumat ratkenneet ja täytteet pursuaa lattialle.

Myyjäisistä: 'meni hyväntekeväisyyteen, halusin tukea ostamalla.'

Tarjouksista: 'kun halvalla sai'.

Tavaraa tungetaan lasten reppuihin kyläilyreissuilla tai muuten osoitetaan lapsille, ja lapsi ei kieltäydy, vaikka annettu päähine on sellainen, ettei tule sitä ikinä päähänsä laittamaan. Muutenkaan, mutta koska päähineestä on nähtävissä, että siinä on alunperin ollut jokin tuotemerkki, jonka poistaminen on jättänyt näkyvät jäljet.

Vaikeinta minusta on kuitenkin itse tehdyt puiset huonekalut. Niitä valmistuu muutaman viikon välein. Useampi vuodessa..Tuolia. Pöytää. Laatikostoa. Kaappia. Työaikaa on käytetty runsaasti. Hiottu pintaa sileäksi. Puolison kautta olen koettanut välittää tiedoksi, että meille ei mahdu enempää. Toistaiseksi melko huonolla menestyksellä. Uusi idea on jo mielessä, kun edellinen valmistuu. Pyynnöstä nk. tilaustöitä ei halua toteuttaa, koska niissä ei samalla tavalla voi toteuttaa luovuuttaan. Valmistuneet huonekalut ovat erittäin kestäviä. Kestävät varmaan 200 vuotta. Mutta koska edellisetkään huonekalut eivät ole vielä sen ikäisiä, emme voi vastaanottaa uusia. Myymiseen ei resurssini riitä. Ja se mitään auta, uusi kalusto olisi jo ovella odottamassa.

Peräkärryllistä pikkutavaraa ei meille vielä kukaan ole toistaiseksi kipannut. Jotain hyvää meidänkin tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sukulaiset teki tuota hyvää hyvyttään. Kun sanominen ei auttanut, palautin tuodut kamat samoissa muovipusseissa avaamattomina ja sanoin että kiitos, ajatus on kaunis mutta meille ei mahdu, antakaa vaikka hyväntekeväisyyteen. En muista pitikö kahdesti tehdä tämä ja siihen loppui. Ja hyvät välit säilyi ja paljon ollaan tekemisissä.

Suosittelen.

Sinä sanoit, Sinä palautit. Mutta mikä oli lasten mielipide asiaan.

Leikki on lapsen työtä ja kaiken luovuuden lähde, jota ruokitaan leluilla, askartelutarvikkeilla, värikynillä jne.

Ihmettelen, miten lapsiperheessä ei edes värikynät kulu tai piirustuspaperi. Ja lelutkin ovat turhia ja krääsää?

Niin. Minä sanoin. 

Ne ei kulu kun NIITÄ ON LIIKAA. Se tässä on se ongelma. Eikä lasten etu ole järjetön krääsävuori, jota ei kukaan enää hallitse.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän tämäkin valitusvirsi liittyy lapsiin?

Vanhemmat sukupolvet eivät saa heitettyä rojujaan roskiin.

Erityisesti anopit tuppaavat sisustamaan omatoimisesti nuorenparin kotia vanhoilla

kamoillaan.

Siinä ei auta kuin toiminta.

Kun asia on kerran sanottu (ostamme itse omat tavaramme, emme halua teiltä mitään kiitos), niin sanotaan jo ovella, että voitte viedä pois, emme ota.

Ap voi yrittää kasvattaa itselleen selkärangan.

OLEN SANONUT. VUOSIKAUSIA.

Nää kaikki on tungettu kaappeihin ilman lupaa. Siis salaa annettu lapsille tai salaa laiteltu kaappeihin ja hyllyihin.

ap

En usko

Meille ei ole annettu koska en huoli. Niin helppoa.

Riittää jo kirjoitti:

Joo,teen justa samaa,ja voi tsissus sitä sälän määrää!

Kiertsiin ja johonkin kirppikselle lahjoituksena,en jaksa katella enää!

First word problems.

Nykylapset ei askartele, siksi kädentaidot on olemattomat. Ennenvanhaan tehtiin kotona kaikenlaisia turhaltatuntuvia juttuja, jotka kehitti käsien motoriikkaa eli askarreltiin pannunalustoja, kirjottiin tirkirättejä jne. Nykyvanhemmat ei osaa opastaa lapsia edes ompelemaan nappeja ja ne askartelupaperit ja värikynät on kauhistus: meidän lapsella on tabletti, ei näitä tarvita!