Rajojen laiton vaikeus

Haluaisin vertaistukea muilta äidiltä joilla on voimakastahtoinen lapsi, miten pystytte olemaan tiukkoina silloin kun lapsi itkee sydäntä särkevästi loukkaantuneena kun en toimi hänen tahtonsa mukaan. Itselläni on vaikeuksia koska näen siinä saman avuttomuuden mitä koi lapsena kun olin vihainen ja kuinka hain epätoivoisesti apua tunteiden hallintaan enkä sitä saanut.

Eli tämä on henkisesti erittäin raskasta kun rakastan yli kaiken tuota lasta ja samalla joudun katsomaan hänen kärsimystään. Tunnen olevani silloin maailman ilkein äiti. Ihan kuin jotain kuolisi sisälläni. Olotila on todella ahdistava ja pelottava. Eihän lapsen elämää pidäkään silotella jatkuvasti mutta usein tulee tunne että olenko liian ankara että hänen tunnekehityksensä huononee jne.

Haluaisin olla hyvä äiti mutta näissä tilanteissa olo on kaikkea muuta ja jälkikäteen tulee hirveän huono fiilis lapsen puolesta :( En ole ikinä käyttänyt fyysistä väkivaltaa, mutta en tiedä osaanko tukea lasta oikealla tavalla kun alkaa itkemään ja raivoamaan jne. Miten pystytte pitämään itsenne kasassa?