Onko syövässä pahinta se että siihen voi kuolla?

Ootko sä se syöpäspämmäri jolla on joku syöpäaddikti?

Ei vaan se kituminen. Pahimmillaan vuosikausia.

Kuolema, pitkät vaikeat sairastamiset, siitä seuraava uupumus, vaikeat hoidot, äärettömän kovat kivut. Kaikkea mahdollista. Syöpä on vähän ikävämpi kuin flunssa ja toisin kuin sydäninfarkti, moni kärsii siitä pitkään. Syöpä ei ole yksittäinen tauti, joten ”yleisyys” tulee osittain siitä. Se aiheuttaa jo sanana pelkoa.

Ja koko ajan saa jännittää että onko lääkkeet tehonneet vai ei, mitä näkyy kuvissa..

Minusta syövässä on kauheaa paitsi se, että hoitamattomana se tappaa (ja joskus hoidoista huolimatta), myös se, että hoidot ovat niin rankkoja.

Pelkästään syövän hoitojen seurauksena on pahoinvointia, hiustenlähtö, usein nivelkipuja, ihon, ienten ja kynsien vaurioita, hedelmällisyys alenee, joidenkin muiden sairauksien riski kasvaa.

Minulla on MS-tauti, mutta ennen kuin sain diagnoosin, pelkäsin yhdessä vaiheessa, että oireiden syynä on sittenkin aivosyöpä. Kun ct-kuvausten jälkeen sain tiedon, ettei kasvaimia näkynyt, olin todella helpottunut eikä myöhemmin saamani MS-diagnoosi enää tuntunut niin järkyttävältä.

Pelkäsin aivosyövässä nimenomaan niitä rankkoja hoitoja: leikkausta ja sen jälkitilaa, sädehoitoa yms. Ajattelin, etten jaksa sitä. Jos minulla olisikin ollut aivosyöpä eikä "vain" MS, olisi vain ollut pakko jaksaa se kaikki.

AIDS' iin ei enää kuolla, koska lääkitys on keksitty.

Syöpää on niin monenlaista, että mitään universaalia lääkettä ei vielä ole..

Jotkut paranevat kerran, mutta kun uusii, tulee usein kuolema.

Kuten Riku Sorsalla.

Pahinta tässä on mun tapauksessani läheisten huoli. Mä tiedän vointini, mutta vaimoni ei elä kehossani.

Ja kaiken muun päälle vielä ilmeisesti usein ystävät ja läheiset alkaa kartella. Pätee tosin ihan vaikka avioeroonkin. Ihmiset haluaa vain ystäviä, jotka heittää läppää ja pönkittää egoa.

Itselle oli pahempaa, että jäin eloon hoidoista vaurioituneena ihan turhaan. En tule enää ikinä olemaan kunnossa fyysisesti enkä varmaan psyykkisestikään. Lisäksi ihmiset eivät tajua ongelmaa, koska syöpähän parani jo. Kyse ei kuitenkaan ole syövän traumasta tai uuden syövän pelosta, vaan siitä millaiseksi jäin.

Kuolemanpelon lisäksi pahinta oli kertoa omille lapsilleen ja äidilleen.

Hoidot olivat rankkoja mutta läheisten hätä vielä rankempaa.

Faith kirjoitti:

Minusta syövässä on kauheaa paitsi se, että hoitamattomana se tappaa (ja joskus hoidoista huolimatta), myös se, että hoidot ovat niin rankkoja.

Pelkästään syövän hoitojen seurauksena on pahoinvointia, hiustenlähtö, usein nivelkipuja, ihon, ienten ja kynsien vaurioita, hedelmällisyys alenee, joidenkin muiden sairauksien riski kasvaa.

Minulla on MS-tauti, mutta ennen kuin sain diagnoosin, pelkäsin yhdessä vaiheessa, että oireiden syynä on sittenkin aivosyöpä. Kun ct-kuvausten jälkeen sain tiedon, ettei kasvaimia näkynyt, olin todella helpottunut eikä myöhemmin saamani MS-diagnoosi enää tuntunut niin järkyttävältä.

Pelkäsin aivosyövässä nimenomaan niitä rankkoja hoitoja: leikkausta ja sen jälkitilaa, sädehoitoa yms. Ajattelin, etten jaksa sitä. Jos minulla olisikin ollut aivosyöpä eikä "vain" MS, olisi vain ollut pakko jaksaa se kaikki.

Tämä on yksilöllistä.

Syöpä voi tehdä etäispesäkkeitä selkärankaan potilas voi halvaantua jos niitä ei saada hävitettyä sädehoidolla, aivokasvaimet voivat viedä näön, kuulon, liikuntakyvyn, aiheuttaa harhoja ja viedä järjen kuin muuttaa luonnetta, suolistosyövissä voi joutua elämään loppuikänsä vaikka parantuisikin avanteen kanssa, johonkin raajaan kun tulee kasvain niin voi olla että joudut elämään vaikka jalka amputoituna loppuikäsi. Mitä olen lukenut näitä juttuja syöpään kuolleiden kohtaloista niin kyllä se yksi pahimmista sairauksista.

Vierailija kirjoitti:

Syöpä voi tehdä etäispesäkkeitä selkärankaan potilas voi halvaantua jos niitä ei saada hävitettyä sädehoidolla, aivokasvaimet voivat viedä näön, kuulon, liikuntakyvyn, aiheuttaa harhoja ja viedä järjen kuin muuttaa luonnetta, suolistosyövissä voi joutua elämään loppuikänsä vaikka parantuisikin avanteen kanssa, johonkin raajaan kun tulee kasvain niin voi olla että joudut elämään vaikka jalka amputoituna loppuikäsi. Mitä olen lukenut näitä juttuja syöpään kuolleiden kohtaloista niin kyllä se yksi pahimmista sairauksista.

Avanne tai amputoitu raaja ei mielestäni olisi maailmanloppu. Järjen menettäminen olisi kyllä paha, samoin kuin monien aistien ja liikuntakyvyn menetys.