Mitä tehdä kun masentunut läheinen valittaa koko ajan, mutta ei ota apua vastaan?

Ei oikeasti halua tai uskalla piristyä koska ei tiedä mitä sitten elämällään tekisi.

Eipä siinä sinulla paljoa ole tehtävissä. Masentuneen pitää antaa olla omissa oloissaan ja toivoa, että kyllä hän siitä vielä tokenee.

Jotkut vaan tykkää valittaa, mutta eivät halua tehdä asialle mitään. Ehkä sitten itse tietävät paremmin, että lähimmäisen ehdotukset eivät auta, mutta jokin muu voisi auttaa. Mutta eivät sitä kerro, että ratkaisu on mielessä. Tykkäävät vain valittaa.

Miltä susta tuntui kirjoittaa noi kaikki viestit? Tunsitko seksuaalista mielihyvää?

Onko ollut hoidossa? Kai tiedät, millainen rumba se on?

Pane välit poikki. Jos ei apu kelpaa ja haluaa vain valittaa niin turha tuollaisessa ihmisessä on roikkua.

Mun äiti masentunut ja rahavaikeuksissa. Autan minkä kykenen mutta nyt alkanut ärsyttää kun autan mutta tuntuu ettei itse yritä mitään. Joskus kaljoittelee myös. Nytkin olin varannut hälle pyynnöstä näöntarkastuksen muttei ollut mennyt kun kuulemma tuuli ja oli huono ilma. Vitutti. Pieniä asioita mutta kun niitä tapahtuu koko ajan niin alkaa ärsyttää kun tuntuu ettei toinen arvosta yhtään sitä apua ja aikaa mitä käytän häneen. Ei huvittaisi enää auttaa.

Itselläni masennus. Ongelma avun vastaanottamisessa on se, että näen avun tarpeen niin erilailla kuin läheiset.

Minua auttaisi eniten, jos joku puuhailisi joskus ihan tavallisia kotihommia kanssani tai ainakin auttaisi alkuun, kun aloittaminen niin vaikeaa. Ja lähtisi vaikka kävelylle yhdessä.

Mutta sen sijaan halutaan teatteriin, elokuviin, ravintolaan.... Ei minulla ole voimia eikä rahaa sellaiseen, kun ei edes ruuanlaittoon tahdo voimat riittää.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni masennus. Ongelma avun vastaanottamisessa on se, että näen avun tarpeen niin erilailla kuin läheiset.

Minua auttaisi eniten, jos joku puuhailisi joskus ihan tavallisia kotihommia kanssani tai ainakin auttaisi alkuun, kun aloittaminen niin vaikeaa. Ja lähtisi vaikka kävelylle yhdessä.

Mutta sen sijaan halutaan teatteriin, elokuviin, ravintolaan.... Ei minulla ole voimia eikä rahaa sellaiseen, kun ei edes ruuanlaittoon tahdo voimat riittää.

Sano mitä toivot. Kutsu teatteriin on tapa kertoa että olen täällä, pidän sinusta, huomaan että olet alamaissa, tehdäänkö jotain yhdessä. Vastaa vaikka että et jaksa teatteriin, mutta mennäänkö kävelylle.

Lakkaa valehtelemasta. Hän ei ole sinulle läheinen. Jos hän olisi sinulle läheinen niin ymmärtäisit häntä.

Turha olla tekemisissä ventovieraan kanssa jota ei yhtään ymmärrä ja jonka kanssa vain menevät sukset ristiin. Välit poikki.

Typerien ehdotusten tyrkyttäminen ei ole auttamista. Tollo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni masennus. Ongelma avun vastaanottamisessa on se, että näen avun tarpeen niin erilailla kuin läheiset.

Minua auttaisi eniten, jos joku puuhailisi joskus ihan tavallisia kotihommia kanssani tai ainakin auttaisi alkuun, kun aloittaminen niin vaikeaa. Ja lähtisi vaikka kävelylle yhdessä.

Mutta sen sijaan halutaan teatteriin, elokuviin, ravintolaan.... Ei minulla ole voimia eikä rahaa sellaiseen, kun ei edes ruuanlaittoon tahdo voimat riittää.

Sano mitä toivot. Kutsu teatteriin on tapa kertoa että olen täällä, pidän sinusta, huomaan että olet alamaissa, tehdäänkö jotain yhdessä. Vastaa vaikka että et jaksa teatteriin, mutta mennäänkö kävelylle.

Tämä! Masentunutta on niin vaikea auttaa. Ehdotukset torjutaan, mutta enhän minä ystävänä voi suoraan ehdottaa että tulisinko teille siivoamaan. Voin kysyä mitä haluaisi tehdä tai pyytää kertomaan jos voin jotenkin auttaa. Olisi mahtavaa saada näihin rehellinen vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Miltä susta tuntui kirjoittaa noi kaikki viestit? Tunsitko seksuaalista mielihyvää?

Minä olen yksi niistä, enkä ole ap. Tervetuloa reaalimaailmaan.

Otan välimatkaa reilusti.

Itsellä riesana lisäksi se, että olen mielenterveystyön ammattilainen ja empaattinen, mikä johtaa hyvin helposti masentuneiden ja ahdistuneiden läheisten purkautumisiin. Tiedän kyllä mikä auttaa, valitus ei, vaan motivaatio parantua. Motivaation löytäminen ja työstäminen vastahakoisen ihmisen kanssa on usein pitkällinen projekti, voidaan puhua jopa kymmenestä vuodesta ja sadasta tapaamisesta. Mt-haasteiden kanssa painivat läheiset ajattelevat, että minulle voi puhua aina kun tavataan ja tsemppaan heitä. Tämähän on aivan inhimillinen ajatuskulku. En kuitenkaan jaksa sellaista, on ollut pakko oppia vetämään rajoja. Lähipiiri tietää, etten tee työtäni vapaa-ajallani, ainoastaan silloin kun siitä maksetaan. Aika karua, mutta pakollista.

Kun nyt pääsin aiheeseen, niin älkää pyytäkö myöskään keskustelemaan masentuneen / muutoin diagnosoidun teininne kanssa, jotta hän "tulisi järkiinsä ja jatkaisi koulua" tms. Kieltäytyminen näistä pyynnöistä on tosi raskasta. Lapsellanne on oma hoitokontakti, hän ei voi olla terapia-asiakkaani. Näitä pyyntöjä tulee yllättävän usein, viattomia, mutta ajattelemattomia. Voin keskustella kaikkien mt-haasteiden kanssa painivien sukulaisten ja kavereiden kanssa, kuten keskustelen muidenkin kavereiden ja sukulaisten kanssa, mutta terapimaan en ala. Ymmärrän toki pettymyksen jos se oli tarkoituksena, mutta näin on. Hakekaa apua omasta kontaktipaikastanne entistä pontevammin ja olkaa avoimia tarkastelemaan itseänne.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeasti halua tai uskalla piristyä koska ei tiedä mitä sitten elämällään tekisi.

Luuletko sinä ja ap ihan oikeasti että masentunut tarvitsee jotain piristymistä, jotain piristävää? Täh? Kaikki tuollaiset piristävät aktiviteetit ja kivat jutut vain häiritsevät ja rasittavat masentunutta, vaikeuttavat paranemista entisestään. Masentunut tarvitsee lepoa, rauhaa, aikaa, etäisyyttä ihan kaikesta, myös etäisyyttä mukamas piristävistä asioista. Vain sillä lailla hiljaa hissukseen varovasti täydessä rauhassa voi parantua. Sitten jos parantuu niin alkaa ihan itsestään kaivata ja tehdä piristäviä asioita. Eivät piristävät asiat ihmistä paranna terveeksi. Terve ihminen tekee piristäviä asioita. Sairas ei niitä tee, sairaan ei niitä kuulu tehdä, sairaan kuuluu pysyä rauhassa, erossa kaikesta mukamas piristävästä.

Kysykää masentuneelta, haluaako hän teidän neuvojanne, vai haluaako hän vain purkaa sydäntään. Monet ihmiset ovat hyvin ratkaisukeskeisiä ja ehdottavat heti vaikka mitä ihmiselle, jolla ei ole kapasiteettia ottaa kyseisiä neuvoja vastaan ja ruveta niitä toteuttamaan käytännössä.

Monet valittavatkin juuri sitä, että masentunut ei yritä mitään, eikä ota apua vastaan. Masentuneen kyky toteuttaa neuvoja on olematon ja sitä ei juuri kukaan ystävällinen neuvoja ymmärrä. Siksi masentuneet tuntuvat ärsyttäviltä ja haluttomilta parantumaan.

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa valehtelemasta. Hän ei ole sinulle läheinen. Jos hän olisi sinulle läheinen niin ymmärtäisit häntä.

Turha olla tekemisissä ventovieraan kanssa jota ei yhtään ymmärrä ja jonka kanssa vain menevät sukset ristiin. Välit poikki.

Ja sinä kehtaat syyttää toista valehjelijaksi, vaikka sinulla ei selvästikään ole lainkaan kokemusta masentuneen läheisenä olemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Kysykää masentuneelta, haluaako hän teidän neuvojanne, vai haluaako hän vain purkaa sydäntään. Monet ihmiset ovat hyvin ratkaisukeskeisiä ja ehdottavat heti vaikka mitä ihmiselle, jolla ei ole kapasiteettia ottaa kyseisiä neuvoja vastaan ja ruveta niitä toteuttamaan käytännössä.

Monet valittavatkin juuri sitä, että masentunut ei yritä mitään, eikä ota apua vastaan. Masentuneen kyky toteuttaa neuvoja on olematon ja sitä ei juuri kukaan ystävällinen neuvoja ymmärrä. Siksi masentuneet tuntuvat ärsyttäviltä ja haluttomilta parantumaan.

Luoja sinä kirjoitit viisaasti. Tuo pitäisi kertoa kaikille ystävällisille neuvojille, pitäisi jotenkin takoa tuo tieto heidän päähänsä. Aivan liian moni auttaja ei tuota ymmärrä. Jos toista ihmistä ei ymmärrä niin ei häntä voi auttaakaan.

On normaalia että sairas ei välttämättä toteuta ainuttakaan neuvoa ja vaikuttaa täysin toimettomalta ja tahdottomalta. Jos auttaja sen vuoksi valittaa, ärsyyntyy, turhautuu, loukkaantuu ja suuttuu niin hän on väärä henkilö auttamaan yhtikäs ketään.

Painostaminen, neuvojen toistaminen ja vaatiminen ei ole auttamista.

Vierailija kirjoitti:

Kysykää masentuneelta, haluaako hän teidän neuvojanne, vai haluaako hän vain purkaa sydäntään. Monet ihmiset ovat hyvin ratkaisukeskeisiä ja ehdottavat heti vaikka mitä ihmiselle, jolla ei ole kapasiteettia ottaa kyseisiä neuvoja vastaan ja ruveta niitä toteuttamaan käytännössä.

Monet valittavatkin juuri sitä, että masentunut ei yritä mitään, eikä ota apua vastaan. Masentuneen kyky toteuttaa neuvoja on olematon ja sitä ei juuri kukaan ystävällinen neuvoja ymmärrä. Siksi masentuneet tuntuvat ärsyttäviltä ja haluttomilta parantumaan.

Valittaa? Kuka muka kehtaa valittaa masentuneesta ihmisestä?

Sellaista se on. Masentunut jauhaa päässään masentuneita ajatuksiaan ja yllä pitää sillä sairauttaan. Masentunut haluaa jauhaa masentuneita ajatuksiaan muille ja muut masentuvat. Ainoa, mikä kelpaa on se että joku jaksaa kuunnella miten kaikki on kamalaa. Kuuntelijalle se on yhtä epäterveellistä kuin mikä tahansa henkinen väkivalta ja hyväksikäyttö. Ainoa mitä voi tehdä on ottaa etäisyyttä ja ohjata hoitoon.