Lue keskustelun säännöt.
Ysävä ei kestä lainkaan kritiikkiä
13.01.2020 |
Ystäväni on 15-vuotias, eli jokseenkin ymmärrettävää käytöstä mutta mielestäni hän on silti melko lapsellinen ikäisekseen.
Tein eilen siis aloituksen ystäväni omistushaluisuudesta ja siitä, kuinka hän on kateellinen jos olen muiden ihmisten kanssa tekemisissä eikä minulla saisi hänen lisäkseen oikeastaan olla muita kavereita. Olemme tutustuneet samassa harrastuksessa ja viikonloppuna olimme leirillä ja meillä aloitti kokonaan uusi porukka, mutta myös minä ja kaverini jatkettiin. Olen itse porukan vanhin nyt ja ohjaajamme pyysi minua katsomaan vähän nuorempien perään, koska luotti minuun ja hän oli itse kiireinen. Tietysti katsoin kaikkien perään ja olin kaikille ystävällinen, halusin tutustua uusiin ihmisiin ja toivottaa kaikki tervetulleeksi ja tehdä muille mukavan olon. Kaverini suuttui tästä viikonlopun aikana niin, että itki, kiukutteli ja sai paniikkikohtauksen. Olen hänen ainoa kaverinsa ja hän kertoi pelkäävänsä oman asemansa puolesta kun olin muiden kanssa.
Minusta tämä touhu on hyvin epäterveellistä ja sairasta, olen huolissani kaveristani ja kun eilen juttelin puhelimessa hänen kanssaan, yhtäkkiä hänen käytöksensä muuttui ja hän uhkasi erota harrastusporukoista kokonaan, kun ohimennen mainitsin erään viikonloppuna tapaamani mukavan tyypin. Nyt kun juttelin hänen kanssaan viestitellen ja asiallisesti kritisoin ja ilmaisin asiani mahdollisimman ystävällisesti, hän ei sanonut muuta kuin että "Joo oon hirvee ihminen", hän on siis todella ylidramaattinen eikä neutraali keskustelu onnistu eikä hän ikinä ajattele muita.
Miten tässä olisi järkevä toimia, pistänkö suosiolla välit poikki vaan?
Kommentit (19)
Olen itse 17. Laitoin hänelle tällaisen viestin eilisen puhelun jälkeen:
"Mä ajattelin että meidän on paras pitää taukoo nyt koska mä en jaksa ymmärtää sun käytöstä tällä hetkellä. Mun mielestä sun kannattaa jutella vaikka kuraattorille ihan avoimesti tästä kaikesta, niistä sun peloista ja muusta tuntemuksista. Voit ihan hyvin kertoa myös esimerkiksi näitä juttuja mistä oon ite sulle sanonut, koska muuten sun kaikki ihmissuhteet tulee kaatumaan vielä omaan mahdottomuuteensa, samoin parisuhteet ja aivan kaikki. Tollasta touhua ei vaan jaksa katsella. Joskus on vaan muutettava omaa käytöstään ja kasvettava ihmisenä.
Mä oon ollut tässä aika kärsivällinen nyt pitkään mutta en tosiaan mikään ennustaja tai loputon ymmärtäjä ole minäkään.
Suosittelen juttelemaan jollekin ja miettimään miltä sun käytös meistä muista tuntuu. Aina ei voi piiloutua iän taakse tai sen taakse, ettei oo tottunu johonkin. Itseään voi muuttaa jos haluaa.
Mä en ole täältä lähdössä minnekään ja oon sun tukena, mutta apua suosittelen hakemaan ja tauko tekee molemmille varmasti hyvää.
Älä eroa *tähän se harrastus* tai *tähän se toinen*, koska noissa hommissa menee luottamus äkkiä jos käytös on kuin tuuliviirillä, niiden kohdalla suosittelen siis harkitsemaan."
Mielestäni tuo oli aika asiallinen viesti enkä mitenkään sanonut kaveriani tuossa hirveäksi ihmiseksi, mutta mitä mieltä te olette?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverin reaktio on mielestäni kohtuuton tuon viestisi perusteella, ilmaisit asiasi hyvinkin hillitysti ja neutraalisti mikä on varmasti tuossa tilanteessa vaikeaa. Tuollainen harrastuksen lopettamisella uhkailu on ikään kuin manipulointia, jolla hän yrittää ostaa itselleen sääliä. Juokse!
Ei sun ehkä tarvitse tehdä kummempaa tuon viestin jälkeen. Minusta hyvä viesti, kunnioittava. Hän voi tehdä omat johtopäätöksensä.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin reaktio on mielestäni kohtuuton tuon viestisi perusteella, ilmaisit asiasi hyvinkin hillitysti ja neutraalisti mikä on varmasti tuossa tilanteessa vaikeaa. Tuollainen harrastuksen lopettamisella uhkailu on ikään kuin manipulointia, jolla hän yrittää ostaa itselleen sääliä. Juokse!
Varmasti tuo käytös jatkuu, hän ehkä vaihtaa vaan porukoita.
Olet tehnyt kaikkesi ja ilmaisit asiasi todella mukavasti. Et ole tehnyt itse mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisista "kavereista" on vain harmia. Jos hän vie sinulta voimia ja rajoittaa elämääsi, jätä hänet. Hänen yksinäisyydelle on varmasti hyvä syy.
Olen itse yrittänyt jutella hänen kanssaan todella usein siitä, että voimme olla kavereita ja se on ok, mutta hänen on annettava muillekin elintilaa. Hän ei ole valmis tekemään mitään itse oman tilanteensa edistämiseksi, minun pitäisi tutustua ihmisiin hänen puolestaan ja olla sosiaalisina tuntosarvina ja kertoa mitä kaikki eleet tarkoittavat. Olen itse asperger ja apinoinut kaiken käytöksen muilta ja olen pidetty ja sosiaalisesti lahjakas tämän vuoksi, en ymmärrä miksi kaverini ei voisi tehdä samaa, jos edes lääketieteellisiä perusteita ei ole?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap itse täyttää narsistin tunnusmerkit.
Aika tyly olet kaveriksi, pakko sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän olevani persoonallisuushäiriöinen mutta olen käynyt terapiassa ja haluaisin aidosti olla tämän tyypin kaveri, mutta on minulla rajani. Hän kahlitsee minua liikaa ja olen todella usein sitä yrittänyt hienovaraisesti viestiä, mutta nyt meni hermo.
Ap
Mä nyt vaan kysyn!että miksi ystävön pitäisi kestää kritiikkiä, mutta aapen ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen narsisti, se on totta. Olen työstänyt asiaa terapiassa enkä koe että tässä nimenomaisessa ihmissuhteessa olisi kyse pelkästään minun narsismistani, voihan kaverissakin jotain vikaa olla. Olin todella kärkäs ja tiedän sen itsekin, mutta pyysin anteeksi ja pyysin häntä soittamaan illalla tai kertomalla jotenkin miltä hänestä itsestään tuntuu. En vain ymmärrä häntä.
Ap
Elämä on liian lyhyt kenenkään omaishoitajana toimimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroin kaverille myös mitä olen tehnyt itse väärin, ei tässä nyt siitäkään ole kyse. Odotan nyt häneltä jotain vastausta.
Ap
Tämä kaveri saa minut aina tuntemaan itseni vialliseksi ja narsistiksi jos en ole hänen kanssaan tekemisissä 24/7, haluaisin siis olla hänen kaverinsa mutta hänen kanssaan on hankala olla.
Ap
Vikaa on teissä molemmissa, kannattaa jutella asiat halki.
Mielestäni AP on toiminut hyvin kypsästi tässä tilanteessa. AP:n kaveri tuntuu olevan omistushaluinen ja kontrolloiva. Uhriutuminen, uhkailu ja skitsoilu ovat vahvoja merkkejä persoonasta joka on erittäin epävarma itsestään ja kokee sinut "omaisuudekseen". Jos kaverisi hakee ja saa apua, hän voi vielä välttää tulevien ja nykyisten ihmissuhteiden tuhoutumisen.
Ehdotan että ota etäisyyttä hieman mutta seuraa hänen tilannettaan ja pohdi että voit ottaa ystäväsi takaisin lähelle jos hän muuttaa käytöstään. Sinun kannattaa ymmärtää että poistumisesti hänen läheisyydestään on ystävällesi tunnetasolla existentiaalinen uhka ja ja on todennäköistä että hän menee syvemmälle kriisiin ennen kuin pääsee sieltä kiipeämään takaisin selväjärkisyyteen, jos pääsee.
Älä anna hänelle valtaa sanella kenen kanssa olet ja puhut. Muutoin annat hänelle totaalisen kontrollin elämääsi ja sairastut kohta itse.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän olevani persoonallisuushäiriöinen mutta olen käynyt terapiassa ja haluaisin aidosti olla tämän tyypin kaveri, mutta on minulla rajani. Hän kahlitsee minua liikaa ja olen todella usein sitä yrittänyt hienovaraisesti viestiä, mutta nyt meni hermo.
Ap
Ei tuon ikäisille edes tehdä persoonallisuushäiriödiagnooseja, kun persoonan kehitys on kesken. Ontuu tämä tarina.
Minkä ikäinen itse olet ja miten esitit kritiikin?