Lue keskustelun säännöt.
Älä yritä muuttaa toista mutta sano, mitä haluat - siis mitä?
12.01.2020 |
Naisille tarjottavissa parisuhdeohjeissa joko kehotetaan kertomaan toiselle, mitä haluaa (eihän toinen voi sitä tietää) tai vaihtoehtoisesti kehotetaan hyväksymään toinen sellaisena kuin hän on, sillä vain itseään voi muuttaa.
Mielestäni vain toinen näistä neuvoista voi toimia samaan henkilöön. Omalla kohdallani se on valitettavasti ollut tuo jälkimmäinen. Suhteessa ei juuri hellyyttä viljellä ei toista tueta ylämäissä.
Kommentit (16)
Minusta ne eivät ole poissulkevia. Pitää ilmaista oma tahtonsa, mutta jos se ei tapahdu, niin sitten pitää hyväksyätoinen sellaisena kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yks hölmö, joka on päätynyt tuollaiseen suhteeseen.
Mutta tuo "kerro mitä haluat " tarkoittanee sitä että kun toisella ei ole tottumusta/ ymmärrystä oma aloitteisesti tehdä asioita, joihin sinulla on tarve tai välttämättä edes kiinnostusta tehdä kyseisiä asioita on vaihtoehtona kertoa selkeästi omat halunsa ja toiveensa. Mutta toinenhan voi näistä tietenkin kieltäytyä.
Sitten sitä alkaa ärsyyntyä toiselle kun omat tarpeet eivät täyty.
Mutta kysymys kuuluukin, miten ne tarpeet täytetään kun toinen ei ole innokas lähtemään mukaan?
Koskaan ei saa sälyttää toisen ihmisen harteille omia tarpeita. Se on kiva, jos toinen ne täyttää, mutta itse pitää kantaa vastuu omista tarpeistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yks hölmö, joka on päätynyt tuollaiseen suhteeseen.
Mutta tuo "kerro mitä haluat " tarkoittanee sitä että kun toisella ei ole tottumusta/ ymmärrystä oma aloitteisesti tehdä asioita, joihin sinulla on tarve tai välttämättä edes kiinnostusta tehdä kyseisiä asioita on vaihtoehtona kertoa selkeästi omat halunsa ja toiveensa. Mutta toinenhan voi näistä tietenkin kieltäytyä.
Sitten sitä alkaa ärsyyntyä toiselle kun omat tarpeet eivät täyty.
Mutta kysymys kuuluukin, miten ne tarpeet täytetään kun toinen ei ole innokas lähtemään mukaan?Koskaan ei saa sälyttää toisen ihmisen harteille omia tarpeita. Se on kiva, jos toinen ne täyttää, mutta itse pitää kantaa vastuu omista tarpeistaan.
Miten tämä onnistuu parisuhteessa? Jos tarvitsen esimerkiksi fyysistä läheisyyttä, niin haenko sitä parisuhteen ulkopuolelta sen sijaan että pyydän mieheltä, vai miten otan itse vastuun tästä tarpeesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yks hölmö, joka on päätynyt tuollaiseen suhteeseen.
Mutta tuo "kerro mitä haluat " tarkoittanee sitä että kun toisella ei ole tottumusta/ ymmärrystä oma aloitteisesti tehdä asioita, joihin sinulla on tarve tai välttämättä edes kiinnostusta tehdä kyseisiä asioita on vaihtoehtona kertoa selkeästi omat halunsa ja toiveensa. Mutta toinenhan voi näistä tietenkin kieltäytyä.
Sitten sitä alkaa ärsyyntyä toiselle kun omat tarpeet eivät täyty.
Mutta kysymys kuuluukin, miten ne tarpeet täytetään kun toinen ei ole innokas lähtemään mukaan?Koskaan ei saa sälyttää toisen ihmisen harteille omia tarpeita. Se on kiva, jos toinen ne täyttää, mutta itse pitää kantaa vastuu omista tarpeistaan.
Miten tämä onnistuu parisuhteessa? Jos tarvitsen esimerkiksi fyysistä läheisyyttä, niin haenko sitä parisuhteen ulkopuolelta sen sijaan että pyydän mieheltä, vai miten otan itse vastuun tästä tarpeesta?
Pystyyhän ihminen elämään ilman fyysistä läheisyyttä. Et kuole siihen.
Se on eri asia, haluatko elää ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yks hölmö, joka on päätynyt tuollaiseen suhteeseen.
Mutta tuo "kerro mitä haluat " tarkoittanee sitä että kun toisella ei ole tottumusta/ ymmärrystä oma aloitteisesti tehdä asioita, joihin sinulla on tarve tai välttämättä edes kiinnostusta tehdä kyseisiä asioita on vaihtoehtona kertoa selkeästi omat halunsa ja toiveensa. Mutta toinenhan voi näistä tietenkin kieltäytyä.
Sitten sitä alkaa ärsyyntyä toiselle kun omat tarpeet eivät täyty.
Mutta kysymys kuuluukin, miten ne tarpeet täytetään kun toinen ei ole innokas lähtemään mukaan?Koskaan ei saa sälyttää toisen ihmisen harteille omia tarpeita. Se on kiva, jos toinen ne täyttää, mutta itse pitää kantaa vastuu omista tarpeistaan.
Miksi olla parisuhteessa, jos ei yhdessä voida pitää huolta siitä, että molempien tarpeet täyttyvät mahdollisimman hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yks hölmö, joka on päätynyt tuollaiseen suhteeseen.
Mutta tuo "kerro mitä haluat " tarkoittanee sitä että kun toisella ei ole tottumusta/ ymmärrystä oma aloitteisesti tehdä asioita, joihin sinulla on tarve tai välttämättä edes kiinnostusta tehdä kyseisiä asioita on vaihtoehtona kertoa selkeästi omat halunsa ja toiveensa. Mutta toinenhan voi näistä tietenkin kieltäytyä.
Sitten sitä alkaa ärsyyntyä toiselle kun omat tarpeet eivät täyty.
Mutta kysymys kuuluukin, miten ne tarpeet täytetään kun toinen ei ole innokas lähtemään mukaan?Koskaan ei saa sälyttää toisen ihmisen harteille omia tarpeita. Se on kiva, jos toinen ne täyttää, mutta itse pitää kantaa vastuu omista tarpeistaan.
Miten tämä onnistuu parisuhteessa? Jos tarvitsen esimerkiksi fyysistä läheisyyttä, niin haenko sitä parisuhteen ulkopuolelta sen sijaan että pyydän mieheltä, vai miten otan itse vastuun tästä tarpeesta?
Pystyyhän ihminen elämään ilman fyysistä läheisyyttä. Et kuole siihen.
Se on eri asia, haluatko elää ilman.
Tarpeen ei tarvitse olla asia, jota ilman kuolee. Esimerkiksi minä tarvitsen paljon omaa rauhaa pystyäkseni selviämään työpäivistä. Mutta en toki kuole, jos en omaa rauhaa saa. Menen vain ylikierroksille ja työtehoni laskee merkittävästi.
Hyvässä parisuhteessa ei ole ongelmaa toteuttaa noita molempia. Esimerkiksi, jos haluan, että mies leikkaisi nurmikon, voin ihan hyvin kertoa sen hänelle ilman, että pyrin muuttamaan häntä. Ja tällaisia tilanteita on lukuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nuo sulje toisiaan pois. Moni asia on sellainen, että toinen on tottunut elämään sen suhteen eri lailla/ilman sitä - mutta jos rakastettu esittää eriävän toiveen, toinen voi muuttaa tapojaan. Eli asia ei välttämättä vaadi mitään persoonan muuttamista, ainoastaan tapojen.
Eli vaikka nyt se, miten joulua vietetään tai huomioidaanko toisen synttäreitä ja jos huomioidaan, millä tavalla. Ei puolison huomioiminen vaikkapa synttärilahjalla vaadi mitään itsensä "muuttamista", ainoastaam huomaavaisuutta ja muistamista!
Mutta sen sijaan persoonallisuuden hiominen tai vaikkapa temperamentin muuttaminen ovat paljon haastavampia. Niidenkin suhteen rakastava ihminen pyrkii muutokseen, jos asia on rakastetulle tarpeeksi tärkeä ja hän itsekin ymmärtää sen, miksi muutos on oikein ja tarpeellinen.
Esimerkiksi minä olen temperamentiltani herkästi tulistuva ja nopeasti leppyvä, mies taas hitaasti hermostuva, mutta pitkävihainen mököttäjä. Olen siksi opetellut, että sanon heti, mutta rauhallisesti, jos joku asia alkaa harmittaa. Jos hilloaisin kiukun aiheuta siinä luulossa, että unohdan ne ja vältän siten miehen mökötyksen, ne purskahtavat kahta pahempina jossakin vaiheessa kumminkin esille, mikä on miehellekin aika epäreilua (tulla haukutuksi jostakin ikivanhasta asiasta, jolle ei enää voi mitään), ja aiheuttaa paljon todennäköisesti riitaan ja mökötykseen KUIN että heti olisin rauhallisesti sanonut, että "nyt minua harmittaa, koska koen, että..."
Eli vaikka en pääse perusluonteestani eroon, voin aina pyrkiä kouluttautumaan erilaiseen tapaan ilmaista itseäni, koska se johtaa minustakin rakentavampaan tapaan käsitellä ristiriitoja.
1) kerrot tarpeistasi/haluistasi: "Olen introvertti ja kaipaan suhteessa paljon yksinoloa." Olet kertonut tarpeesi selkeästi ja hyvässä suhteessa toinen osapuoli ymmärtää asian, eikä loukkaannu kun ilmoitat että ensi viikonloppuna menisit mielelläsi yksin mökille. Rakentavaa.
2) yrität muuttaa toista: puolisosi rakastaa penkkiurheilua, se on hänen rakkaimpia harrastuksia. Mielestäsi se ei ole ookoo, vaan parempi olisi kun puolisosi tekisi jotain järkevämpää. Ilmaiset tämän tavalla tai toisella hänelle ja yrität muuttaa häntä oman mielesi mukaiseksi. Tuhoon tuomittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa ollaan tarpeiden vuoksi. Jos suhteesta ei saa sitä mitä tarvitsee, on väärän ihmisen kanssa.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yks hölmö, joka on päätynyt tuollaiseen suhteeseen.
Mutta tuo "kerro mitä haluat " tarkoittanee sitä että kun toisella ei ole tottumusta/ ymmärrystä oma aloitteisesti tehdä asioita, joihin sinulla on tarve tai välttämättä edes kiinnostusta tehdä kyseisiä asioita on vaihtoehtona kertoa selkeästi omat halunsa ja toiveensa. Mutta toinenhan voi näistä tietenkin kieltäytyä.
Sitten sitä alkaa ärsyyntyä toiselle kun omat tarpeet eivät täyty.
Mutta kysymys kuuluukin, miten ne tarpeet täytetään kun toinen ei ole innokas lähtemään mukaan?Koskaan ei saa sälyttää toisen ihmisen harteille omia tarpeita. Se on kiva, jos toinen ne täyttää, mutta itse pitää kantaa vastuu omista tarpeistaan.
Miksi olla parisuhteessa, jos ei yhdessä voida pitää huolta siitä, että molempien tarpeet täyttyvät mahdollisimman hyvin?
Niin, parisuhteessa ollaan sen takia, että siitä saa jotain.
Rakkaus on kuitenkin sitä, että se ei vaadi itselleen mitään.
Ehkä ongelma on siinä, kun avioliitot hajoavat on se, että menemme parisuhteen tyydyttämään vain omia tarpeitamme? Emme sen takia, että rakastaisimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1) kerrot tarpeistasi/haluistasi: "Olen introvertti ja kaipaan suhteessa paljon yksinoloa." Olet kertonut tarpeesi selkeästi ja hyvässä suhteessa toinen osapuoli ymmärtää asian, eikä loukkaannu kun ilmoitat että ensi viikonloppuna menisit mielelläsi yksin mökille. Rakentavaa.
2) yrität muuttaa toista: puolisosi rakastaa penkkiurheilua, se on hänen rakkaimpia harrastuksia. Mielestäsi se ei ole ookoo, vaan parempi olisi kun puolisosi tekisi jotain järkevämpää. Ilmaiset tämän tavalla tai toisella hänelle ja yrität muuttaa häntä oman mielesi mukaiseksi. Tuhoon tuomittua.
Juuri näin. Aloituksessa sekoitetaan asiat.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Parisuhteessa ollaan tarpeiden vuoksi. Jos suhteesta ei saa sitä mitä tarvitsee, on väärän ihmisen kanssa.
Itsekäs näkökulma, mutta varmaan käytännössä näin.
Vähän sama kuin se, että teen lapsia sen takia, että joku rakastaisi minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yks hölmö, joka on päätynyt tuollaiseen suhteeseen.
Mutta tuo "kerro mitä haluat " tarkoittanee sitä että kun toisella ei ole tottumusta/ ymmärrystä oma aloitteisesti tehdä asioita, joihin sinulla on tarve tai välttämättä edes kiinnostusta tehdä kyseisiä asioita on vaihtoehtona kertoa selkeästi omat halunsa ja toiveensa. Mutta toinenhan voi näistä tietenkin kieltäytyä.
Sitten sitä alkaa ärsyyntyä toiselle kun omat tarpeet eivät täyty.
Mutta kysymys kuuluukin, miten ne tarpeet täytetään kun toinen ei ole innokas lähtemään mukaan?Koskaan ei saa sälyttää toisen ihmisen harteille omia tarpeita. Se on kiva, jos toinen ne täyttää, mutta itse pitää kantaa vastuu omista tarpeistaan.
Miksi olla parisuhteessa, jos ei yhdessä voida pitää huolta siitä, että molempien tarpeet täyttyvät mahdollisimman hyvin?
Niin, parisuhteessa ollaan sen takia, että siitä saa jotain.
Rakkaus on kuitenkin sitä, että se ei vaadi itselleen mitään.
Ehkä ongelma on siinä, kun avioliitot hajoavat on se, että menemme parisuhteen tyydyttämään vain omia tarpeitamme? Emme sen takia, että rakastaisimme.
Asiaa.
Entinen vaimoni kysyi aikoinaan kumpi on minulle tärkempää?
Sekö että minua rakastetaan vaiko se että itse rakastan?
Vaikka suhteemme päättyi eroon, muista tämän kysymyksen aina, sillä vastasin lapsellisuuttani, kehittymättömyyttäni, että minua rakastetaan.
Kului muutama vuosi ja putosin masennukseen, jonkinlaiseen tunteettomuteen, jossa en tuntenut mitään ketään kohtaan. Seikkailin kuin Liisa ihmemaassa naisseikkailusta toiseen tuntematta naisia kohtaan sen enempää rakkautta kuin vihaakaan. Sain osakseni rakkautta, mutta en itse osannut rakastaa, joten kaikki tuntui tyhjänpäiväiseltä ja merkityksettömältä.
Istuin jossain vaiheessa mutka ohimolla työpaikallani, työhuoneessani ja keräsin rohkeutta painaa liipasinta. Tekemättä sekin jäi tältä luuserilta.
Pitkä tarina uskosta, psykiatrista, itsetuntemuksen kasvusta, vakavasta sairaudesta ja sitten se tapahtui.
Minä rakastuin, järjettömästi, itse asiassa ensimmäisä kertaa elämässäni, sillä en ollut koskaan kokenut sellaista tunnetta. Tunnetta jota en ollut saanut lapsena ja jota en ollut sen seurauksena myöskään kenellekään antaa.
Nyt rakastan ja osaan rakastaa naistani sellaisena kuin hän on, vaatimatta mitään, odottamatta mitään, antamalla kaiken mitä annan puhtaasta rakkaudesta, ilman taka-ajatuksia ja kieltäydyn asioista jotka eivät ole osoituksia rakkaudesta.
Huikea matka Mariaanien haudasta korkeimille huipuille :-)
Hieno kirjoitus! Onnea sinulle. Osoitus siitä, että asiat voivat aina yllättää positiivisesti, vaikka kuinka toivottomalta näyttäisi.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Täällä kans yks hölmö, joka on päätynyt tuollaiseen suhteeseen.
Mutta tuo "kerro mitä haluat " tarkoittanee sitä että kun toisella ei ole tottumusta/ ymmärrystä oma aloitteisesti tehdä asioita, joihin sinulla on tarve tai välttämättä edes kiinnostusta tehdä kyseisiä asioita on vaihtoehtona kertoa selkeästi omat halunsa ja toiveensa. Mutta toinenhan voi näistä tietenkin kieltäytyä.
Sitten sitä alkaa ärsyyntyä toiselle kun omat tarpeet eivät täyty.
Mutta kysymys kuuluukin, miten ne tarpeet täytetään kun toinen ei ole innokas lähtemään mukaan?