Lue keskustelun säännöt.
Jos saisin valita en olisi parisuhteessa ollenkaan
12.01.2020 |
Saisin tulla ja mennä mihin huvittaa ilman että tarvitsee miettiä toista tai että pitäisi olla vastuusta mistään. Aikaani viettäisin sukulaisten, ystävien ja lemmikkieläinten kanssa ja matkustelemalla. Kehittäisin itseäni lukemalla ja iltaisin saisin katsoa rauhassa telkkaria.
Mutta ei... nyt saan kärsiä päätöksestäni.
Kommentit (10)
Miksi sinun pitää pysyä parisuhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, miksi ihmeessä kärsit kun tilanne on muutettavissa hyvinkin helposti?
Minä olen kallistumassa samaan päätökseen, mutta tilannetta vaikeuttaa yhteinen lapsi. Ilman lasta olisin jo kirmannut kauas.
Ehkä nykyinen parisuhteesi on vain niin huono? Miksi et voisi tehdä noita luettelemiasi asioita vaikka olet suhteessa?
Sitä kiinnostavinta asiaa tässä et sitten paljasta? Miksi et saa valita? En kylläkään usko ettetkö muka saisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmisen ole nykyaikana mikään pakko elää parisuhteessa etenkin jos ei ole hankkinut lapsia, joista pitää huolehtia, Jotta haluaisin elää parisuhteessa, minun pitäisi ensiksi rakastua todella vahvasti, jotta haluaisin muuttaa nykyistä asemaani sinkkuna. Minun arkipäivisille sosiaalisille tarpeilleni riittää aivan hyvin tietty ystävä- ja tuttavapiiri, joka ei sido liikaa minun ajan-ja rahankäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksi ihmeessä kärsit kun tilanne on muutettavissa hyvinkin helposti?
Minä olen kallistumassa samaan päätökseen, mutta tilannetta vaikeuttaa yhteinen lapsi. Ilman lasta olisin jo kirmannut kauas.
Sama juttu. Meillä on yksi lapsi ja tekisi mieli juosta hänen kanssaan pois mutta pelkään yksinhuoltajuutta ja siitä tulevia paineita. Erota voi, mutta lapsi aina jää. Pelkään mitä pahaa siitä voi seurata. Jos olisin tiennyt mitä perhe-elämä mieheni kanssa olisi ollut, en olisi hankkiutunut raskaaksikaan. Mutta nyt kun meillä on lapsi, rakastan häntä hyvin paljon enkä halua erota hänestä.
Minulla on miehen kanssa pitkä historia ja alusta asti meidän suhde on ollut ongelmallinen. Ei siis silleen että mies olisi alkoholisti ja hakkaa, mutta muuten meidän välinen suhde on jotenkin laimentunut enkä saa siitä irti enää mitään. Intohimo hiipunut ja olemme kuin vain jotain kämppiksiä joilla lapsi hoidettavanaan. Haasteelliseksi tekee se, että meillä on myös asuntolaina joten en jaksa sitä härdelliä mitä mahdollisesta erosta tulee. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksi ihmeessä kärsit kun tilanne on muutettavissa hyvinkin helposti?
Minä olen kallistumassa samaan päätökseen, mutta tilannetta vaikeuttaa yhteinen lapsi. Ilman lasta olisin jo kirmannut kauas.
Sama juttu. Meillä on yksi lapsi ja tekisi mieli juosta hänen kanssaan pois mutta pelkään yksinhuoltajuutta ja siitä tulevia paineita. Erota voi, mutta lapsi aina jää. Pelkään mitä pahaa siitä voi seurata. Jos olisin tiennyt mitä perhe-elämä mieheni kanssa olisi ollut, en olisi hankkiutunut raskaaksikaan. Mutta nyt kun meillä on lapsi, rakastan häntä hyvin paljon enkä halua erota hänestä.
Minulla on miehen kanssa pitkä historia ja alusta asti meidän suhde on ollut ongelmallinen. Ei siis silleen että mies olisi alkoholisti ja hakkaa, mutta muuten meidän välinen suhde on jotenkin laimentunut enkä saa siitä irti enää mitään. Intohimo hiipunut ja olemme kuin vain jotain kämppiksiä joilla lapsi hoidettavanaan. Haasteelliseksi tekee se, että meillä on myös asuntolaina joten en jaksa sitä härdelliä mitä mahdollisesta erosta tulee. Ap
Eli olet roikkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksi ihmeessä kärsit kun tilanne on muutettavissa hyvinkin helposti?
Minä olen kallistumassa samaan päätökseen, mutta tilannetta vaikeuttaa yhteinen lapsi. Ilman lasta olisin jo kirmannut kauas.
Sama juttu. Meillä on yksi lapsi ja tekisi mieli juosta hänen kanssaan pois mutta pelkään yksinhuoltajuutta ja siitä tulevia paineita. Erota voi, mutta lapsi aina jää. Pelkään mitä pahaa siitä voi seurata. Jos olisin tiennyt mitä perhe-elämä mieheni kanssa olisi ollut, en olisi hankkiutunut raskaaksikaan. Mutta nyt kun meillä on lapsi, rakastan häntä hyvin paljon enkä halua erota hänestä.
Minulla on miehen kanssa pitkä historia ja alusta asti meidän suhde on ollut ongelmallinen. Ei siis silleen että mies olisi alkoholisti ja hakkaa, mutta muuten meidän välinen suhde on jotenkin laimentunut enkä saa siitä irti enää mitään. Intohimo hiipunut ja olemme kuin vain jotain kämppiksiä joilla lapsi hoidettavanaan. Haasteelliseksi tekee se, että meillä on myös asuntolaina joten en jaksa sitä härdelliä mitä mahdollisesta erosta tulee. Ap
Ei se kauhean huono liitto voi olla, jos asunnon vaihtaminen on siihen verratuna liian työlästä jotta voi erota.
Yksinhuoltajuudesta ei seuraa mitään pahaa. En ymmärrä, miksi se on puheissa niin kauhea mörkö. Erosin, kun lapsi oli 10, ja arki ei muuttunut mitenkään köyhemmäksi eikä stressaavammaksi. Ennemminkin siitä poistettiin rahaa vievä miehen alkoholinkäyttö, ja stressiä aiheuttava miehen alkoholinkäyttö ja käytös.
Pienemmän lapsen kanssa olisi ollut vielä paljon halvempaa, kun vielä käy halua halvat kirpparivaatteet ja -lelut, pyörät ja sukset, eikä tarvitse vielä kaikkea elektroniikkaa, harrastuksia ja luokkaretkiä.
Olisi pitänyt lähteä paljon aiemmin, mutta minäkin kuvittelin, että yksinhuoltajuus olisi jotenkin kamalaa, kun sillä aina pelotellaan.
Mikset saa valita