Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten sitä oppisi rakastamaan itseään? Onko siitä hyviä seurauksia, jos osaa?
09.01.2020 |
Inhoan itseäni. Olen vain kertakaikkisesti epämiellyttävä omasta mielestäni. Ruma ja anteeksiantamattoman hidas ja tyhmä.
Ymmärrän kyllä, että nämä tuntoni ovat mitä suurimmassa määrin seurausta siitä, että lapsuus oli kauhea, itsetunto murskattiin täysin ja ympärilläni oli aikuisia, jotka joko avoimesti inhosivat minua tai sitten osoittivat hyvin vääränlaista huomiota.
Itseinho ahdistaa ja masentaa. Usein kuulee neuvon, ole armollinen itsellesi, puhu itsellesi nätisti, rakasta itseäsi, niin on parempi olla.
Minulta tämä vaatisi valtavaa kääntymystä ja työtä sen eteen, että pystyisin.
En edes oikein tiedä, mitä yritän kysyä. Onko se sen arvoista? Tekeekö se elämästä parempaa? Onko joku ollut kuin minä ja sitten opetellut sen? Miten kävi?
Kommentit (10)
Tekeekö se elämästä parempaa? No tekee.
Ei se edes vaatinut kauheasti työtä. Kirjoitti vain häpeän aiheensa parerille ja tuikkasi tuleen. (Tunnusti häpeänsä, kirjoitti mitä hyvää siinä oli , kyseenalaisti sitä jne.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut pelasti itsevihasta ja -tuhosta ainoastaan Jeesus Kristus.
Olin erittäin rikkinäinen ennen uskoontuloa ja kun otin Jeesuksen Kristuksen vastaan elämäni Herraksi, Hän on saanut vähän kerrassaan muuttaa minua niin, että nyt, seurattuani Häntä yli 30 vuotta, olen kokenyt täydellisen itsehyväksymisen, anteeksiantamuksen ja jopa itsenirakastamisen Jumalan ja muiden ihmisten ohella.
Kuitenkin kaiken yläpuolella on Jumala, Isä taivaassa ja Hänen Poikansa Jeesus - sitten vasta kaikki ihmiset ja eläimetkin, sillä olen erittäin eläinrakas ja kun katsot erilaisia eläimiä, huomaat miten huumorintajuinen Jumala on luodessaan niin paljon niin hassunnäköisiä eläimiä ja ihmisiäkin. Hänellä oli tosiaan huumorintajua, kun Hän loi meidätkin. ;-D
Todellakin on sen arvoista. Mun mielestä se lähtee täydellisestä hyväksynnästä. Ei niin että yrittää kaikin tavoin kehua ja kannustaa itseään eikä usko sanaskaan vaan päinvastoin. Karrikoidusti ei niin että "en ole vastenmielisen" vaan OLEN vastenmielinen mutta onneksi pidän vastenmielisistä ihmisistä ;-).
Vierailija kirjoitti:
Aloita antamalla itsellesi anteeksi, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Anna anteeksi niille, jotka ovat aiheuttaneet sulle mielestäsi traumoja. Sitten on paljon helpompi lähteä eteenpäin, elämään omaa elämää ja löytämään oma itsensä. Itselle anteeksiantaminen ( häpeän, kriittisyyden, vääryyden kohtaaminen jne ) oli mulle uuden alku.
Kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos! Tuo on todella hyvä lähtökohta, tuo anteeksiantaminen. Meinasin ensin kirjoittaa, että olen niin tehnytkin jo ajat sitten, siis muille, mutta ehken ole kuitenkaan ihan. Täytyy miettiä tuota itselleen anteeksiantamista, viisas näkökulma.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö se elämästä parempaa? No tekee.
Ei se edes vaatinut kauheasti työtä. Kirjoitti vain häpeän aiheensa parerille ja tuikkasi tuleen. (Tunnusti häpeänsä, kirjoitti mitä hyvää siinä oli , kyseenalaisti sitä jne.)
Kiitos vinkistä, tuota voisin kokeilla!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut pelasti itsevihasta ja -tuhosta ainoastaan Jeesus Kristus.
Olin erittäin rikkinäinen ennen uskoontuloa ja kun otin Jeesuksen Kristuksen vastaan elämäni Herraksi, Hän on saanut vähän kerrassaan muuttaa minua niin, että nyt, seurattuani Häntä yli 30 vuotta, olen kokenyt täydellisen itsehyväksymisen, anteeksiantamuksen ja jopa itsenirakastamisen Jumalan ja muiden ihmisten ohella.
Kuitenkin kaiken yläpuolella on Jumala, Isä taivaassa ja Hänen Poikansa Jeesus - sitten vasta kaikki ihmiset ja eläimetkin, sillä olen erittäin eläinrakas ja kun katsot erilaisia eläimiä, huomaat miten huumorintajuinen Jumala on luodessaan niin paljon niin hassunnäköisiä eläimiä ja ihmisiäkin. Hänellä oli tosiaan huumorintajua, kun Hän loi meidätkin. ;-D
Samoin luodessaan kaikki mahdolliset sairaudet ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Minut pelasti itsevihasta ja -tuhosta ainoastaan Jeesus Kristus.
Olin erittäin rikkinäinen ennen uskoontuloa ja kun otin Jeesuksen Kristuksen vastaan elämäni Herraksi, Hän on saanut vähän kerrassaan muuttaa minua niin, että nyt, seurattuani Häntä yli 30 vuotta, olen kokenyt täydellisen itsehyväksymisen, anteeksiantamuksen ja jopa itsenirakastamisen Jumalan ja muiden ihmisten ohella.
Kuitenkin kaiken yläpuolella on Jumala, Isä taivaassa ja Hänen Poikansa Jeesus - sitten vasta kaikki ihmiset ja eläimetkin, sillä olen erittäin eläinrakas ja kun katsot erilaisia eläimiä, huomaat miten huumorintajuinen Jumala on luodessaan niin paljon niin hassunnäköisiä eläimiä ja ihmisiäkin. Hänellä oli tosiaan huumorintajua, kun Hän loi meidätkin. ;-D
Kiitos vastauksesta. Olen paljon pohtinut uskonasioita, mutta ainakaan vielä se ei ole minulle avautunut. Tarkoitan siis, etten ole uskonnollinen. Ihanaa, että sinä olet saanut kokea tuon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata ruveta itsensä rakastajaksi. Kerran teininä kun olin vielä notkea, otin itseltäni suikkiin ja vieläkin koen traumaa aiheesta. Hanki joku ulkopuolinen rakastastaja itsellesi.
Samat tunnelmat minulla nuoruudessa. Terapia 3 + 2 vuotta auttoi. Nyt on hyvä olla itseni kanssa. En vertaa itseäni muihin ja esim. muiden kommentit tai arvostelut jää omaan arvoonsa eivätkä vaikuta mitenkään koska tiedän itse mitä osaan ja mitä en ja voin kehittää itseäni. Elän ihanaa levollista elämää. Suosittelen terapiaa. Itselläni auttoi suuresti.
Alue: Aihe vapaa
Aloita antamalla itsellesi anteeksi, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Anna anteeksi niille, jotka ovat aiheuttaneet sulle mielestäsi traumoja. Sitten on paljon helpompi lähteä eteenpäin, elämään omaa elämää ja löytämään oma itsensä. Itselle anteeksiantaminen ( häpeän, kriittisyyden, vääryyden kohtaaminen jne ) oli mulle uuden alku.
Kaikkea hyvää sinulle!