Hitaat työkaverit, miten kestätte?

Ei niitä kestäkään...

Minäkin ihmettelin heitä nuorempana, kunnes ymmärsin, että kaikki vanhenevat ja osa sairastuu fyysisesti.

Nykynuorilla psyykkinen sairastuminen on erittäin yleistä.

SÄhään voit opettaa heille systemaattisempaa työntekoa. Esiim jos edessä on useita työsuoritteita niiin aloittaa vaikka siitä että saman tyyppinen suorite olisi ehkä hyvä surittaa putkeen useamman substanssin kohdalla ja saada tatsi siihen ja sitten kun se työvaihe on saatu pääätökseen niiin siirtyä suorittamaan toista työvaihetta.

Sitten on niitä, jotka tekevät sataa asiaa ja kaikki jää kesken ja luulevat olevansa tosi ahkeria. Keskittyminen niillä ihan hukassa.

Vierailija kirjoitti:

SÄhään voit opettaa heille systemaattisempaa työntekoa. Esiim jos edessä on useita työsuoritteita niiin aloittaa vaikka siitä että saman tyyppinen suorite olisi ehkä hyvä surittaa putkeen useamman substanssin kohdalla ja saada tatsi siihen ja sitten kun se työvaihe on saatu pääätökseen niiin siirtyä suorittamaan toista työvaihetta.

Työn tekemisessä pitää oppia ymmärtämäään tiimityön merkitys ja yksilön kohdallla se ettei välttämättä kaikkki työtehtävät ole niiitä kaikkein mieluisimpia.

Aiemmassa ammatissani olin ylivoimaisesti firman nopein työntekijä ja multa meinasi jatkuvasti palaa hermot joutessani työskentelemään hitaampien työntekijöiden kanssa. Puhuin heistä myös monesti pahaa selän takana ja suolasin heitä työnjohdolle.

Tämän jälkeen vaihdoin kokonaan ammattia jossa muut työntekijät perehdyttivät minut. Kyseisessä työpaikassa oli niin järjetön työvauhti, että kuntoni loppui täysin kesken. Mietin lopettamista joka ainoa päivä. Ennen firmaan saapumistani oli neljässä kuukaudessa 3 työntekijää irtisanoutunut kyseisetä tehtävästä ja yksi oli irtisanottu koska ei jaksanut sitä työvauhtia.

Firmassa muut työntekijät joutuivat jatkuvasti tekemään osan töistäni. He olivat kiukkuisia minulle ja huomauttelivat jatkuvasti työvauhdistani mutta yrittivät kuitenkin olla asiallisia ja kohteliaita minua kohtaan. Takiani muut ryhmän jäsenet joutuivat tekemään joka päivä 2-3 tuntia ylitöitä.

Määräaikaisen työsuhteen jälkeen minulle tarjottiin vakituista työtä mutta tajusin itsekin etten kykene millään tekemään sitä työtä ilman, että työkaverini joutuisivat tekemään osan töistä puolestani jolloin kaikki kääntyisivät pikkuhiljaa minua vastaan. En ottanut vakityötä vastaan.

Tästä opin sen ettei kukaan voi olla hyvä kaikessa vaikka tekisi työt niin hyvin kuin pystyy ja kun nämä ihmiset yrittävät parhaansa niin minun tulisi kohdella heitä asiallisesti.