Mieheni urakehitys tyssäsi ja hän masentui, pitääkö minun kannatella häntä?
Vai voinko vain todeta että tämä oli tässä? En enää jaksa käydä läpi tilannettamme muehen kanssa ja hänen vääriä valintojaan. Puhua asioita parhain päin ja kannustaa.
Olemme aika nuoria vielä ja ehtisin aloittaa alusta. Saanko?
Kommentit (14)
Mua puistattaa nykynuorten itsekkyys.
Tuollaiset mulkerot pyörittää maailmaa kohta.
Pelottava ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Mua puistattaa nykynuorten itsekkyys.
Tuollaiset mulkerot pyörittää maailmaa kohta.
Pelottava ajatus.
Koska eivät tiedä oikeasta rakkaudesta mitään. Kaikki pyörii rahan, materian ja helppojen nautintojen ympärillä. Silmät kuin pienillä lapsilla.
Jos rakkautta tai toivoa toisen suhteen ei ole, on ok päättää suhde. Onko mies kuinka masentunut tai onko pitkään sairastanut? On toki raskasta olla toisen tukipilarina, mutta olettaisitko miehen tukevan sinua masennuksen keskellä?
Jos kerran olette nuoria, mitä tahansa ehtii vielä tapahtua. Ei kannata luovuttaa herkästi, mutta kyllä tiedät jos on aika lähteä.
Tulee mieleen lausahdus:
"Men, women do not care about your struggles in life, they hang out at the finish line and pick the winner"
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen lausahdus:
"Men, women do not care about your struggles in life, they hang out at the finish line and pick the winner"
Hyi vttu. Ajatteleeko naiset oikeasti näin? Opin joka päivä lisää.
Totta kai saat, jos susta tuntuu tolta. Sun elämästä kyse. Mutta älä ihmettele, sitten kun (huom. kun, ei jos) tarvitset itse tukea vaikeassa elämäntilanteessa ja kukaan ei olekaan sua tukemassa. On aika eri asia olla masentunut viikkoja tai kuukausia, kuin vaikeasti masentunut vuosia. En mäkään jälkimmäistä tilannetta kestäisi lopun elämää, mutta kertoo kyllä susta aika paljon ihmisenä, jos et pysty olemaan akuutissa tilanteessa toisen tukena.
Masennus on sairaus siinä missä alkoholismikin. Puolisona sinulla tulisi olla kumppanisi lähipiiristä kaikista pisin pinna tukemisessa ja auttamisessa. Mutta se ei tarkoita sitä että se pinna olisi äärettömän kestävä. Itse olen sitä mieltä että puolisoa pitää tukea kaikessa, mutta jos hän ei edes yritä hakea apua sairauteensa, niin siinä vaiheessa ei ole enää velvollinen tukemaan. Jos puoliso hakee apua sairauteensa, niin siinä tilanteessa olen valmis taistelemaan vaikka vuosia hänen tukenaan. Ja silloin kun toimii näin, niin voi itsekin odottaa vastaavaa tukea.
Jätä se petturisika. Huijasi sinua kertomalla tulevasta uraputkestaan ja alkoikin luuseriksi. Vähintään rikosilmoitus raiskauksesta tai ainakin hyväksikäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen lausahdus:
"Men, women do not care about your struggles in life, they hang out at the finish line and pick the winner"
Hyi vttu. Ajatteleeko naiset oikeasti näin? Opin joka päivä lisää.
Joo, se on perusbiologiaa. Nainen haluaa jälkeläisilleen parhaat geenit. Samalla tavalla kuin miehet haluaa jakaa siementään useille nuorille, kauniille ja hedelmällisen näköisille naisille. Ihminen on eläin. Tai sitten voi käyttää järkeään ja seurata muutakin kuin perusviettejään.
Minun miehelle kävi noin. Kannustin (ja vähän painostinkin) uudelleenkouluttautumaan "salaiselle" unelma-alalleen ja autoin parhaani mukaan kaikessa sen aikaa. Sai aivan uuden ja huomattavasti paremman uran, vaikka ikää oli valmistuessa lähemmäs 40v.
Paras kaverini jätti miehensä kun alkoi tienata tuplat mieheensä nähden. Ei jaksanut enää kun olisi halunnut lomalle Malediiveille, mutta olisi pitänyt itse maksaa kaikki ja miehellä oli rahaa hädintuskin bussilippuun Porvooseen.
Ei kannata kannatella ketään.
Jätä ja eti uusi kulli minkä päälle kaduta. Juokse. Juokse pelkuri paska juokse!