Voisitko ajatella, että 30+ ja vauvakuumeen kourissa kelpuuttaisit sellaisen "ihankiva"-miehen?
Eli joka on spekseiltään ihan ok, mutta ei kuitenkaan mikään tajuntaa räjäyttävä tyyppi?
Kommentit (31)
Jos en olisi tavannut miestäni jo parikymppisenä, olisin varmaan kelpuuttanut kolmenkympin ylittämisen jälkeen jonkun ihan ookoon. Enkä nyt puhu mistään kammottavasta, mutta olisin voinut perustaa perheen jonkun tavallisen, mukavan tyypin kanssa, jonka olisin ajatellut olevan hyvä isä ja meillä olisi ollut kivaa yhdessä. Eli normi parisuhde ilman sen kummempaa tunteiden paloa, mutta mukavaa arkea ja kumppanuutta sen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
En? Ennemmin koettaisin löytää jonkun komistuksen, joka suostuisi saattamaan lapsen alulle ja sitten vapauttaisin hänet vastuusta. ”Ihan ok” nyt ei vain parisuhteeseen riitä.
Tässä varmaa puhuttiin ihmisestä kokonaisuutena ei pelkästä ulkonäöstä. Ottaisitko mukavan, hellän ja kivan miehen, joka ei kuitenkaan saa sukkia jalassa pyörimään tyylillä
Kyllä, kelpuutinkin. Aivan ihanat lapset sain ja pois en antaisi. Nyt kun nuorimmatkin on jo teinejä, eikä hoitoani enää vaadita, olen huomaamatta alkanut kaipaamaan rakkautta ja rakastumisen tunnetta. Miten ihanaa oli joku joka halaa ja pussaa ja jonka kainalossa sais olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En? Ennemmin koettaisin löytää jonkun komistuksen, joka suostuisi saattamaan lapsen alulle ja sitten vapauttaisin hänet vastuusta. ”Ihan ok” nyt ei vain parisuhteeseen riitä.
Tässä varmaa puhuttiin ihmisestä kokonaisuutena ei pelkästä ulkonäöstä. Ottaisitko mukavan, hellän ja kivan miehen, joka ei kuitenkaan saa sukkia jalassa pyörimään tyylillä
Jo niissä suhteissa joissa sukat pyörii jalassa tuppaa tulemaan ongelmaksi seksin vähyys erilaisissa elämänvaiheissa kun valvomiset väsyttää jne. Ottaisitko sinä sitten mukavan, hellän ja kivan naisen joka ei kuitenkaan halunnut kanssasi seksiä edes päivänä yksi ja jonka kanssa saat seksiä kerran kahdessa kuussa ja silloinkin vastentahtoisesti pimeässä peiton alla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En? Ennemmin koettaisin löytää jonkun komistuksen, joka suostuisi saattamaan lapsen alulle ja sitten vapauttaisin hänet vastuusta. ”Ihan ok” nyt ei vain parisuhteeseen riitä.
Tässä varmaa puhuttiin ihmisestä kokonaisuutena ei pelkästä ulkonäöstä. Ottaisitko mukavan, hellän ja kivan miehen, joka ei kuitenkaan saa sukkia jalassa pyörimään tyylillä
Kyllä niiden sukkien pitää pyöriä ja miehen olla omaan silmään kaikkeuden kuumin komistus. Se sukanpyörittäjä voi nimittäin tulla vastaan myöhemmin, ja sitten keikahtaa koko ihankiva-perheen vene.
En. Tiedän varmuudella siksi, että yritin olla sen ihan kivan miehen kanssa jo alle 30 vuotiaana. Tiesin että on luotettava, rehti, ahkera jne, aivan ihana aviomiesmateriaalia oleva mies, mutta en tuntenut mitään vetoa häneen. Pari kuukautta tapailtiin, kunnes totesin että ei tää vaan toimi ja tottakai hän oli sen huomannut. En vaan halunnut mennä kainaloon, en halunnut suudella, en halunnut seksiä. Totesin, että parempi olla yksin. Enkä siis ajatellut että olisin hänen kanssaan siksi että tekisimme lapsia, vaan olin vain niin parisuhteen kaipuussa.
No, sitä parisuhdetta ei ole vieläkään, mutta tiedänpähän että mikään tyytyminen ei ole mulle vaihtoehto.
En osaa sanoa, kun vauvakuumetta ei ole tullut.
N37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En? Ennemmin koettaisin löytää jonkun komistuksen, joka suostuisi saattamaan lapsen alulle ja sitten vapauttaisin hänet vastuusta. ”Ihan ok” nyt ei vain parisuhteeseen riitä.
Tässä varmaa puhuttiin ihmisestä kokonaisuutena ei pelkästä ulkonäöstä. Ottaisitko mukavan, hellän ja kivan miehen, joka ei kuitenkaan saa sukkia jalassa pyörimään tyylillä
Kyllä niiden sukkien pitää pyöriä ja miehen olla omaan silmään kaikkeuden kuumin komistus. Se sukanpyörittäjä voi nimittäin tulla vastaan myöhemmin, ja sitten keikahtaa koko ihankiva-perheen vene.
Mulle kävi näin. Ihan kivaa kesti 6 v, sukanpyörittäjän kanssa ollaan oltu nyt 15 v yhdessä. Saa edelleen sukat pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kun vauvakuumetta ei ole tullut.
N37
Off topic mutta mulle tuli vauvakuume vasta kun lapsi oli melkein teini ja rupes ottamaan fyysistä etäisyyttä. Silloin älysin mitä yksi sukulainen sanoi vuosia sitten että vauvakuume tuntuu siltä kuin syli olisi tyhjä. Noh, tein kuitenkin lapsen ilman vauvakuumetta ja oli kyllä paras päätös.
Näin tekee todella moni ja sitten myöhemmin syyttää tätä miestä omasta onnettomuudestaan. Tässä ei ole voittajia.
No sanotaanko näin, että kun oma suku on täynnä sekopäitä, niin olen onnellinen, ettei minun tarvitse vaihtaa miestä ja riidellä joka asiasta. Olen onnellinen tasapainoisesta elämästä. Olen kokenut joskus suuria rakkauksia, mutta jälkeen päin ajatellen ne olisivat päätyneet eroon ennemmin tai myöhemmin. Järkipäätös on tasapainoinen ja vakaa päätös.