Avioeron jälkeen takaisin yhteen?

Erosimme reilu vuosi sitten minun aloitteestani. Mies oli jo vuosia aiemmin ulkoistanut itsensä perheestä eikä mikään puhuminen, uhkailu, kiristäminen, maanittelu, rautalanka you name it auttanut. Vähitellen tajusin, että olin miehelle pelkkä kodinkone ja patja, joka mahdollisti kivan perhe-elämän kulissit. Tämä loukkasi minua syvästi, sillä tilallani olisi voinut olla kuka tahansa tai vaikka robotti. Miehelle ero "tuli puskista", siitä huolimatta, että olin suoraan kertonut tilanteesta ja tunteistani. Hänen mielestään avioliitossamme ei ollut mitään vikaa (wonder why...)

Eron jälkeen kaikki on ollut aivan hirveää, vaikka osasin etukäteen odottaakin. Miehen sukulaiset haukkuvat minua päin naamaa ja selän takana. Minua syytetään mm pettämisestä ja omaisuuden kuppaamisesta, vaikka kumpikaan ei pidä paikkaansa. Eroomme ei liittynyt ulkopuolisia ja tuo "kuppaaminen" tarkoittaa omaisuuden ositusta, jossa ei juridisesti ole mitään epäselvää. Minua myös syytetään siitä etten yrittänyt tarpeeksi, mikä ei myöskään pidä paikkaansa. Koen syyllisyyttä herkästi ja olen yrittänyt miettiä pitäisikö kuitenkin palata yhteen. Haluaisin lasten kasvavan ydinperheessä, mutta ennen eroa kotimme ilmapiiri oli myrkyllinen ja myös lapset pelkäsivät väsynyttä ja ärsyyntynyttä isää. Mies petti luottamukseni useaan kertaan avioliiton aikana, joten minun on vaikea uskoa, että mikään olisi muuttunut. Esimerkiksi vauva-aikana sairastin synnytyksen jälkeistä masennusta, johon mies suhtautui hyvin kylmästi ja vähättelevästi. Koin jääneeni täysin yksin herkässä tilanteessa ja tuolloin luottamus sai ensimmäisen särön.

Mies kuitenkin väittää muuttuneensa ja ymmärtäneensä ongelman. Toisina päivinä keskustelemme asiallisesti, mutta toisina taas riitelemme verisesti. Olen myös miettinyt sitä, että miten voisin kaiken paskan jälkeen olla miehen suvun kanssa tekemisissä kaiken sanotun jälkeen. Miten voisin olla yhteydessä ihmisiin, joiden mielestä olen vain kiero onnenonkija? Olen toisaalta myös miettinyt, että onko aika kultaamassa muistot? Yritänkö väkisin tehdä paskasta kultaa, koska alan unohtamaan suhdettamme koetelleet negatiiviset asiat?