Lue keskustelun säännöt.
Mikä on sun syy elää?
05.01.2020 |
Kamala sanoa, mutta haluaisin jo pois täältä. Miksi jotkut kauniit ja elämäniloiset ihmiset sairastuu esimerkiksi syöpiin, sellaset joilla on unelmia, suunnitelmia, ystäviä ja perhe.. Moni jää heitä kaipaamaan.
Mikä on sun syy elää ja mitä tehdä, jos ei ole oikeasti mitään syytä elää?
Kommentit (18)
Jumala antaa merkityksen. Sen voin todistaa omasta kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole merkitystä. Juon joka ilta itseni uneen, jotta jaksaisin jotenkin tätä tyhjyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä maailma. Auttaminen, hyvyys, ihmettely. Sitten henkilökohtaisella puolella on vielä lapset ja omat tavoitteet. Lyhyt työpäivä, aktiivinen elämä kuonnon keskellä antaa minulle onnea. Tosin yhteiskunnan odotukset että elämässä pitäisi olla mainetta ja mammonaa, on minusta vastenmielinen ajatus, vaikkakin sekin olisi toteutunut, mikäli omaisin erilaiset arvot kiinnostuksenkohteet. Parisuhde on ainoa asia mitä joskus kaipaa, mutta tuosta pääsee muistelemalla vanhoja suhteita ja kaikkea sitä tuuliviireilyä ja älytöntä materialismia ja konmaritusta. Yksinelo on elämäni parasta aikaa.
Toivo paremmasta elämästä, toivo oppia ja menestyä harrastuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua riistää henkeä itseltäni. Ja elämässä on suurimmaksi osaksi kivoja asioita.
En saa itseäni päiviltäkään. Ja salaa mielessäni mietin että voihan ihmeitä käydä. Ihmeitä odotellessa siis. Se pieni toivo siis estää kuolemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole mitään sen kummempaa syytä, mutta en koe tarvitsevani sellaista. Elän, sillä muodostuin sattumalta, kun siittiö ja munasolu hedelmöittyi. Ja kuolen sitten, kun samankaltainen käänteinen yhteensattuma tapahtuu, oli se sitten törmäys rekka-auton kanssa tai tärkeän verisuonen tukkeutuminen aivoissa tai mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä maailma. Auttaminen, hyvyys, ihmettely. Sitten henkilökohtaisella puolella on vielä lapset ja omat tavoitteet. Lyhyt työpäivä, aktiivinen elämä kuonnon keskellä antaa minulle onnea. Tosin yhteiskunnan odotukset että elämässä pitäisi olla mainetta ja mammonaa, on minusta vastenmielinen ajatus, vaikkakin sekin olisi toteutunut, mikäli omaisin erilaiset arvot kiinnostuksenkohteet. Parisuhde on ainoa asia mitä joskus kaipaa, mutta tuosta pääsee muistelemalla vanhoja suhteita ja kaikkea sitä tuuliviireilyä ja älytöntä materialismia ja konmaritusta. Yksinelo on elämäni parasta aikaa.
Onhan sulla mammonaa, jos pystyt elättämään lapsia, asumaan ympäristössä missä haluat ja tekemään lyhyttä päivää. Köyhänä ehkä asuisit epämiellyttävässä lähiössä, raataisit töissä tai venyttäisit senttejä ilman työtä, lapsiin ei olisi varaa tai olemassa olevat lapset kärsisi puutteesta. Mammonassa on se idea, että voi tehdä valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopussa kuitenkin kuolen.
Tällä hetkellä isä on vielä elossa, sisko saa kohta lapsen.
Olin välillä koditon ja ilman tulonlähdettä. Nyt olen ajatellut, että jos kyllästyn elämään taas, myyn vähän omaisuuteni ja otan mahdollisimman paljon kulutusluottoa ja häippäsen maailman ääriin. Toistaiseksi, nyt, on pari projektia ja yksi ihminen, joita en halua jättää.
Koen olevani onnekas.
Ehkä se, ttä perin miljoonaomaisuuden. Haluan katsoa, miten elämä paranee ja muuttuu sen myötä. Toinenon se, että omaisuus on peräisin minulle rakkailta, jo poismenneiltä ihmisiltä. Tunnen olevani enemmän heidän kaltaisensa nyt kun omistan saman, mitä he aikoinaan omistivat. Kolmannekseen en vain aio itse valita lähteä, vaikka en tavallaan koe asaitsevani elää, niin jos kerran elän, niin antaa mennä sit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin syy tällä hetkellä on se, että minun täytyy huolehtia äidistäni, jolla on alzheimer. Sitten joskus tulevaisuudessa, kun on aikaa muullekin, elämässä on toivottavasti paljon pieniä hyviä hetkiä oman puolisoni, mahdollisten lemmikkien, luonnon, harrastusten ja läheisten ihmisten kanssa.
Elämällä ei olekaan mitään merkitystä kuin eläminen. Ennen syntymää sinua ei ollut, eikä kuoleman jälkeenkään. Elämä on ainoa mitä sinulla on.
Vierailija kirjoitti:
En saa itseäni päiviltäkään. Ja salaa mielessäni mietin että voihan ihmeitä käydä. Ihmeitä odotellessa siis. Se pieni toivo siis estää kuolemasta.
VR hoitaa.
Ei tähän muuta syytä tarvita, että olen täällä. Niin kauan kuin olen, niin se vaan pitää elää.
Suurin syy tietty on lapset, mutta sitten kun he ovat omillaan, niin sitten vaan jatketaan uteliaana, mihin elämä vie.
Elämä on niin kiireistä ettei tuollaisia ehdi miettimään.
Oletteko kaikki jotenkin sairaita, kun aina täällä on nämä turhauttavat kuolemanhalu aloitukset.
Miksi ette hae apua itsellenne?
Käykää lääkäreissä ja pyytäkää jotain ilopillereitä.