Tiedätkö varmaksi yhtään parisuhdetta joka on oikeasti hyvä?
Tuntuu että lähellä on ainoastaan huonoja parisuhteita. Ulospäin kaikki ookoo mutta sitten selviääkin, miten onnettomia ihmiset ovat. Tiedätkö sinä yhtään aidosti onnellista paria?
Kommentit (34)
En tiedä. Onhan noita parisuhteita mutta tiedän että neljän seinän sisällä asuukin helvetti eikä paratiisi, sitä vaan näytellään ulospäin onnea.
Omani. Yhdessä 15 vuotta. Kipeitä ja todella vaikeitakin aikoja takana, mm. vuoden kestänyt asumuserovaihe kolme vuotta sitten, mutta nyt voin todella sanoa meidän suhteen olevan niin hyvä kuin mahdollista. Molemminpuolinen toisen arvostus ja kunnioitus lisääntynyt 100%.
Omani, mutta seurustelua on takana vasta vuosi. Toivottavasti tunnen samoin vielä 10 v päästä. Sisko tuntuu tyytyväiseltä liittoonsa. Heillä oli yli 10 v sitten pettämiskriisi, mutta selvisivät siitä.
En montaa. Niissä on aina jotain ongelmia. Päihteet, uskottomuus, puuttuu aito välittäminen, halutaan hyötyä toisesta, muut riippuvuudet, määräillään toista tms.
Omani. Aviossa nyt 8v ja hyvin menee vaikka itsellä olikin orastava päihdeongelma (joka nyt voitettu)
Muutaman muunkin vastaajan tavoin sanon, että omani. Lähes 40 v. jo.
Itsellä on ollut hyviä parisuhteitakin, vaikka eroon ovat päättyneetkin. Osassa syy eroon ollut elämäntilanteet ja välimatkat. Sitten taas osa parisuhteista on ollut yhtä helvettiä ja kulissien rakennusta. Se on sairauteen verrattavissa oleva riivaus. Nykyisellään en enää parisuhdetta kaipaa, koska elämäni on hyvää ilman, enkä tahdo tätä riskeerata. Tiedän hyviä ja huonoja suhteita, eikä se sitoutuminenkaan ole mikään itseiarvo. Tiedän nimittäin pariskunnan joka on sitoutunut parisuhteeseen ja toisiinsa, mutta heidän elämä vaikuttaa sellaiselta, että molemmat tahtoisivat kuitenkin jotakin muuta, mutta eivät halua epäonnistua parisuhteessa, niinpä kaikki on yhtä päälleliimattua ällömakeaa teatteria. Yhden vanhemman pariskunnan tunnen, joka ei paljoa puhu toisilleen, mutta eivät vaihtaisi kumppaniaan mihinkään, he vaikuttavat onnellisilta kaikkien murahteluidensa keskellä. M
Tiedän montakin, omani on yksi, vanhempien toinen, appivanhempien kolmas, ystäväperheen neljäs ja lukuisia muita.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja tottakai meillä on ollut ikäviäkin aikoja, mutta niitä on selvitty. En voisi edes kuvitella muuta elämää ja myös lapsemme ovat saaneet niin hyvän parisuhde mallin meiltä, että tiedän etteivät he tyydy huonoon ikinä.
Vanhempani ja samoin myös appivanhemmat ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta ja terveempiä upeampia suhteita saa etsiä. Suhteiden upeuden aistii heti kun heille menee ja siksi varmasti meidänkin parisuhde mieheni kanssa on näin mahtava.
Ystäväperheessä on aivan samat lähtökohdat, eli molempien vanhempien pitkät hyvät parisuhteet ja aito välittäminen toisesta ovat pitäneet pariskunnan yhdessä 25 vuotta.
Tunnen myös lukuisia muita parisuhteita, joissa on todella hyvin asiat ja parisuhde on kestänyt vuosikymmeniä. Sen näkee ja tuntee heti ja parien lapset ovat tasapainoisia ihmisiä. Myös siskoni parisuhde on kestänyt kaikki karikot ja siskoni on miehensä kanssa onnellinen, yhdessä he ovat olleet yli 25 vuotta.
On aivan sama mitä joku asiaan ehkä ränkyttää ja kaikkea epäilee, mutta näin se vain menee.
Enemmän tunnen hyvissä parisuhteissa olevia ihmisiä kuin huonoissa suhteissa olevia tai eronneita. Ehkä se kertoo meistä kaikista ihmisinä jotain? Emme ole helposti luovuttajia ja huonoon tyytyjiä, vaan käärimme hihat ylös ja teemme töitä onnemme eteen. Emme myöskään tyydy mihinkään huonoon, vaan etsimme oikean tien. Ihan sama kaikissa asioissa.
Enemmän tiedän hyviä kuin huonoja. Parisuhteeton ihminen tosin saattaa kiinnittää huomionsa pariskuntien pikkuongelmiin joita tulee aina kun ihmisiä on koolla enemmän kuin yksi ja tästä päätellä jotain mikä on käytännössä epäolennaista.
Hyvin harvoja hyviä parisuhteita tiedän, suku on pieni, sieltä ei löydy yhtään. Työkavereille on pitkiä ja toimivia suhteita. Läheisessä kaveripiirissä ei ole hyviä suhteita.
Uskon silti että itse voisin vielä sellaisen saada.
En tiedä, pitkään olin siinä uskossa että oma entinen suhde oli. Varsinkin kun ero tuli kaikille tutuille yllärinä ja moni kuvitteli että ollaan viimeinen pari joka eroaa. Mutta eipä sekään kestänyt kumppanin ihastumista.
Sellaista suhdetta ei varmasti ole, missä ei ikinä olisi ollut mitään huonoa. Mutta jotkut pystyvät menemään vaikeuksien yli ja vahvistumaan vaikeuksista.
Minusta liikaa on vallalla luovuttaminen ja ”kerrasta poikki” ajattelu. Pitkän liiton eteen pitää tehdä työtä ja olla valmis käsittelemään ja kohtaamaan vaikeat asiat. Esim. ihastuminen toiseen tai intohimon hiipuminen on asioita, jotka tulee aika monella eteen puolin ja toisin. Se ei ole mikään syy välittömästi erota, vaan tilaisuus yhdessä miettiä mikä onkaan tärkeää ja mikä pitää yhdessä, tehdä päätös panostaa suhteeseen - minkä jälkeen suhde voi olla parempi ja vahvempi, toisin kuin heillä jotka erosivat, katkeroituivat eksälle ja yrittävät säätää uusperhekuvioiden kanssa.
Riippuu siitä, mitä tarkoitat 'parisuhteella' ja 'oikeasti hyvällä'. Jos hyvä on sitä, että ollaan järjettömän rakastuneita 24/7, ja koskaan ei ole erimielisyyksiä saati riitoja, jne., niin ei sellaista ole olemassakaan, eikä ainakaan pidemmällä aikajaksolla.
Jos hyvä tarkoittaa sitä, että molemmat ovat myötä- ja vastamäissä kuitenkin onnellisia ja tyytyväisiä ja tietävät valinneensa 'sen oikean', ja ovat tätä mieltä vielä 20 ja 50 vuoden jälkeenkin, niin siinä tapauksessa tiedän moniakin, oma avioliittoni mukaanlukien.
Tuskin yhtään täydellistä mutta hyviä paljonkin. Esim omani.
Meillä ei ole intohimoa eikä haluamani kaltaista läheisyyttä vaikka seksiä onkin. Elämme eri rytmissä joten emme mene koskaan samaan aikaan nukkumaan vaikka haluaisin sitä. Vain lomilla nukumme koko yön yhdessä, ilman halailuja silloinkin.
Toisaalta hän on paras ystäväni, lojaalein ihminen ikinä, mies joka antaisi tähdenkin taivaalta. Hänen kanssaan olen kasvattanut lapset, rakentanut talot ja kodin. Hänen silmissään olen virheistäni huolimatta rakas ja tarpeeksi täydellinen.
Ystäväpariskunnat on olleet yhdessä 20-30 vuotta eikä varmaan ole yhtään sen ongelmattomampia ja silti ovat "tarpeeksi" onnellisia pysyäkseen yhdessä ja vielä nauttivat siitä.
Miten sen voi tietää , onko joidenkin parisuhde hyvä vai huono? Sehän on täysin ulkopuolisen arvio toisten parisuhteesta. Joo, joidenkin parisuhde voi näyttää ulospäin hyvältä, he itse hehkuttavat sitä, mutta jos saisin olla kärpäsenä katossa, voisi mielipide muuttua siitä, onko tuo suhde hyvä.
Ehkä et vain tiedä yhtään parisuhdetta, joka olisi sellainen, millaisen sinä haluaisit itsellesi. Ehkä sinä et vain tiedä sitä juttua heidän suhteistaan, mikä saa heidät jatkamaan yhdessä. Tai sitten lähipiirissäsi on vain sellaisia pareja, jotka päätyvät lähivuosina eroon.
Jos määrittelee hyvän parisuhteen siten, että se on unelmien täyttymys, niin ei sellaista olekaan, alkuhuuman jälkeen.
Parisuhde, joka on molempien osapuolten mielestä hyvä, sisältää paljon kompromisseja. Hyvässä parisuhteessa kukaan ei saa tahtoaan läpi aina ja joka asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Omani. Yhdessä 15 vuotta. Kipeitä ja todella vaikeitakin aikoja takana, mm. vuoden kestänyt asumuserovaihe kolme vuotta sitten, mutta nyt voin todella sanoa meidän suhteen olevan niin hyvä kuin mahdollista. Molemminpuolinen toisen arvostus ja kunnioitus lisääntynyt 100%.
Usko unelmiisi. Jos te olette jo käyneet asumuserossa, kertoo se vain sen että homma on alunperinkin ollut jotenkin vinksallaan. Ei se perusongelma siitä mihinkään häviä, vaikka mitä uskottelisi itselleen.
Omani. Ja monta muuta ympärillä. Se ei tarkoita mitään riidattomuutta, vaan sitoutumista, viihtymistä, hyvää arkea, yhteisiä tavoitteita, huumoria...