Onko joku katunut tekemäänsä päätöstä perheen lapsiluvusta?

jos edelliseen raskauteenkin upposi 10000, tää taitais olla peräti halvempaakin... Ja antaisit perheen sitä todella tarvitsevalle ;)

ensinnäkin tuohon sun asiaan, mun mielestä sulla on todella hyvä syy olla hankkimatta enää lapsia. Ehkä sä kadut sitä joskus, mut mieti asiaa siltä kannalta et voit yhdelle lapselle olla ÄITI kunnolla ja täysillä, kuin jos sulla on useampi lapsi ja sairastat, niin et jaksa olla täysillä lasten kans.



Mulla on kolme lasta ja mä todellakin lopetan nyt lasten hankinnan. Mua ottaa päähän lähes kaikki tutut, jotka jatkuvasti hössöttävät kaveria kuopukselle. Meidän lapset on 6, 5 ja ½ vuotiaat. Nyt oletetaan et " teen" toisen sarjan pienellä ikäerolla. No en tee! Mä voisin tehdä sterilisaationkin, olen niin varma etten enää halua olla raskaana tai synnyttää. Mä tunnen oman kroppani, mulla raskaudet on hankalia ja kuopus olla tulla kesken pois monen monta kertaa. Synnytys oli pitkä ja vaikee, en todellakaan enää halua sitä kokea.



Varmaan mulle iskee vielä joskus kuume , mut en aijo vauvaa siihen kuumeeseen lääkkeksi hankkia. Jos joka kerta kuumeen iskiessä hankkiutuisin raskaaksi, niin mahdollisesti olisin vaihevuosiin asti vähän väliä maha pystyssä. Miksi ihmisten on vaan vaikee tajuta et me ollaan lopetettu lisääntyminen!!



Oho, meni vähän aiheen sivuun..Mut siis pointtini oli, et varmaan joskus katuisit että et edes yrittänyt lisää lapsia, mutta oman terveyden ja lapsenkin terveydellä ei kannata alkaa leikkiä.

Sehän tässä onkin kun mieheni ei ole lämmennyt adoptio-ajatukselle ollenkaan:o(

Hän haluaisi yrittää toista raskautta, vaikka samaan aikaan on kauhuissaan siitä, jos käykin samalla lailla kun tyttäremme kanssa. Mies jää kuitenkin mieluummin yhden lapsen isäksi kun adoptoisi.

Itse en ole ihan niin jyrkkä asian suhteen, mutta en ole kyllä varma haluanko loppupeleissä sitten kuitenkaan adoptiota.

Sehän nyt ei mikään kovin yksinkertainen ja helppo homma järjestää ole sekään! Että ei sitä tosta noin vaan adoptoida- molempien tulisi olla todella motivoituneita.

Onko siinä muuten joku rajoitus, vaikuttaakohan sairauteni siihen ettei meille anneta edes adoptiolasta? Olen joskus kuullut tällaisista tapauksista.

Miettiminen jatkuu, ja keskustelu meidän perheessä...

ap

Kuulosti todella rankalta noi sun hoidot ja kaikki siihen oheen liittyvät jutut. Sä itse tietenkin ratkaset oman lapsilukus, mut kirjotukses perusteella sanoisin, että nauti siitä yhdestä ihanasta lapsesta täysillä, koska jos sä sairastut psyykkisesti tai fyysisesti, niin sitten sillä sun yhdelläkään lapsella ei ole äitiä. Tsemppiä kovasti!

Meillä kanssa kolme lasta ja ollaan miehen kanssa jälkeen päin tajuttu, että kaksi lasta olisi ollut meille se sopiva. Mutta kaikkia lapsia tietysti rakastetaan ja parhaamme yritetään, että heillä olisi mukava lapsuus ja niin edelleen.



Jotkut sanoo, että kaksi tai kolme lasta on ihan sama, mutta meistä ei kyllä tunnu siltä. Rahaa mene paljon enemmän, kun kuitenkin tykätään, että lapset harrastaa. Haluttais matkustella, mutta lennot ja majoitukset 5 maksaa kuitenkin aika paljon enemmän kuin 4. Lasten harrastuksiin kuskaamisiin, peleihin, esityksiin jne. uppoaa ihan hitosti aikaa, kun lapsia 3. Eikä meidän lapsilla edes ole useita harrastuksia.

Meidän kolmas lapsi sairastaa myös kroonista sairautta, joka ei ole mitenkään hengenvaarallinen, mutta jonka hoito kuitenkin vie paljon aikaa ja vuodessa on useita lääkäri- ja labrakäyntejä.



Ollaan miehen kanssa kuitenkin myös työorientoituneita ja jotenkin tuntuu, että kahden kanssa olisi vielä ehtinyt panostaa töihinkin ja hoitaa perheen hyvin. Kolmen lapsen kanssa perhe-elämä vie jo niin paljon aikaa, että töille ei jää " tarpeeksi" aikaa ja energiaa. Ei vaan tosiaan ajoissa tajuttu, miten paljon lapsiin menee aikaa. Jotenkin me vaan ajateltiin, että ne on ne taaperovuodet, jotka sitoo eikä tajuttu, että koululaisten ja murrosikästenkin juttuihin menee hirveästi aikaa ja ennen kaikkea tunne-energiaa. Kuulostaa tyhmältä, mutta väitänpä, että moni muukin sortuu tohon ajatusvirheeseen.



Mutta tehty mikä tehty ja kuten sanottu, ollaan tietysti kiitollisia ihanista lapsistamme ja parhaamme tehdään vanhempina. Kaikki aina hokee, " ettei kukaan koskaan kadu tehtyjä lapsia" . Noh, luulenpa, että se on enemmänkin niin, ettei kukaan semmosta viitti ääneen sanoa, ja mitäpä se hyödyttäiskään. Tämmösellä nettipalstalla voi sanoa, en minäkään muualla koskaan tunnustaisi, että " tuli tehtyä liian monta lasta" .

Meinaan siis kun halutaan lapsi, niin sitten niitä tuleekin kerralla kaksi tai enemmän. Meilläkin on 4, vaikka 3 haluttiin ja kyllä nämä kaikki on yhtä rakkaita.