Lue keskustelun säännöt.
Tuli itku, kun kuulin äsken hyvän ystäväni pojasta
03.01.2020 |
Muistan pojan aina iloisena vesselinä, joka rakasti lennättää silkkipaperista tehtyä leijaa ja käydä isänsä kanssa aamuvarhaisella ahvenessa. Pojan ala-asteen opettaja sanoikin aina, että pojasta tulisi vielä vaikka mitä! Meistä tuli pojan perheen kanssa hyvät ystävät, ja sain seurata hänen kehitystään. Tämä hurmaava nuorimies rakasti tarinoita Etelämantereelta ja uppoutui nojatuolissa lampunvalossa paksuihin kirjoihin. Pojan ollessa kolmentoista äiti uskoutui minulle suuren salaisuuden; poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa matkustaa eläintieteelliseen museoon ja nukkua öitä laavulla. Pojan perheellä ei ollut varaa mopoon tai mopoautoon, joten yläasteella poika sai seurata sivusta, kuinka mopopojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Lukion alettua jokin muuttui... Poika opiskeli edelleen fysiikkaa loistavin arvosanoin, mutta ilo hänen silmistään oli kadonnut. Vähitellen pojasta tuli sulkeutunut ja lyhytsanainen. Toivoimme kaikki armeija vuoden helpottavan tilannetta, mutta pojan päästyä siviiliin ja opiskeltua vuoden ajan kansainvälisiä suhteita kaikki romahti... Nyt tuo ennen niin hurmaava poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö meidän kaikkien nyt ymmärtää, että tämä poika olisi voittanut Nobel -rauhanpalkiinon tai olisi kenties tulea Suomen tuleva kuningas, ellei hänen ensirakkautensa olisi sammunut. - Voi, voi. Niin se maailma murjoo. Kaikkea voi sattua ja tapahtua. Itse hyä jos olin pitänyt vastakkaisen sukupuolen edustajaa kädestä. silloin kun aloitan yliopistolla, armeijan jälkeen. Mopoa saati mopoautoa minulla ei ole ollut koskaan, mutta se ei johtunut vanhempieni varallisuudeesta, vaan päätöksestä, että yhtä hyvin voin kulkea koulumatkani linja-autolla.
Onneksi olkoon! Olet haaskannut neljä minuuttia elämästäsi vastaamalla porvoolaisen peikon provoon filosofialla ja omalla henkilöhistoriallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mitä sille tapahtui? Miksi "vuoteen omana"? Niin masentunut ettei pääse sängystä ylös vai joku fyysinen sairaus vai koomassa kenties? Olipas epämäärästä kakkelia.
Miten se silkkipaperista tehty leija kesti tuulta?
Pitäisikö tässä kohaa vimeistään masentua kun ikää on jo yli 30, enkä ole eläessäni seurustellut tytön saati pojan kanssa. En ajanut saati ollut mopon kyydissä muutoin. Yliopistossa olen opiskellut ja sieltä valmistunut.