Tuli itku, kun kuulin äsken hyvän ystäväni pojasta
Muistan pojan aina iloisena vesselinä, joka rakasti lennättää silkkipaperista tehtyä leijaa ja käydä isänsä kanssa aamuvarhaisella ahvenessa. Pojan ala-asteen opettaja sanoikin aina, että pojasta tulisi vielä vaikka mitä! Meistä tuli pojan perheen kanssa hyvät ystävät, ja sain seurata hänen kehitystään. Tämä hurmaava nuorimies rakasti tarinoita Etelämantereelta ja uppoutui nojatuolissa lampunvalossa paksuihin kirjoihin. Pojan ollessa kolmentoista äiti uskoutui minulle suuren salaisuuden; poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa matkustaa eläintieteelliseen museoon ja nukkua öitä laavulla. Pojan perheellä ei ollut varaa mopoon tai mopoautoon, joten yläasteella poika sai seurata sivusta, kuinka mopopojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Lukion alettua jokin muuttui... Poika opiskeli edelleen fysiikkaa loistavin arvosanoin, mutta ilo hänen silmistään oli kadonnut. Vähitellen pojasta tuli sulkeutunut ja lyhytsanainen. Toivoimme kaikki armeija vuoden helpottavan tilannetta, mutta pojan päästyä siviiliin ja opiskeltua vuoden ajan kansainvälisiä suhteita kaikki romahti... Nyt tuo ennen niin hurmaava poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Kommentit (26)
Taas tämä sama ruikutus. Kukaan nainen ei ole velvollinen seurustelemaan säälistä. Jos haluaa suhteen, tulee olla jotain tarjottavaa kumppanille esim hyvää seuraa, mielenkiintoisia keskusteluja jne.
Aina on kuitenkiin toivoa. Ystäväsi poika kuntoutuu (enemmän tai vähemmän), joskin se saattaa kestää pitkään. Toivon teille läheisille paljon voimia että jaksatte tukea poikaa ja hankia hänelle asianmukaista hoitoa ja kuntoutusta.
Vierailija kirjoitti:
Aina on kuitenkiin toivoa. Ystäväsi poika kuntoutuu (enemmän tai vähemmän), joskin se saattaa kestää pitkään. Toivon teille läheisille paljon voimia että jaksatte tukea poikaa ja hankia hänelle asianmukaista hoitoa ja kuntoutusta.
Oma tyttöystävä olisi silti se kaikkein paras lääke.
Pojan kannattaa olla yhteydessä Porvoon terveysasemaan.
Asiaa tarkemmin harkittuani; AP:n kannattaa itse olla yhteydessä Porvoon terveysasemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on kuitenkiin toivoa. Ystäväsi poika kuntoutuu (enemmän tai vähemmän), joskin se saattaa kestää pitkään. Toivon teille läheisille paljon voimia että jaksatte tukea poikaa ja hankia hänelle asianmukaista hoitoa ja kuntoutusta.
Oma tyttöystävä olisi silti se kaikkein paras lääke.
Oisko sulla vaikka omaa tytärtä, jota voisit tarjota lääkkeeksi?
Joku näitä facebookissa kiertäviä nyyhkytarinoita jaksaa tännekin jakaa...
Vierailija kirjoitti:
Aina on kuitenkiin toivoa. Ystäväsi poika kuntoutuu (enemmän tai vähemmän), joskin se saattaa kestää pitkään. Toivon teille läheisille paljon voimia että jaksatte tukea poikaa ja hankia hänelle asianmukaista hoitoa ja kuntoutusta.
TÄMÄ ON HÖPÖJUTTU.
Niin varmaankin, mutta kun sellaista ei nyt ole, niin täytyy käyttää muita keinoja. Sydänsurut (jos sellainen on tämän romahduksen laukaissut) on hirveitä, mutta niitä ei kannata "laastaroida" piiloon. Myötätuntoisten ystävien, perheenjäsenten ym tuki on kullan arvoista. Voi olla että asiantuntijan apua tarvitaan.
Muistelen aiemmista että oli vaan huppu päässä koneella.
Taas tää sama tarina, hieman eri sanakääntein. Tää on niin karseen huono ettei kelpais edes Nyyrikkiin. Mulle jäi sitäpaitti epäselväksi miksi se sinne petiin romahti.
Mikä tässä nyt oli se tarinan opetus? Että osta mopo tai syrjäydyt?
Tuossa tilanteessa ei kyllä auta mikään muu kun vollottaa menemään vaan...
Olen lukenut tämän täältä aiemminkin!!
Ei mt-ongelmat maagisesti korjaannu kenenkään p*llulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on kuitenkiin toivoa. Ystäväsi poika kuntoutuu (enemmän tai vähemmän), joskin se saattaa kestää pitkään. Toivon teille läheisille paljon voimia että jaksatte tukea poikaa ja hankia hänelle asianmukaista hoitoa ja kuntoutusta.
Oma tyttöystävä olisi silti se kaikkein paras lääke.
Tai poikaystävä
Ainakin kaksi kertaa olen lukenut tän saman tarinan täältä ennenkin.
Pitäisikö meidän kaikkien nyt ymmärtää, että tämä poika olisi voittanut Nobel -rauhanpalkiinon tai olisi kenties tulea Suomen tuleva kuningas, ellei hänen ensirakkautensa olisi sammunut. - Voi, voi. Niin se maailma murjoo. Kaikkea voi sattua ja tapahtua. Itse hyä jos olin pitänyt vastakkaisen sukupuolen edustajaa kädestä. silloin kun aloitan yliopistolla, armeijan jälkeen. Mopoa saati mopoautoa minulla ei ole ollut koskaan, mutta se ei johtunut vanhempieni varallisuudeesta, vaan päätöksestä, että yhtä hyvin voin kulkea koulumatkani linja-autolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on kuitenkiin toivoa. Ystäväsi poika kuntoutuu (enemmän tai vähemmän), joskin se saattaa kestää pitkään. Toivon teille läheisille paljon voimia että jaksatte tukea poikaa ja hankia hänelle asianmukaista hoitoa ja kuntoutusta.
Oma tyttöystävä olisi silti se kaikkein paras lääke.
Tai poikaystävä
On vaarallista levitellä täällä tällaisia valheita, sillä joku voi ottaa ne todesta ja luulla oikeasti, että toinen ihminen ratkaisee omat ongelmat.
Höpöhöpö. Tytöillä on ollut omat mopot jo vuosikymmeniä.