Minusta tuntuu, että en tule pääsemään yli exästäni ennen kuin löydän uuden kumppanin
Tuntuuko kenestäkään samalta?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Ei, olen exän jälkeen löytänyt uuden ihastuksen ja mulla paljon seksikumppaneita eroni jälkeen.
Toivottavasti et ole minun exäni.
ap
Ihastus riitti minulle, nyt hädin tuskin muistan exän olevan olemassa. Harmi vaan että nyt ajattelen tuota (valitettavasti yksipuolista) ihastusta lakkaamatta 🙄
Tavallaan tunnistan mahdollisesti kaltaisesi ihmistyypin. - On ihmisiä, joista on jäänyt mielikuva, että he eivät kenties osaa ja kykene olemaan yksin. Vai kuvitteleavtko osa sitten, että näpäyttävät exkumppaniaan olemalla valmiita parisuhteeseen oikeastaan kenen tahansa kanssa. - Osa jopa haluaa esitellä ja julitsaa uuden kumppanin löytämistä kuin kyseessä olisi isompikin saalis tai löytö. Ymmärtämättä aina omaa lievästi sanottuna surkuhupaisaa käytöstään. - On hämmentävää kun osa ikäänkuin kokee ja tuntee, että yksineläminen olisi aina arvottomampaa kuin elo huonoimmassakin parisuhteessa.
Tietysti on äärimmäisen vaikeaa ellei mahdotnta milloin on oikeus ja lupa löytää itselle mahd. uusi parisuhdekumppani. Mutta itse toivosiin että jos itselleni tulee joskus vielä tilanne, että parisuhteeni päätty, niin kuin on toki joskus käynyt, niin osaiisin vastakin antaa pölyn hieman ensin laskeutau ja ajan kulua, koskan eron jälkeen ei kokemukseni mukaan näe saati muutoin tunne-elämä ole kaikkein valppaimmassa tilassa. - Ja on siten ilmeien riski, että piain eron jälkeen löydetty uusi suhde olisi enempi laastari hyvässä ja pahassa.
Mä oon aina surru eron yksin. Sen jälkeen voi ihastua aina silloin tällöin. En koskaan ikävöiny exiäni. Ero on ollu helpotus. Isänä ja kaverina ne on mukavia.
Eli ongelma on oman pääsi sisällä ja sinuna olisin asiasta huolestunut.
Ei, olen exän jälkeen löytänyt uuden ihastuksen ja mulla paljon seksikumppaneita eroni jälkeen.