Uskovaiset! Niin miten sitä tullaan uskoon?

Elikkäs sinä et omasta tahdostasi tule uskoon, vaan Jumala herättää sinussa synnintunnon ja lahjoittaa uskon. Näin on myös selvästikin käynyt.

Tiedän mitä käyt läpi. Mielestäni protestanttiset suunnat antavat liian ruusuisen kuvan uskoontulosta. Se vain tapahtuu ja sitten ollaan uskossa. Kipuilin saman asian kanssa vuosia, kunnes löysin ortodoksisen kirkon. Usko on prosessi. Epäilen uskoani ja Jumalaa varmaan joka päivä. Välillä uskoni heikkenee ja välillä vahvistuu. Yritän kuitenkin parhaani ja pikku hiljaa uskoni on vahvistunut kaikesta huolimatta.

Samalla tavalla kuin alkamalla nähdä keijuja tms. Pitää olla hieman hullu, että pystyy uskomaan näihin ruumiin ylösnousemuksiin ja neitseelliseen syntymään, helvettiin ja muihin yliluonnollisiin satuihin. Ilmeisesti taipumus on kuitenkin melko yleinen. Toivotaan että sinulla on se.

Kun itselleni heräsi synnintunto ja pyysin syntejäni anteeksi, lakkasivat vanhat tekoni hävettämästä ja alkoivat tuntui kaukaisilta, vähän kuin niitä ei olisi tapahtunutkaan. Koin siis saaneeni anteeksi. Tämä ei tapahtunut kuitenkaan ihan heti, vaan kesti useamman päivän.

Ei minullekaan mitään sen kummempia "tuntemuksia" ole tullut uskossa olemisesta. Minulle se on tietoisuutta siitä, että voin luottaa siihen, että Jumala pitää minusta huolen. Siis tietynlainen rauha tuli sisälleni, mutta ei se sitä tarkoita, että olisin vapaa inhimillisistä tunteista (ärsyyntyminen, stressi, ahdistus...). Toki olen aivan vasta tullut uskoon, joten minulla on vielä paljon opittavaa ja kasvettavaa.

Kyllä se vaatii joko mielenterveyden ongelmia, tai sitten terveellä ihmisellä tietyn taipumuksen taikauskoon. Se palikka löytyy aivoista kuitenkin ilmeisesti valtaosalla ihmisistä, joten aika huonoa tuuria jos kovasti haluaa uskoa mutta ei vaan saa sitä päälle.

Ei uskoontulossa aina ns. tapahdu mitään. Ei se ole tunteista kiinni. Ja hyvä niin.

Jeesus itse lupaa, että sitä joka hänen luokseen tulee, hän ei aja pois. Saat uskoa sen todeksi myös omalle kohdallesi!

Ala rukoilla ja lukea Raamattua. Sieltä löytyy Jumalan lupaukset meille.

Tsemppiä ja siunausta.

Yksi keino taitaa olla se, että teet jotakin oikein hirveää mutta et uskalla tappaa itseäsi niin keksit sitten että oletkin muka saanut jumalalta kaiken anteeksi.

"Jos on rukoillut ja pyytänyt syntejään anteeksi mutta mitään ei ole tapahtunut?"

Mitä odotit tapahtuvaksi?

Kuten kommentoija nro 6 kirjoitti, usko ja pelastus eivät ole meidän tunteidemme varassa. Jatka Raamatun lukemista, siunausta!

Itsekin varmaan vuosia ihmettelin, miksi en kunnolla tule uskoon. Odotin jotain tapahtuvaksi silloin tai vähintään jotain tunnetilaa. Mutta ei se aina niin ole. Jos saat käsiisi, lue Kalevi Lehtisen kirja Löytöretkellä. Se käsitteli mm. tuota asiaa.

Minusta jos otat Jeesuksen vastaan ja pyydät syntejä anteeksi, olet uskossa. Ja muista, että emme ole heti valmiita vaan kasvamme uskossa ja uskovina koko ajan.

Ryyppää aivosi pehmeäksi ja tee rikoksia. Vankilassa moni löytää uskon. Taitaa olla niitä harvoja keinoja miten aikuinen voi tulla uskoon.

Vierailija kirjoitti:

Ei uskoontulossa aina ns. tapahdu mitään. Ei se ole tunteista kiinni. Ja hyvä niin.

Jeesus itse lupaa, että sitä joka hänen luokseen tulee, hän ei aja pois. Saat uskoa sen todeksi myös omalle kohdallesi!

Ala rukoilla ja lukea Raamattua. Sieltä löytyy Jumalan lupaukset meille.

Tsemppiä ja siunausta.

Tarkemmin ottaen uskoontulossa ei ikinä tapahdu mitään.

Peruutetaanpas hiukan. Minkälainen ihminen vaivaa päätään synneillään, ja meneepä vielä Jeesukselle puhumaan niistä, ja niitä anteeksi pyytämään?

Uskova tietysti! Sinähän uskoit jo ennenkuin edes rukoilit!!

Onneksi olkoon! Pyhä Henki on ilmoittanut sinulle Jeesuksen Kristuksen Herrana ja syntiesi sovittajana. (Tämä arpa voittaa pääpalkinnon!)

Nyt jatka rukousta ja lue raamattua. Siitä se lähtee selkenemään. Itselläni kesti 20 vuotta ennen kuin tuntui missään. Herra itse johdattaa sinua.

Lutherin mukaan usko ei yleensä ilmene mitenkään mahtavana ihmiselle, kuten aloituspostauksessa vaikutetaan olettavan. Itse asiassa Lutherin mukaan usko johtaa kristitylle itselleen lähinnä jatkuvasti syvenevään synnintuntoon. Tämän kääntöpuolena on tietysti alati kasvava ymmärrys Jumalan armosta ja rakkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Lutherin mukaan usko ei yleensä ilmene mitenkään mahtavana ihmiselle, kuten aloituspostauksessa vaikutetaan olettavan. Itse asiassa Lutherin mukaan usko johtaa kristitylle itselleen lähinnä jatkuvasti syvenevään synnintuntoon. Tämän kääntöpuolena on tietysti alati kasvava ymmärrys Jumalan armosta ja rakkaudesta.

Tämä! Siinä oli sitä kuuluisaa ”raitista opetusta”.

Suuret hengelliset kokemukset saavat varsinkin vastakääntyneiden pään paisumaan ja tekevät heistä suunnattoman sietämättömiä lähimmäisiä.