Lue keskustelun säännöt.
Platonisesta liitosta lähteminen
01.01.2020 |
Olemme olleet yhdessä 13 vuotta. Lapset 4 ja 8 v. Suhteesta puuttui jo alkuunsa intohimo ja myös henkinen yhteys. En tiedä miksi koskaan ryhdyimme vakavaan suhteeseen, itse halusin perustaa perheen ja mies kohteli alkuvuosina minua hyvin. Hän on kunnollinen mies ja mahtava isä.
Mutta jo vuosia, oikeastaan jo ensimmäisen lapsen jälkeen olen jatkuvasti miettinyt eroa. Elämme seksittömässä liitossa. Kuopuksen jälkeen seksiä on muodon vuoksi harrastettu kerran vuodessa. En liioittele tai pilaile. Nyt viimeisestä kerrasta on yli vuosi, eikä mies koskaan edes ehdota seksiä. En minäkään sen puolin. Oli kausia, jolloin seksin puute ei haitannut ja halujakaan ei ollut. Nyt viime syksynä tajusin, että haluankin seksiä ja paljon. En vaan todennäköisesti mieheni kanssa. En tiedä, koska olemme etääntyneet niin paljon, että yrittäminenkin on pakottamista. Sama kun veljeään yrittäisi, ajatuskin tuntuu oudolta. Vuosi sitten kun harrastimme seksiä, otin viiniä alle ja homma tuntui velvollisuudelta. Veikkaan, että sama miehellä.
En tiedä onko mies a-seksuaali, kun hän ei kykene avoimeen keskusteluun. Viimeksi yritin saada häntä pari terapiaan 2 v sitten. Hän jättäytyi passiivisesti jollain verukkeella pois. Seksin puutteen lisäksi meillä on siis pahoja kommunikaatio-ongelmia, enkä oikein löydä yhteistä aaltopituutta. Hän puhuu omenoista ja minä päärynöistä. Emme tee mitään yhdessä tai keskustele muuta kuin lasten asioista. Kun olen surullinen hän ei lohduta, ja kun on aihetta iloon hän ei iloitse kanssani. Olemme siis fyysisesti ja henkisesti täysin etääntyneet jo vuosia sitten.
Itse siis haluan seksiä ja myös henkistä yhteyttä. Saa tuomita, mutta syksyllä olin niin rikki, että deittailin muita miehiä. Harrastin seksiäkin, ja se oli ihanaa. Samoin ihastuin erääseen mieheen myös henkisellä tasolla. Tein tietysti väärin, mutta ehkä halusin testata kykeneekö itse haluamaan seksiä ja rakkautta kenenkään kanssa. Kyllä siis kykenen! Jo se suuteleminen kun ”oman” miehen kanssa ei ole suudeltu kunnolla vuosiin. Viimeinen huulet törröllään annettu pusu oli puoli vuotta sitten.
Perheenä meillä kai menee hyvin. Mies on mahtava isä ja hoitaa lapsia enemmän, koska minun työni vie aikaa pitkine työmatkoineen. Kauan ajattelin, että jatketaan platonisesti lasten takia. Nyt syksyn seikkailun jälkeen en pysty olemaan kotona ilman ahdistusta. Etäisyys on niin ilmeistä (molemmat eri huoneissa, mitään puhumatta), että voin pahoin.
Olen puhunut miehelle erosta jatkuvasti eli vuosia. Nyt sanoin konkreettisesti, että haluan erota ja olen hakenut asuntoa. Mies ei reagoi oikein mitenkään, mutta päättelen, että hän ei halua erota. Käytännön syistä toki, sillä eihän hän minua rakasta.
Mitä tekisitte? Olen saanut asuntotarjouksen ja siitä pitää päättää pian. En pelkää eniten sitä, että ikävöisin miestä. Olen huolissani käytännön asioista: miten tulen taloudellisesti toimeen, miten pärjään joka toisen viikon yksin lasten kanssa. Työni on kiireistä ja mies on hienosti panostanut lapsiin ja kantanut vastuuta kun olen ollut iltoja töissä (ei oma valintani).
Nyt mietin, että ottaisin asunnon, ainakin kokeeksi ja muuttaisin kun töissä koeaika loppuu ja kiireet vähän hellittävät. Mutta uskallanko? Pelkään, että kun istun siinä pienessä ja kalliissa vuokra-asunnossa yksin, niin kadun. Ja sitten on myöhäistä. Toisaalta jos jään, mikään ei muutu. Ja jos vielä jostain syystä meillä olisi yhteistä tulevaisuutta, niin ehkä olisi hyväkin ottaa etäisyyttä. Mies ainakin pitää minua itsestäänselvyytenä. Itse en ole hakemassa ”parempaa” kuten varmaan moni mies, joka ajattelee saavansa nuoremman, kauniimman ja mukavamman
naisen. Mieheni kelpaisi kyllä, mutta kun yhteys on kadonnut ja vetovoimaa on nolla. En edes osaisi yrittää, vaikka haluaisin.
Kommentit (18)
Olisit eronnut ensin ja vasta sitten siirtynyt muihin miehiin. Muuta en sano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä lisään: jos ja kun lähden toiselle kierrokselle, niin todella epäilen, että löytäisin hyvän kumppanin. Eli varmaankin joudun laskemaan kriteerejä reippaasti. Tarkoitan, että mies on kivan näköinen, mukava ihminen, hyvä isä, hoitaa velvollisuutensa, ei alkoholiongelmaa jne. En varmaan vastaavaa löydä, mutta minkäs teet, jos rakkautta ei ole? Eikä ole kyse siitä, että suhde olisi normaalisti arkipäiväistynyt vaan sitä jotain ei koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Olisit eronnut ensin ja vasta sitten siirtynyt muihin miehiin. Muuta en sano.
Tiedän, olen samaa mieltä itsekin. Mutta kun olin kuin hukkuva, joka haukkoo henkeään pysyäkseen elossa. Ja siinä tilanteessa en vielä käytännön syistä voinut lähteä. Nyt voisin.
Taas on ymmärretty väärin mitä platoninen tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene sukupuolitautitesteihin.
No se sama riski varmaan olisi, vaikka olisin sinkku. Suojautumisesta huolimatta. Kehottaisitko sinkkunaista testeihin, jos hän olisi harrastanut tapailemansa miehen kanssa seksiä? Yhden kanssa siis seksiä harrastin. Ja eteenpäinhän en voi tartuttaa, koska miehen kanssa ei ole seksiä. Ja ne 5 kertaa lasten jälkeen on käytetty kondomia.
Vierailija kirjoitti:
Taas on ymmärretty väärin mitä platoninen tarkoittaa.
No se on totta. Eli ei meillä voimakasta toverillistakaan rakkautta ole. Ei tämä rakkautta ole mitään sorttia.
Eli pitäisi kysyä: lähdenkö liitosta, jossa ei ole rakkautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni tuttu on eronnut ja kaikki ovat löytäneet paremman. Yksi kaikista romanttisin tapaus oli, kun löysi 46-vuotiaana eron jälkeen lukioaikaisen heilansa ja menivät heittämällä naimisiin.
Surettaa, kun tässäkään aloituksessa ei lainkaan pohdita asiaa lasten kannalta. Vain minä minä minä. Sanoit että halusit perheen. Sait sen. Nyt ilmeisesti et enää haluakaan perhettä? Sillä sen menetät jos liitosta lähdet. Lisäksi lasten elämä tulee mullistumaan huonolla tavalla. Mieti siis, onko sinun seksinkaipuusi tärkeämpi asia kuin lastesi elämänlaatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surettaa, kun tässäkään aloituksessa ei lainkaan pohdita asiaa lasten kannalta. Vain minä minä minä. Sanoit että halusit perheen. Sait sen. Nyt ilmeisesti et enää haluakaan perhettä? Sillä sen menetät jos liitosta lähdet. Lisäksi lasten elämä tulee mullistumaan huonolla tavalla. Mieti siis, onko sinun seksinkaipuusi tärkeämpi asia kuin lastesi elämänlaatu.
Voin kertoa, että tunnen kotona niin kovaa ahdistusta, etten pysty olemaan lapsillekaan kunnolla läsnä. Ja kyllä, lapsien takia olen ollut tässä suhteessa, enkä lähtenyt jo vuosia sitten. Olen jäänyt ainoastaan lapsien takia. Mutta kun me vanhemmat olemme poissaolevia ja pinna kireällä, niin eivät lapsetkaan voi hyvin.
Ja en voinut tietää, että seksin lisäksi loppuu kaikki välittäminen ja yhdessäolo. Olemme eri huoneissa koko ajan ja itse olen usein niin maassa, etten jaksa iltaisin kuin maata ja odottaa nukkumaanmenoa.
Ja lässynlässyn lasten elämänlaatu. Onnettomassa liitossa kituvat vanhemmat ja kylmä ja kireä ilmapiiri kotona tosi huono juttu lapsille. Puhun kokemuksesta, omassa lapsuudenperheessäni oli tuo tilanne. Tottakai lähdet tuollaisesta liitosta. Kolahti tuo sinun elämäntarina. Itse samanlaisessa tilanteessa, mutta miehen kautta elämääni tullut sellaisia juttuja, joista en ainakaan vielä ole valmis luopumaan seksin vuoksi, vaikka miehestä voisinkin luopua vaikka heti. Tsemppiä sulle, päädyit mihin ratkaisuun vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surettaa, kun tässäkään aloituksessa ei lainkaan pohdita asiaa lasten kannalta. Vain minä minä minä. Sanoit että halusit perheen. Sait sen. Nyt ilmeisesti et enää haluakaan perhettä? Sillä sen menetät jos liitosta lähdet. Lisäksi lasten elämä tulee mullistumaan huonolla tavalla. Mieti siis, onko sinun seksinkaipuusi tärkeämpi asia kuin lastesi elämänlaatu.
Sanotko tosissasi, että parisuhteessa on kohtuutonta haluta rakkautta, läheisyyttä ja seksiä? Eihän se sitten parisuhde ole. Ja mikä perhe se sellainen on, jos vanhemmat eivät ole parisuhteessa? Lastenhoitotiimi lähinnä? Eikö silloin voisi lasten hoidon jakaa kahdelle vanhemmalle, jotka eivät asu yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Ja lässynlässyn lasten elämänlaatu. Onnettomassa liitossa kituvat vanhemmat ja kylmä ja kireä ilmapiiri kotona tosi huono juttu lapsille. Puhun kokemuksesta, omassa lapsuudenperheessäni oli tuo tilanne. Tottakai lähdet tuollaisesta liitosta. Kolahti tuo sinun elämäntarina. Itse samanlaisessa tilanteessa, mutta miehen kautta elämääni tullut sellaisia juttuja, joista en ainakaan vielä ole valmis luopumaan seksin vuoksi, vaikka miehestä voisinkin luopua vaikka heti. Tsemppiä sulle, päädyit mihin ratkaisuun vaan.
Haluatko kertoa, mitä ne asiat ovat, joista et halua luopua eroamalla? Minäkin voisin luopua miehestä heti, mutta ydinperheen rikkoutuminen surettaa ja yksinäisyys pelottaa.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos työsi vaatii reissaamista, kannattaa ainakin lapset jättää isälleen. Jos hän on niin mahtava isäkin, kuten kaksi kertaa aloituksessa mainitsit.
Ei sinne vuokrakämppään tarvi yksin jäädä istumaan ja suremaan, voi lähteä kylille.
Mitäkö tekisin ? Ehdottomasti eroaisin. Näin olen tehnytkin enkä ole päätöstä katunut päivääkään! Jos liitto on loppuun eletty, ei muuta kuin kattilat jakoon !