Läheisriippuvuus ja kyvyttömyys sitoutua

Kertokaa omia kokemuksianne omasta läheisriippuvuudestanne sekä ongelmista sitoutua tasapainoiseen parisuhteeseen. Kuinka olet oppinut käsittelemään tunteita, mistä tunnistat sen rajan milloin itse käyttäydyt väärin ja milloin sinua kohdellaan väärin? Toivoisin kokemuksia onnellisista lopuista (kyllä vakka kantensa löytää).

Kaikki suhteeni ovat olleet myrskyisiä ja jojottelen on-off-suhteissa. En tunne rajojani, pyytelen jatkuvasti anteeksi ja välillä räjähdän kohtuuttomasti. Tunnen syyllisyyttä, kun kerron loukkaantuneeni jostain - se oli kuitenkin minun syyni (vaadin liikaa, kuvittelen omiani, joko en ole kertonut tarpeitani selkeästi tai olen itse käyttäytynyt ristiriitaisesti). Sanomisiani ja tarkoituksiani muunnellaan jälkikäteen, minulla menee kaikki energia siihen.

Välillä olen aivan rakastunut, muutaman päivän päästä miettimässä eroa. Joko olen aivan sekaisin tunne-elämältäni tai rakastun toistuvasti hyvin vääriin ihmisiin. En tiedä olenko itse manipuloija vai onko se mies.