Lastenne poika/tyttökaverit ja ero?

Tuttu tunne ja kahteen kertaan vielä.

Silloin päätin etten enää tutustu liikaa uusiin ystäviin.

Itkenyt silmät päästä? Just.

Ei todellakaan kannata kuvitella mitään ikuista, mitä nuorempi lapsi, niin yleensä suhde on sitä lyhyempi.

No ainakin tiedät että lapsella on hyvä maku valita kumppani ja eiköhän seuraava ole myös sellainen ihminen kenen kanssa sinun on helppo tulla toimeen. Ja vaikka ei olisi, niin itselleen hän kumppania hakee...

Niin just, itkenyt silmät päästäni. Nythän tuo häviää meidän elämästä kokonaan, joka tässä pari vuotta pyörinyt nurkissa ja ruokapöydässä...

Kyllähän minä sen osasin aatella, että ei tämä välttämättä kestä, nuoria kun ovat. Mutta surullista, oli niin kiva poika. Kunhan teille lätisen, en kehtää enempää surra kuin tytärkään.

Kyllä itkin ja surin salaa monta kuukautta. Ehtivät olla useita vuosia yhdessä ja tunsin menettäneeni kuin oman lapseni, nuoresta saakka kun olivat yhdessä.

Sehän se olikin vaikeeaa, kun luonnollisesti piti omaa nuorta tukea, mutta peittää omat tunteeni, etten aiheuta enemmän mielipahaa.

Toisten kanssa vaan synkkaa paremmin kuin toisten. Toisen tyttäreni eroa poikaystävästään en edes surisi. Kyllä sitä äitinä vaan on näkevinään, kuka lapselleen parhaiten sopisi.

Just näin kuten kutonen sanoi, vähän kuin olisi oman lapsensa menettänyt...

Voi vitsi kun mullakin olisi ollut vanhemmat, joiden mielestä seurustelu olisi ollut ok saati poikakaverin vanhemmille voitu edes kertoa asiasta... 

-vieläkin katkera </3