Haaveilen rantatontista jonne rakennuttaisin kesämökin. Mitä pitäisi ottaa huomioon?

Pitkä rantaviiva, sillä kurjaa, jos laiturit 10 m välein, kuten monilla kaava-alueilla on.

Saaritontti on mielestäni hyvä, vaikka rakentaminen on kalliimpaa, mutta varkaat ja yllätysvieraat pysyvät poissa.

Vierailija kirjoitti:

Ai hemmetti, kun loksahtaisi suu auki kun joku random mökkkitontin ostaja tulisi kyselemään meidän metsänhoitosuunnitelmaa😂😂😂

Ei tullu mieleen moinen. Meillä juurikin maita tämmöisten tonttien ympärillä.

Yleensä metsänhoitosuunnitelma on asia, josta voi oikeastikin keskustella. Istutus, hoito, kaadot ovat ihan ennakkoon suuniteltuja asioita. Kysymys on täysin asiallinen ja ymmärrettävä, jos joku on ostamassa mökkitonttia ja miettii sitä oman elinikänsä puitteissa onko ympärillä metsää vai aukeaa. Et selkeästikään näytä ymmärtävän, miten talousmetsä saavuttaa hakkuuvaiheensa noin 80 vuodessa. Joten oikeasti taas hävettää, miten umpimielistä väkeä suomalaiset osaavat olla. Miten suhtaudutaan uuteen naapuriin, että meillä sitä suut loksahtelee auki jos joku jotaki kysyy.

Meillä eivät suut loksahtele auki, jos on metsästämme jotakin kysytty.

Selvitä mikä 8n järven tilanne. Tuttavat ostivat mökin järven rannalta ja järvi onkin niin rehevöitynyt että uiminen mahdotonta suurimmaksi osaksi kesää.

Selvitä naapurit. Hulluista mökkinaapureista ajoittain j6ttua.

Olet saanut paljon ohjeita, joten tungen vielä omani mukaan.

Kyllästyin omaan järvenrantamökkiini järven yli kuuluvista äänistä (vesi kantaa ääntä, kuten tiedät) ja miten mökkini oli hölmösti suunniteltu terassi järvelle päin. Jos olisi mökkiä rakennuttaessa ymmärtänyt rakentaa mökkiä kiertävän terassin olisin voinut vaihtaa mökin  suojaisalle puolelle silloin, kun järveltä puhaltaa kylmä kevät- tai syystuuli. Laseja en terassin suojaksi  halunnut, koska mietin lintuja jotka lentävät päistikkää niihin.

Ja jos mökki käy sinulle kovin rakkaaksi mieti jo nyt, miten selviät siellä vanhempana vaivojen lisääntyessä. Älä rakenna liikaa portaita ja suunnittele oma maakuuhuoneesi niin, että sinne pääsee helposti.

Sijainti, siis etäisyys kotoa / pääkaupunkiseudulta, ilmansuunta (etelään), tontin koko (ei naaapureita), rannan laatu, veden kirkkaus, järven koko (riittävän suuri), tontin puusto, maaston muoto (ei pelkkää tasamaata). Ja sitten tietysti perusasiat, miten saat mökille sähkön, mistä juomavesi, miten viemäröinti.

Kaikkia noista et muutaman sadantonnin budjetilla saa, mutta arvioi tärkeimpinä pitämäsi. Esimerkiksi onko pieni järvi parempi jos siellä ei ole naapureita vaan oma rauha verrattuna suureen järveen jossa mökkejä vieri vieressä.

Sen verran kumparetta olisi hyvä olla, ettei mökin rappusia kevättulvat huuhtele.

Vastapäisellä saarelle rakennettiin aika hulppea mökki, terasseja riittää ja tilaa on.

Sijaitsee saaren pohjoisreunassa, ranta pohjoiseen ja koilliseen. Jyrkkä kallioranta, ja itse mökille löytyi paikka ylempää. Laiturilta ja rannassa nouseekin toistasataa porrasta ylös mökille.

Mielestäni rantaan ei osu luonnonvaloa kuin ihan auringon paistaessa korkeimmillaan, sillä korkeat kalliot lännestä peittävät sen lahdenpouksman varjoonsa.

Viime kesänä siellä viihdyttiin heinäkuussa ehkä viikko, loppukesästä pari päivää.

Ei ole paljon käytössä. Voihan syitä olla tuhansia, mutta kyllä tuo varjomies, aina kostea ranta ja epäkäytännöllinen sijainti korkealla varmasti vaikuttaa.

Lisäksi jos on saarimökki sellaisilla ihmisillä, joille veneily ei ole luontevaa, niin kyllä seisoo mökki tyhjänä ihan vuoden ympäri.

Mökkirakentaminen vesistöjen lähelle pitäisi kieltää, joka paikka tönöjä täynnä eikä rannoille pääse.

Minä sanoisin, että etäisyys kotoa on tärkeä, että tulee käytyä. Ei saareen, tavaroiden kuskaus tosi hankalaa. Riittävän iso tontti, ja luvat useammalle rakennukselle, jos on lapsia. Kannattaa tehdä talvilämmin. Rauhallinen paikka. Itseäni ei pohjoinen suunta häiritse. Mutta nämä ovat makuasioita. Avaruus on minusta parempi kuin tiheä metsä, sääskien takia.

Vierailija kirjoitti:

Naapurit (kuinkä lähellä, millaiset). Ympäröivät metsät, kuka omistaa, aikooko hakata milloin, suostuuko myymään tarvittaessa suojavyöhykettä teille.

Ei niiden naapureiden olemassaolosta aina edes etukäteen tiedä - meillä oli saaressa läntti, jonka saimme pitää rauhassa vain noin neljä vuotta. Sitten saaren toisen pään osti ahnuri, jolle se tontti ei riittänyt vaan hän alkoi vaatimaan meiltä osan omakseen.

Minkäs siinä sitten, se oli kaupungilla töissä ja jonkinmoinen "pomo", mikään ei auttanut. Vei parhaan rannan meiltä. Siltikin tunki esim. suulinsa osaksi meidän puolelle ja kehtasi sitten vielä myöhemmin huomauttaa, etteivät he ole niin tarkkaan pitäneet rajoista väliä. No eivät tosiaankaan.

Mökkikunnassaan asustelee vanha gubbe. Ajelee kahdella uudella autolla, moottoripyörällä (jos pystyy), tekee kaivinkoneella töitä rannassa itselleen ja muillekin, veneilee valtavalla moottoriveneellä.

Ihmettelin miehelle,mistä tuolla ukkelilla noita moottorivehkeitä oikein riittää. Mies sanoi että se ”on perinyt saaria”.

Yhdestä tontista pitää maksaa parisataa tuhatta euroa.

Mikä ap sulla on budjetti tuohon rantatonttien.

Ja muuten, kyllä käy kateeksi, että joku vaan sattuu perimään saaria niin että omaisuus on miljoonia.

Minkä ikäinen mökin rakentaja olet ja meinaatko viettää siellä aikaa vanhempana?

Täytön juuri 60 vee ja ihan viime aikoina olen huomannut, että veneisiin ja laitureille kiipeäminen on jäykkää ja hankalaa. Portaita ei tee mieli nousta kymmeniä kpl ylöspäin, eikö varsinkaan kantaa mukanaan mitöän tavaramäärä niitä portaita.

Ota huomioon nämäkin asiat! Itse olen aivan järkyttynyt tästä huomiosta omassa elämässäni.

Mulle tärkeitä asioita mökillä:

- melko tasainen alusta

- ei ns. mäntymetsäpaikka eikä saari

- moottorivenekielto

- vähän naapureita

- kelvollinen ruokakauppa järkevän matkan päässä

- aurinkoinen ranta

- kalaisa järvi

- lisärakennukset

- kaivo

- autolla suoraan pihaan

- sähköt

- sellaisella etäisyydellä kodista, että viikonlopuksi viitsii lähteä

kaikenlaisia sitä on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurit (kuinkä lähellä, millaiset). Ympäröivät metsät, kuka omistaa, aikooko hakata milloin, suostuuko myymään tarvittaessa suojavyöhykettä teille.

Ei niiden naapureiden olemassaolosta aina edes etukäteen tiedä - meillä oli saaressa läntti, jonka saimme pitää rauhassa vain noin neljä vuotta. Sitten saaren toisen pään osti ahnuri, jolle se tontti ei riittänyt vaan hän alkoi vaatimaan meiltä osan omakseen.

Minkäs siinä sitten, se oli kaupungilla töissä ja jonkinmoinen "pomo", mikään ei auttanut. Vei parhaan rannan meiltä. Siltikin tunki esim. suulinsa osaksi meidän puolelle ja kehtasi sitten vielä myöhemmin huomauttaa, etteivät he ole niin tarkkaan pitäneet rajoista väliä. No eivät tosiaankaan.

Mittauttakaa, merkitkää ja aidatkaa. Muuten valtaa lisää sille kuulumatonta alaa. Laki se on "kaupungin  pomoillekin".

Ilta-aurinko ehdottomasti.

Länsiranta (aurinko paistaa lähes koko päivän), riittävän iso järvi, ettei vastapuolen naapurit häiritse, helppohoitoinen piha (ei nurmikkoa ainakaan isommissa määrin, mielummin kunttaa). Sähköt, mistä juomavesi, autotie pihaan. Mökki, jossa parvi; ei jyrkkiä tikkaita parvelle vaan kunnon portaat.

Riittääkö raha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tonttia ostaessa kannattaa ostaa se järvenrannasta.

Nimenomaan päinvastoin, raikas meri voittaa aina tunkkaisen järven.

Esim loiset kuten lapamadot elävät vain järvissä, raikkaassa meressä niitä ei löydy.

Raikkaassa meressa? Laivojen paskat ja venäläisten ym whatevermaiden jätevesi ripulit siellä lilluvat sinilevien seurassa.

Meillä paratiisi meni pilalle kun hiljainen vastarannan pappa joutui kirkonkylille hoitokotiin ja papan sukulaiset lunasti paikan.

Alkoi laajennukset ja elämä, joka kuuluu 24/7 lintujen laulun yli.

En voi kylliksi painottaa, että katsokaa, että järven vastaranta on riittävän kaukana.